Mita pitaisi ajatella? Lastentarhanopettaja pitaa erityisena ongelmana, etta lapseni on arka. Pari paivaa sitten oli juttutuokio psykologin kera. Siis paivakodin toimesta oli yhtei
nen jutustelutuokio, koska lapsi on laittanut kovin hanttiin pukemisessa. Mutta siis erityisenä ongelmana lto piti sitä, että lapsi " on niin tavattoman arka" . Ensimmäinen kerta kun tämän kuulin ja olin aika ihmeissäni. Kai se nyt on luonteenpiirre siinä kuin muutkin, ja pk:ssa on kuitenkin mennyt hyvin - ainakin niin meille vanhemmille on kerrottu. Nyt ehdottivat yhteistä juttutuokiota psykologin kanssa, kun lapsi on aika kovasti vastustanut minun/ tai isän pukemista kun ollaan haettu pk:sta kotiin.
Pk:n puolelta ongelmaksi nähtiin myös se, että lapsi ei aina pidä siitä, että muut lapset koskevat häneen, halaavat tai ottavat muutenkaan fyysistä kontaktia. Joskus taas kun lapsi on toisella tuulella, niin pyörivät lattialla. Ollaan nyt kipeinä, enkä ole päässyt juttelemaan lto:n kanssa.
Mutta kysyisin teiltä, onko teillä pieniä (2-3) vuotiaita, jotka eivät erityisemmin pidä muiden lasten halailusta ym fyysisestä kontaktista ja miten hoidossa on mennyt. Kukaan ei ole meille ehdottanut siirtymistä esim. perhepäivähoitoon, mutta ehkä sitä on mietittävä.
Kommentit (21)
Oletko nyt aivan varma, ettei juttuun liity vielä jotain muutakin, sillä eihän nyt noilla perusteilla kukaan tuollaista voi lähteä ehdottamaan. Tai sitten he näkevät jotain sellaista, jota taas vanhemmat eivät ehkä halua nähdä!?
Ap, ole tyytyväinen että huolehtivat lapsestasi. Jotain muutakin on taustalla, kun haluavat jutella ja psykologin mukaan. Koskaan päiväkodeissa ei kovin herkästi lähdetä tälle linjalle, aina on syitä taustalla eli useampia viitteitä siitä, että lapsella ei ihan kaikki ole kunnossa.
Älä pakoile tapaamista vaan tartu siihen mielihyvin. Suomessa psykologiresurssit ovat vähissä ja kun apua saatte niin ota vastaan. Ehkä sitten kyse ei olekaan mistään dramaattisesta, mutta keskustelulla tämä etenee.
Sinun kannattaa vain asennoitua niin, että hyvä kun tutkivat - vaikka pienimmästäkin! Ei kai siitä haittaa ole.
meidän kolmesta lapsesta kaksi on yltiösosiaalisia ja vilkkaita
- yksi arka ja tarkka siitä, että tutustuminen ja uudet tilanteet sujuvat hänen omalla erittäin hitaalla rytmillä. Häneen ei saa vieraat koskea, jännittävissä tilanteissa edes puhua tai katsoa. Lapsi menee tolaltaan, jos joku ymmärtämätön ihminen menee rikkomaan intiimirajoja:(
Mutta kun lapsi on tutustunut omassa tahdissaan, on hän iloinen, luottavainen ja rakastava:)
Olen pitänyt tätä vain persoonallisuus erona.
Minusta pienellä ihmisellä on oikeus toimia oman rytminsä mukaan- toki voi kannustaa, mutta ei koskaan pakottaa tai mitätöidä toisen tuntemuksia!
Juuri tämän ominaisuuden takia halusin lapsen perhepäivähoitajalle.
