Järkyttävää huomata, ettei enää nauti elämästä

Olen sairastanut vaikeaa masennusta noin viisi vuotta. Välillä on ollut parempia kausia ja välillä huonompia. Olen ollut tämän viiden vuoden aikana sairaalahoidossa neljä kertaa, kun masennus on ollut psykoottista. Tajusin tässä jokin aika sitten, etten osaa enää nauttia sellaisista asioista kuin ennen. Kaikki tuntuu vaan pakkopullalta tai raskaalta. Lasten puolesta tekee pahaa, kun en osaa enää iloita heidänkään puolesta, yritän kyllä. Lapseni kysyi juuri yksi päivä, että "äiti, miks sä et koskaan naura "? Sydän meinasi särkyä.