Työkaverilla joku pakottava tarve hokea koko ajan, että hän on erilainen ja omituinen

Ehana ihminen, haluaisin tutustua. 

Vierailija kirjoitti:

Ehana ihminen, haluaisin tutustua. 

Nojoo, mutta sä oletkin tollanen omituinen.

Kuulostaa omituiselta ainakin tuon osalta kun hokee alati olevansa omituinen :DD

Minullakin oli tuollainen työkaveri niihin aikoihin, kun työkavereiden kanssa vielä käytiin pari kertaa kuussa ulkona töiden jälkeen. Tämä kaveri kertoi pienessä sievässä hyvin mielellään minulle kahden kesken olevansa erikoinen, poikkeuksellisen kaunis ja älykäs. Muiden kuullen hän ei kehdannut liioitella noin hirveästi, mutta osoitti ilmeellään (pieni vino hymy, yläluomet puolitankoon ja kulmat koholle), että nyt muuten taas paljastui oma erinomaisuus, älysitkös. Hyvin raivostuttava tyyppi. Ajoi lopulta itsensä firmasta ulos, kun ei jaksanut enää tyhmiä työkavereita. Sanoi tuon muuten ääneen, kun lähti.

Entiseltä työpaikalta löytyi samantapainen tyyppi. Hän tuskaili pukuhuoneessa kuinka pakkasella kuivuu iho ja mikään rasva ei auta. Tarjosin hänelle apteekista ostettua voidetta ja sanoin että kokeile tätä, auttoi jopa minun erittäin kuivaan ja hilseilevään ihoon. (en sano että ihoni on erikoinen ja kenelläkään ei ole samanlaista mutta erittäin kuiva)

Ei edes katsonut mikä purkki minulla oli kädessä vaan tokaisi " No en mä tuollaisia massatuotteita käytä kuitenkaan kun mun iho on erilainen kuin muilla"

Ei kai siinä sit... :D

Hän oli myöskin ilmeisesti jostain syystä kuvitteli että hänellä oli laktoosi-intoleranssi ja pähkinä/manteliallergia vaikka ne ei näkyneet mitenkään missään. Hän söi ihan tyytyväisenä laktoosituotteita ja joi normaalia maitoa, söi mm. wienernougat-suklaata ja kakkuja joissa oli pähkinärouhetta päällä yms. Ei koskaan ilmoittanut näistä "allergioista" vaikka oli sitä varten listat. En tiedä kaikkea ks. allergioista eli ehkä mahdollista että tiesi sitten itse mitä uskaltaa syödä ja mitä ei (?) 

mutta ongelma tässä oli se, jos hän oli vaikka tiistaina syönyt pähkinärouhe-päällysteistä kakkua, hän saattoi hakea perjantaiksi sairaslomapäivää allergian/ihottuman/vatsaoireiden takia. Tämä tietysti aiheutti meidän muiden kesken aina lisätöitä kun sai siirrellä työvuoroja.

Jos häneltä erehtyi kysymään seuraavana työpäivänä, miten hän voi niin vastaus oli aina samaa luokkaa "Ihan ok, harmi kun tuo maha ei kestä samanlailla kun teillä kaikilla muilla"

Kummallinen minäkin olen mutta kyllä minä silti pullaa syön.

Jokainen on erilainen ja omituinen omalla tavallaan. Muuten kaikki olisivat toistensa kopioita.

Mullakin on kaveri, joka "on outo" esimerkiksi koska tykkää kaalilaatikosta. Ei tiedä, että on kyllä aika tavallista pitää jostain, mitä toisaalta monet ihmiset inhoaakin? Ja siis oikeasti on tavallinen työ, tavalliset vaatteet...

Minulle tulee mieleen kaksi mahdollista syytä tuolle käytökselle. Yksi syy voisi olla se, että hän on esim. lapsuudessaan tai nuoruudessaan saanut jatkuvasti kuulla ympäristön arvostelua "outoudestaan" ja hän kokee, että parempi mainostaa kovaan ääneen omaa outouttaan, ennen kuin toiset ehtivät tarttua siihen. Eräänlainen defenssimekanismi siis.