Koita olla stressaamatta! pitäähän psykologejenkin tuntea olevansa tärkeitä;-)
Anna tehdä hommansa:)
päiväkotiin vinkkejä, miten perushoitotoimenpiteet menis vaivattomastai tai nniistä ei jatkossa muodostuis ongelmaa. Kuitenkin tällä hetkellä syöminen, potalla käynti ja nukkumaan menokin sujuvat ongelmitta. Mutta kun vanhempien kanssa on pukemisessa ongelmia ajattelivat, että lapsi alkaa temppuilla myös heidän kanssaan. No, pukeminen sujuu kyllä nyt myös meidän vanhempien kanssa paremmin kuin ennen joulua.
´
Minulle sanottiin suoraan, että olen kovin lempeä ja voisin joskus jopa huutaa. Oletan, että ajattelevat, ettei me vanhemmat pidetä riittäviä rajoja ja uhma on vain rajojen testailua ja hakemista.
Mutta totta on, että ollaan johdonmukaisia ja tehdään se, mikä pitääkin tappelusita huolimatta.
Tuota koskettelun vastustusta olen miettinyt, että msitä voisi johtua. Kotona halataan paljon ja hän tulee usien syliin istumaan, mutta on aivan pienestä asti hieman pelännyt pienempiään, erityisesti konttaavia " arvaamattomia" vauvoja, eikä vieläkäänoikein pidä, kun 1-2 vuotiaat tulevat ja tarttuvat esim käsivarteen. Mistä tämä voisi johtua?
On myös siten herkkä, että pienetkin vaatteiden painumakohdat " kutittavat" ja on aika tarkka siitä, mitä vaatteita päälleen huolii.
joten ole vain tyytyväinen, että mahdollisiin ongelmiin tartutaan noin pian. Mitä aiemmin ongelmat havaitaan, sitä parempi on myös ennuste.
Autistisia piirteitä on meillä kaikilla ja erityisesti lapsilla. Joku lapsi saattaa heijata itseään, toinen on tarkka vaatteista ja kolmas ei pidä että häneen kosketaan ja silti he kaikki voivat olla ihan normaaleja terveitä lapsia. Autisminkin suhteen poikkeavuuden raja on häilyvä ja autismi muttuu sairaudeksi siinä kohtaa kun ihminen toiminnallaan vahingoittaa itseään tai läheisiään tai hän on muuten vaikea sopeutua olemaan toisten ihmisten kanssa.
Hyvä on että katsotaan ja seurataan mutta ei siitä isommin kannata huolestua.
lapsi ei pidä koskettamisesta ja halailusta?
Meillä lapsi ollut syntymästään saakka sellainen ja tunnistan itsessäni saman piirteen. Olen aina kuvitellut sen olevan piirre ihmisessä siinäkuin muutkin, mutta voiko todella olla kyse sairaudesta?
Ei Ap
Nykyään tartutaan mieluummin liian herkästi tuollaisiin " oireisiin" . Sillä ainahan voi taustalla olla myös perheväkivaltaa tms. Ei tietenkään ole kivaa kun sattuu omalle kohdalle, mutta ajattele että parempi että puuttuvat tällaisiin epäilyihinkin kuin että joku pieni lapsi eläisi koko lapsuutensa väkivaltaisessa kodissa.
Nyt onkin ihanaa, kun kuopuksemme suostuu jopa nukkumaan päiväunet mun viekussa. Tykkää muutenkin sylitellä, kun kutitellaan masusta jne.
Aivan samalla tavalla olen molempia hoitanut. Mutta 2 v ei todellakaan tykkää halimisesta tai muustakaan koskettelusta. Isin sylissä istuu iltaisin, kun lukevat iltasadun. Mummi yrittänyt opettaa halimaan, kun tapaavat (itkuhan siitä tulee). Syksyllä hoidossa aloitti pienempi tyttö, jota meidän 2 v puri pahasti käteen. Tämä uusi pieni oli vaan kiinnostunut tekemään tuttavuutta, eikä uskonut kun 2 v työnsi hänet toistuvasti pois. Me olimme keskustelussa tämän puremisen vuoksi :/.
