Lue keskustelun säännöt.
lasten käyttäytyminen kahvipöydässä
29.01.2016 |
Ärsyttääkö ketään muuta se, että nykyajan lapset keskeyttävät koko ajan aikuisten puheet ja vaativat huomiota? Mua niin ärsyttää, kun itse opetin lapsilleni, että kun aikuiset puhuvat esim. kahvipöydässä, niin lasten ei tarvitse koko ajan puhua äälle tai vaatia huomiota tai puuttua keskusteluun. Mutta nyt huomaa joidenkin lapsista, että ei mitään pysty puhumaan, ilman että ne lapset puuttuu siihen. Eikä ne vanhemmat todellakaan osaa sanoa, että menkää vaikka leikkimään. Ei, koko ajan jää juttu kesken, saati sitten jos yrittää jotain salaisempaa puhua, niin heti suhistaan hyss ja pudistellaan päätä että ei lasten kuullen. No ei sitten puhuta ollenkaan, kun eihän ne lapset siitä roikkumasta mihinkään lähde. Mä olen alkanu vältellä tällasia kyläpaikkoja, puhukoot ne vanhemmat lastensa kanssa. Eikä pelkästään se että ne lapset puuttuu keskusteluun, vaan ne myös roikkuu vanhempiensa selässä, kiipeää pöydille, sotkee keksien kanssa. Ala-asteikäiset!
Kommentit (7)
Lapsen voi opettaa siihen, että hän on keskustelija. Odottaa omaa vuoroa, ei esiinny, pysyy aiheessa ja kun pitkästyy niin saa poistua pöydästä ennen muita leikkimään. Näin minut kasvatettu. Ja suosittaisin. Tuli olo että saan olla lapsi ja arvostetaan mielipiteitäni, mutta tilannetaju kehittyi samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän se ongelma onkin kun ei opeteta. Nämä eivät odota vuoroaan eivätkä edes keskustele sen kummemmin mistään, vaan kinuavat jotain omia juttujaan ja koko ajan se "äiti kuuntele, äiti kuuntele" ja äiti siihen "mitä kulta" ja sitten se lapsen asia on käsiteltävä heti. Ja jos pitkästyvät, niin menisisivät todellakin leikkimään, mutta kun ei sekään käy. Jos äiti ehdottaakiin että menepäs katsomaan kirjoja, niin ei ei en halua kuuntele äiti minua katso minua . Jestas että tympäisee.
ap
Todellakin! Itse olen alkanut sanomaan muiden lapsille että "odota, minä kerron ensin jutun loppuun, sitten on sinun vuorosi". Sellaiseen venkoiluun ym en reagoi mitenkään, en siis anna huomiotani huonolla käytöksellä.
Jos ollaan minun luonani ja lapsi alkaa sotkemaan ruoalla kun ei huvita enää syödä tai ei maistu, niin sanon että "voit mennä leikkimään jos et halua syödä enää, mutta minun pöydässäni ei ruoalla leikitä. Haluatko vielä syödä vai oletko valmis?". Vanhemmat eivät siis ruukanneet aiemmin kieltää sotkemista, lähinnä huokailivat kun tuo meidän lapsi on niin kova sotkemaan.
Minä en suostu keskustelemaan kahvipöydässä yhtäkään hys-hys -juttua!
Meillä miehen sisko oli todella kärkäs kommentoimaan meidän lasten kahvipöytäkäyttäytymistä silloin kun itsellä ei vielä ollut lapsia. Itsekään en antanut pöydässä sotkea tai mellastaa tms. Mutta aina ei kerennyt itse edes kieltää tai edes huomata, jos oli lähtenyt vaikka hakemaan kahvipannua kaataakseen lisää. Tuo sisko kyllä huomasi. Mutta kuinkas kävikään, kun hän itse päälle kolmekymppisenä sai esikoisensa. Lapsi sai raahata pöytään lelujaan, mamma siirteli pullalautaset ym kauemmas sivupöydälle että lelut mahtuivat, keksejä otettiin kasa ja yksi syötiin, ja sitä huomiota piti olla koko ajan. ja kun minä sitten sanoin, että et tuo leluja että mahdutaan syömään tai että yksi keksi kerrallaan niin oikein naamasta näki ettei tykännyt. Sittemmin hän rupesi laittamaan muksunsa pöydästä pois, kun tämä ei totellut, mutta ei sekään paljon auttanut kun lapsi jäi viereen seisomaan ja kiskoi koko ajan äitiään kädestä että tule leikkimään, tule katsomaan. Eihän siinä auttanu kun mamman mennä lapsensa kanssa leikkimään kun me muut jäimme juomaan kahvia ja keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaan asiaan olen kyllästynyt. Sekä se, että kun ystävän kanssa on puhelimessa niin tämäpä saattaa alkaa ihan keskustelemaan lapsensa kanssa. Siellä sitten itse saa huudella että lopetellaan vaan puhelu että pääsette jatkamaan perheen kesken. Mutta ei, ei lopeteta kun tässä vaan tämä mikkoliisa käväsi. Ja kohta sama uusiksi.
En itsekään käy tuollaisissa paikoissa vierailulla enää. Ei olisi itsellä tullut mieleenkään lasten ollessa pieniä, etten opettaisi edes alkeellisimpia käytöstapoja ja antaisin terrorisoida kaikkia muita.