Toinen syy taas voi olla, että hänellä on jostain syystä tarve korostaa omaa erityislaatuisuuttaan mutta tekee sen mieluummin tuollaisella näennäisen vaatimattomalla tavalla kuin suoraan kerskumalla. Epävarmuus omasta asemasta työyhteisössä voi aiheuttaa tuollaista käytöstä, vaikka täytyy myöntää, että kokisin itsekin kyseisenlaisen henkilön kanssa työskentelyn raskaaksi. Hieman syntyy sellainen vaikutelma, että hän samanaikaisesti sekä halveksii teitä muita että salaa toivoisi kuuluvansa paremmin joukkoon.

Et sinäkään kauhean suvaitsevalta tai ystävälliseltä työkaverilta vaikuta... Voi olla että kollegaasi on esim. kiusattu koulussa, niimpä hän ei aikuisenakaan edes pysty ymmärtämään, että ei hän todellisuudessa olisikaan erilainen ja muista poikkeava. Ei se ole mitään itsekorostusta tai oman erinomaisuuden mainostamista.

Tunnistan itseni. Sanon olevani outo ennen kuin toinen huomaa sen ja näin olen muka "niskan päällä". Ehkä haluan myös erottua joukosta jollain tavalla. En tee sitä mitenkään tietoisesti tai tahallani. Olen todella huonoitsetuntoinen ja epävarma, taustalla koulukiusaamista sun muuta kivaa. Eipä tuota aikaa nykyään tule ihmisten kanssa juuri vietettyä, ei ole tätäkään ongelmaa sitten.

Ootko kokeillu lausahtaa: Eihän tossä mitään erikoista ole. Moni tekee noin.

Sano sille, että huomiohuora se ainaki on

Vierailija kirjoitti:

Sano sille, että huomiohuora se ainaki on

Niin, ilkeydellähän nämä asiat hoituvat. Ei tarvitse terapeutiksi ruveta, mutta voi koettaa olla asiallinen kuitenkin. Jotain siellä taustalla aina on, ei terveitsetuntoinen ihminen käyttäydy noin.

Kaikki haluavat olla erikoisia lumihiutaleita. Se on inhimillistä. Ja erittäin ärsyttävää.

ps. laktoosivammainen voi syödä wienernougat-konvehteja. Tosin pähkinäallergiset varmaan ei :)

Mulle tuli kans mieleen, että on kokenut kiusaamista ja pahoja itsetunto-ongelmia.

Mulla on kans tuttu jolla on aivan vastaavanlainen tapa. Esim kun alko tulla ekoja pakkasia "muut kulkee vielä nahkatakeissa, mä oon varmaa sit outo ku laitoin jo talvitakin päälle" ei, et ole outo vaan tässä tapauksessa fiksu, niin laitoin minäkin. 

Ärsyttävää kun ei nyt tuu muita esimerkkejä mieleen vaikka niitä aika ajoin putkahtelee. Myöskin tämä allergioilla "liioittelu" kuuluu hänen tapoihin ja lähinnä niiden korostaminen joka tilanteessa. Oon tuntenut ihmisen yli kymmenen vuotta ja silti jaksaa edelleen joka kerta kertoa miten on pähkinöille/omenoille/ties mille milloinkin allerginen.

Joko olet päässyt yli siitä, että ihmiset kertovat sterilisaatiostaan?

Vierailija kirjoitti:

Joko olet päässyt yli siitä, että ihmiset kertovat sterilisaatiostaan?

Mi...mitäh? Tuliko tämä nyt ihan oikeaan ketjuun?

Mäkin oon sitte tällainen outo kun iho kuivuu niin pakkasilla ja laktoosivammainenkin oon.

Outouden hokeminen kertoo kyllä epävarmuudesta ja siitä, että ei uskalla olla oma itsensä.