Ja myös meillä tapellaan pukemisen kanssa. Paitsi jos ollaan menossa jäätelöautolle :). Eipä siinä auta äänen korottaminen, mekin puetaan taistelusta huolimatta ja sillä siisti. Mitä se huutaminen auttais? Meillä ei muutenkaan huudeta.
tä puhutaan, mutta kyllä men vanhemmat lapsemme parhaiten tunnemme.
Olen itsekin pitänyt lasta ihan terveenä. Ja hyväksynyt luonteeseen kuuluvana asiana, ettei pidä kovinkaan usein muiden lasten koskettamisesta. Meidän tyttö lähtee tilanteesta pois, ja yrittää jo etukäteen livahtaa, jos huomaa, että joku on tulossa halimaan. AIka usein myös huomioi hipaisut, siis sanoo " se, ja se koski mua" , jotka joku ohimennen tekee. Mutta en ole pitänyt asiaa kovinkaan vakavana. On myös herkkä äänille. Olen ajatellut, että jo lapsilla on erisuuruisia reviirejä, joiden yhteensovittaminen välillä vaatii neuvotteluja ja pieniä konflikteja.
Voi, meidän lasten pitäisi tavata! Meilläkin saadaan vauhtia pukemiseen, jos ollaan kauppaan menossa ostamaan suklaata tai jätskiä...
Vierailija:
Nyt onkin ihanaa, kun kuopuksemme suostuu jopa nukkumaan päiväunet mun viekussa. Tykkää muutenkin sylitellä, kun kutitellaan masusta jne.Aivan samalla tavalla olen molempia hoitanut. Mutta 2 v ei todellakaan tykkää halimisesta tai muustakaan koskettelusta. Isin sylissä istuu iltaisin, kun lukevat iltasadun. Mummi yrittänyt opettaa halimaan, kun tapaavat (itkuhan siitä tulee). Syksyllä hoidossa aloitti pienempi tyttö, jota meidän 2 v puri pahasti käteen. Tämä uusi pieni oli vaan kiinnostunut tekemään tuttavuutta, eikä uskonut kun 2 v työnsi hänet toistuvasti pois. Me olimme keskustelussa tämän puremisen vuoksi :/.
Ja myös meillä tapellaan pukemisen kanssa. Paitsi jos ollaan menossa jäätelöautolle :). Eipä siinä auta äänen korottaminen, mekin puetaan taistelusta huolimatta ja sillä siisti. Mitä se huutaminen auttais? Meillä ei muutenkaan huudeta.
ap:n, eikä mulle ole tullut mieleen että olis mitään ongelmaa! Kyllä meilläkin protestoidaan kovaäänisesti tuota pukemista. En ole sitä minään ongelmana pitänyt, koska kaikki muut jutut sujuu oikein hyvin ja minusta meillä ei ole mitään kurinpito-ongelmia. Toisin sanoen vaikka lapsi usein venkoilee ja metelöi kun puetaan, niin ei se sitä pukemista estä tai hidasta. Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu, tietysti tietyissä rajoissa. Samoin meidänkään lapsi ei pidä siitä, että vieraat lapset tulee koskemaan. Ja kotona saa kyllä syliä ihan niin paljon kuin tahtoo.
Ja olen pitänyt lapseni käytöstä ihan normaalina.
Nykyään vain älähdetään pienestäkin ja jos käytös on jotenkin poikkeavampaa, otetaan heti ammattilaiset eli psykologit mukaan.
Nykyään kun on niin paljon väkivaltaa tai pedofiliaa, mitä tuskin teidän perheessänne ap on.
Ihan normaalia käytöstä!
Tiesitkö, että lapsi kiukkuaa sen takia, koska on teille vihainen kun olette jättäneet hänet hoitoon?
Tai ettei suvaitse fyysistä kosketusta kun on esim. uhmainen, jolloin kaikki suututtaa pientä taaperoa.
Vierailija:
Ja olen pitänyt lapseni käytöstä ihan normaalina.
Nykyään vain älähdetään pienestäkin ja jos käytös on jotenkin poikkeavampaa, otetaan heti ammattilaiset eli psykologit mukaan.Nykyään kun on niin paljon väkivaltaa tai pedofiliaa, mitä tuskin teidän perheessänne ap on.
