Lue keskustelun säännöt.
Täällä parun, haikea olo. Nuorin lapsistakin on kohta 2v. Katsoin hänen 1v syntymäpäivä-
28.06.2008 |
valokuviaan ja itkusta ei tule loppua. Tässä ne nyt sitten olivat, meidän vauvat. Hirveä kaipuu, ikävöin vauvan tuoksua, pienen käden puristusta, imetystä, puklurättejäkin, kohtu huutaa vauvaa.
Kommentit (3)
En mä vauva-aikoja niinkään haikaile, vaan ihan yleisesti pikkulapsiaikaa. Mä itken katkeria kyyneleitä siinä vaiheessa, kun nuorinkin menee kouluun... :) Ne kasvaa niin nopeasti!!! Liian nopeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tappelen siis vauvakuumetta vastaan koko ajan:( meillä on nyt tosi rankkaa, kaksi 'kauhukakaraa' talossa, 2v ja 4v ja silti haaveilen vielä kolmannesta. en tiedä, mihin tää johtaa....yritän vaan tapella vastaan...
ja ihan muutaman päivän sisään muuttui vauvasta taaperoksi. Meno on kova ja tekemistä on paljon. Mulle iski vasten kasvoja kanssa tietoisuus siitä, että meillä ei enää ole vauvaa. Tietty hän nyt vielä tavallaan käsitetään vauvana, mutta päivä päivältä on isompi ja päivät kuluu salaman nopeasti. Että samanmoista kaipuuta täällä, toisaalta helpotusta!