Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oletko ollut joskus sinkku? Olitko " epätoivoinen" , kun muut ympärillä pariutuivat?

Vierailija
17.02.2006 |

Mulla on muutama melkein nelikymppinen sinkkuystävä ja he alkavat kyllä olla jo melko epätoivoisia. Mutta hyvät miehet taitavat olla pitkälti jo varattuja.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ollut koko ikäni sinkku, ja ikää on 30 vuotta. Epätoivoinen en ole.

Vierailija
2/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

säälittää... hän on upea ja hänestä tulee varmasti loistava isäkin sitten aikoinaan. joku pääsee vielä hyviin käsiin :)



(on nyt 27v)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

huolta pitävä. eikä ole ressukka tms, vaan oikeasti uskomaton tapaus. se on kyllä totta, ettei hän ota ketä tahansa, mutta on tarkka lähinnä luonteen suhteen. t4

Vierailija
4/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeastaan siinä elämäntilanteessa parisuhde ja perhe-elämä suorastaan oksettivat. Enemmänkin säälín tylsää perhe-elämää viettäviä. Nyt ovat asiat toisin.

Vierailija
5/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avioero astui voimaan edelliskuussa, erillään ollaan asuttu jo tovin aikaa. Minulla huollettavanani 2v tytär. Päivät olen töissä, illat kotona..............eipä ehdi miehiä tavata, vaikka alan olemaan jo aika yksinäinen!

Netin kautta tapaamani miehet/pojat ovat osoittautuneet ajanhukaksi. Kukaan ei ole sytyttänyt. Suhteeseen en ala epätoivosta, ainoastaan jos tunnen oikeasti jotain palavaa potentiaalista seurustelukumppania kohtaan.

Ikäni puolesta (23) on myös sanottava, että pieni lapsi on toimiva karkoite omani-ikäisille nuorille miehille, vaikka minusta pitäisivätkin :/



Huoh......yksin siis kaikki illat....

Vierailija
6/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yllättävän paljon niitä hyviäkin miehiä vapautuu takaisin toiselle kierrokselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinkkuaikahan oli omalla tavallaan mitä antoisinta aikaa; sai pitää kivaa juuri sen miehen kanssa, kuka sattui milläkin hetkellä huvittamaan :) Ja lisäksi kun ei ollut taloudessa ketään muuta, jonka mielipide olisi pitänyt ottaa huomioon, niin sai tehdä juuri niinkuin huvitti. Mieheni löysin sitten ihan vahingossa (harvoin se etsimällä löytyykään), ja en kuitenkaan vaihtaisi tätä enää sinkkuaikaan!

Vierailija
8/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ovat jo usein löytäneet itsensä, kasvaneet erostaan enemmän ihmisiksi..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tarkoitetaan yhden vanhemman perhettä. ???

Vierailija
10/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kippis, jatkan iltapäiväkahvittelua. Huh...tikusta asiaa........

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mä taas sanoisin että 2-v lapsi ei ole ollut esteenä mihelli, joita olen tapaillut..



Toisaalta taas nautin sinkkuudestani sen verran, että aion pysyäkin!=)

Vierailija
12/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinkkuäiti paljon mukavampi sana kuin yh. Yh.lla jotenkin negatiivinen merkitys " huono ja epäonnistunut" . Sinkkuäiti kuulostaa nykyaikaisemmalta, että olet myös nainen etkä vain äiti. Itsekin olen äiti, mutta myös nainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

16 vee seukkaamaan, 21 naimisiin ja lapsia 2. Ikää 34v. Sama mies tuosta 16 asti. Ei syrjähyppyjä tms. sälää

Vierailija
14/14 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerran lähdin suin päin yksistä juhlista pois, kun kaikki muut olivatkin siellä pariskunnittain. Tunsin siinä tilanteessa itseni niin huonoksi ettei tosikaan.



Häpesin tosi ankarasti sinkkuuttani. Tuntui, että kaikki ajattelivat ettei tuo saa ketään miestä (tuskin kuitenkaan niin oikeasti ajattelivat).



Nyt kun olen jälleen parisuhteessa, ja vielä oikein ihanassa sellaisessa, niin itsetuntoni on noussut ainakin 100 astetta. Ei se näin pitäisi tietenkään mennä, mutta minkäs itselleen voi.



Surullista, aika kipeätäkin, mutta niin totta.