Ihan normaalia käytöstä!
Tiesitkö, että lapsi kiukkuaa sen takia, koska on teille vihainen kun olette jättäneet hänet hoitoon?
Tai ettei suvaitse fyysistä kosketusta kun on esim. uhmainen, jolloin kaikki suututtaa pientä taaperoa.
tuntemuksensa. Meillä lapsi on SI-terapiassa oppinut sietämään saumallisia vaatteita, menemään suihkun alle jne. Teinä kävisin juttelemassa sen psykologin ja mielellään vielä toimintaterapeutin kanssa asiasta. Me ainakin saimme paljon vinkkejä arkeen, joka on vähentänyt paljon lapsen huonoja fiiliksiä.
Tosin jos SI on lievä, niin toki oireetkin ovat vähäisiä. Mutta tyttö osaa ikäisekseen 2v5 kk puhua erittäin hyvin (Pk:n mielestä) ja osaa pukea päälleen niin villapuvun kuin haalarin, pipon ja myös riisuminen sujuu. Hienomotoriset taidot ovat myös aika ok, esim. osaa napittaa neuletakkia ja piirtää oikealla otteella. Tykkää myös saksilla leikkaamisesta. Mitäs muuta, juoksee ja pomppii ja erityisesti tanssii mielellään ja oppi kävelemään jo alle 11 kk. Pitäis siis olla kehitykseltään ihan normaali...
kaikki nopeasti tapahtuvat asiat joita lapsi ei voi ennakoida (koiratkin juuri siksi) Lisäksi on tosi tarkka pintojen kanssa, tykkää enemmän sileästä kun karvaisesta. Siinä on ilmeisesti liikaa aistimuksia, niin " äsykkeet menevät sekaisin"
Mutta siis korostan, että ihan normaalisti kehittynyt lapsi. Olen tosi onnellinen, että päästiin terapiaan. Kun ei noi " oireet" niin valtavia ole. Vauvana ei pitänyt vaipanvaihdosta ja myöhemminkin on ollut tosi herkkä siitä kuka ja miten hänen vatsaansa saa koskea.
Meillä on vielä keskustelutuokio psykologin kanssa muutaman viikon päästä ja kysyn tästä asiasta. Jonkinlainen aistiyliherkkyys voi varmasti olla kyseessä. Meilläkin suihkussa käyminen on ollut tuskaista, vasta aivan viime viikkoina on halunnut yksin seistä suihkun alla, aiemmin oli sylissä. Edelleen hiusten kastaminen ja peseminen tuntuu epämukavalta.
Psykologi muuten kysyi, miten suhtautuu koiriin, mutta meidän mielestämme ihan normaalisti. (ei olla osattu kiinnittää siihen erityistä huomiota) Toisaalta nyt kun tarkemmin ajattelee ja muistelee tilanteita, niin mielellään kyllä tulee syliin, jos koira on vähänkin nuorempi/villimpi. Mutta on ainakin kiinnostunut ja joskus haluaa myös silitellä.
Antaako psykologi vai toimintaterapeutti terapiaa ja voiko tällaista aistiyliherkkyyttä jotenkin kotioloissa helpottaa? Haluaisin nyt jo tehdä jotain asian helpottamiseksi. Tuskin siitä haittaa on?
Teidän lapsi on aika pieni, mutta voisitte kokeilla erilaisia sivelyjä kämmeniin ja keholle. esim. pullasudilla, hierontakintaalla, pumpulilla jne. Meillä käytetään myös vibraa (käsissä, jaloille), tärinä autta jostain syystä.
Näin maallikkona en osaa muita vinkkejä antaa.
tuommoisen käytöksen takana saattaa olla joskus joku onglema lapsella esim. sensorisen intergraation häiriöitä, autismia, aspergerin oireyhtymää, adhd:tä... Välttämättä mitään sellalista ei ole, mutta haluavat ehkä tutkia asiaa.