Viisasta puhetta Kiianmaalta

Olen monesti ihmetellyt sitä, että ensin ihmiset ovat tavattoman rakastuneita, sitten he seurustelevat kauan aikaa ja menevät lopulta naimisiin. Kuitenkin liitto päättyy eroon. Kuinka ihmeessä syvästä ihastuksesta ja tuntemisesta pudotaan vieraantumiseen ja yksinäisyyteen suhteessa?

Ehkä vaaleanpunaisen naistenlehtihömpän sijaan julkisuudessa pitäisi tarjota enemmän Kiianmaankin esittelemää näkökulmaa. Suhdetta on päivitettävä. Nyt ihmiset ratkovat omaa kriisiytymistään ja tylsyyttään eroamalla.

"Erossa ei ole ensisijaisesti kyse siitä, että pääsemme eroon jostain henkilöstä vaan siitä, että eroamme ihmissuhteesta. Oppiaksemme erosta meidän onkin tarkasteltava itseämme ja suhdettamme henkilöön, josta eroamme.

Ennekuin päätämme erota jostain henkilöstä meidän kannattaa tutkia, onko elämän ja suhteen parantamiseksi olemassa muita vaihtoehtoja kuin ero. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun meillä on liitostamme yhteisiä lapsia. Erossa ihminen eroaa siis ensisijaisesti suhteestaan toiseen ihmiseen. Vaihtoehtona erolle hän voi kuitenkin erota suhteestaan, mutta jatkaa elämää saman ihmisen kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhdetta kehitetään, niin, että sen perustuksia vahvistetaan vastaaman muuttuneita olosuhteita. Suhteen jatkuessa pitkään on tavallaan muutettava niitä syitä, joiden takia ollaan yhdessä.

Käytännössä parisuhteen kehittäminen vaatii molempien osapuolten halua kehittää suhdetta ja panostusta sen tulevaisuuteen. Kyseessä on yhteinen rakennusprojekti, jossa molempien osapuolten tavoitteiden pitäisi olla saman suuntaiset. Suhteen rakentamiseen tarvitaan myös "työkaluja". Pelkkä halu keskustella ei yleensä riitä, koska parsikunnan pitää tietää mistä keskustellaan ja miten. Viestinnän kehittäminen onki yleensä tärkeä osa suhteen kehittämistä. Kumpikin ottaa kehitystyössä vastuuta omasta käyttäytymistään ja kasvustaan eikä odota muutosta vain toiselta. "Sinun pitää muuttua" on huono lähtökohta keskustelulle."