Lue keskustelun säännöt.
Mitähän helvettiä mä tekisin?! Ero.. Auttakaa!
21.02.2016 |
Asumme pikkukylässä omakotitalossa. Kylässä on koulu jossa kolme lastamme on. Täällä ei oo vuokra-asuntoja, lähimmät ovat 25km päässä. Jos muutan sinne lapset joutuvat vaihtamaan koulua ja kavereita. Mies ei suostu muuttamaan minnekään. Lapset ois varmaan viikko-viikko systeemillä. Mitä mä teen? Oon jo vuoden verran tässä miettinyt.
Kommentit (13)
Lapset asuvat omassa kodissaan ja TE aikuiset otatte reput selkään ja rupeatte rallaamaan asuntojen väliä Näin tekevät VASTUULLISET ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantsii kysellä josko joku vuokraa taloaan. Eikös pienillä paikkakunnilla ole paljon asuntoja tyhjillään kun kaikki muuttavat kaupunkeihin.
älkää ainakaan siihen viikko viikko systeemiin alkako.
Vierailija kirjoitti:
Lapset asuvat omassa kodissaan ja TE aikuiset otatte reput selkään ja rupeatte rallaamaan asuntojen väliä Näin tekevät VASTUULLISET ihmiset.
Näin. En tajua miten tämä ei ole itsestäänselvyys joillekin aikuisille
Lapset ei kuole siihen että koulu vaihtuu. Melkoista mössöilyä jos pitää jumittaa 18 vuotta samassa talossa, ettei vain tarvitse uusia kavereita hommata, hui kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei suostu rallaamaan mitään väliä. Koska se oon mä joka haluu erota 😡 Se tekee varmasti kaikesta mahdollisimman vaikeeta jos lähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on ihan sama tilanne. Ei oo helppoa. tsemppiä!
Mä elän vähän tota samaa todellisuutta... :( enkä oo keksinyt ratkaisua.
Tarttis erota miehen päihde- ja mt-ongelmien takia. Toisaalta se on välillä ihan ok, eli max n. 30-55% ajasta hankalaa. Mutta sitten ne väliajat se on aika hyvä mies ja isä, että aina niinä hyvinä päivinä / aikoina ehdin pyörtää päätöksiäni vaikka oisin miten päättäväinen ollut.
Ja täälläkään ei ole vuokra-asuntoja, ja olen halunnut pitää aika prioriteettina, ettei lapset joudu vaihtamaan koulua. Itse jouduin vaihtamaan koulua muutaman kerran, mistä syystä osittain mulla ei ole mitään lapsuuden/nuoruudenystäviä ja olin kiusattu, mikä vaikuttaa siihen etten mennyt opiskelemaan aikanaan vaan vasta aikuisena, ja myöskään mulla ei oikein nyt aikuisena keski-ikäisenäkään ole oikein hyviä ystäviä, vaan olen aika yksin.
Lisäksi meidän isommat lapset joutui vaihtamaan koulua 1-2 krt nuorempana ja tuntuu että niillä on vähän sama ettei ole kauheasti semmoisia hyviä ystäviä.
Eli en haluaisi samaa virhettä taas toistaa nuorempien lasten kohdalla.
Mies lupasi muuttaa pois, mutta ei muuttanutkaan, ja jossain kohtaa lupasi että talo voisi ehkä jäädä meille elareiden korvauksena, mutta sitten meinaskin ettei anna mitään mitä ei ole ihan pakko. .... nämä hänen huonoina päivinä.
Voishan sitä aina vaatimalla vaatia asunnon myyntiä , mutta vaikeaa on se, ettei tässä lähistöllä oikein ole semmoisia asuntoja ylipäänsä, joihin minulla olisi yksin varaa. Etenkin kun en voi luottaa saanko enempää kuin ne minimielarit, kun tuo yksi rupeaa hankalaksi, varattomaksi, työttömäksi jne. ... minulla tällä hetkellä isommat tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei kuole siihen että koulu vaihtuu. Melkoista mössöilyä jos pitää jumittaa 18 vuotta samassa talossa, ettei vain tarvitse uusia kavereita hommata, hui kamalaa.
Mistä tiedät? Mä voin sanoa, että alamäki alkoi siitä, kun porukat erosivat ja jouduin vaihtamaan koulua. En ollut paikallisia ja jäin yksin ja kiusatuksi
Miksi haluat erota ja pilata lastesi lapsuuden? Etkö juuri tällä hetkellä tunne itseäsi onnelliseksi ja haluat toteuttaa juuri itseäsi? Ottaa vähän irtiottoa ja katsoa, miltä muunlainen elämä tuntuu, kun vanha on vähän tylsää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei kuole siihen että koulu vaihtuu. Melkoista mössöilyä jos pitää jumittaa 18 vuotta samassa talossa, ettei vain tarvitse uusia kavereita hommata, hui kamalaa.
Mistä tiedät? Mä voin sanoa, että alamäki alkoi siitä, kun porukat erosivat ja jouduin vaihtamaan koulua. En ollut paikallisia ja jäin yksin ja kiusatuksi
Sama täällä. Olin iloinen poika, jolla oli kavereita ja suhteellisen hyvä koulussa. Liikuntatunneillakin olin haluttu lisä joukkueisiin. Koulun vaihto kesken ala-asteen toisen luokan, ja uudessa koulussa en päässyt uusiin tiiviisiin kaveriporukoihin sisään. Minusta tuli hiljainen ja ujo. Liikuntatunneilla olin aina se, joka valitaan viimeiseksi ja jota heitellään palloilla. Nykyisin vielä samanlainen.
Vanhat sukupolvethan eivät ole tällaista kokeneet, sillä silloin perheet ja vanhemmat pysyivät yhdessä vastoinkäymisistä huolimatta. He ovat saaneet kasvaa molemman vanhemman kasvatuksen alaisuudessa. Pikkuhiljaa nämä uusperheiden ja hajonneiden perheiden lapset alkavat aikuistumaan ja se alkaa näkyä kasvavana nuorison pahana olona.
Meillä on ihan sama tilanne!
Pikkukylä. Ero. Koulu ja kaikki tulee muuttumaan :(