Tiedätkö aina sydämessäsi, mikä on oikea valinta?

Tiedän koska sydän on oikeassa. Järjellä ajatellessa pystyy perustelemaan oikeastaan mitä vain asioita jotka myöhemmin huomaa vääräksi. Esimerkiksi sodat ovat varmasti olleet erittäin järkeviä päätöksiä aikanaan ja kun sitten onkin tullut turpaan niin jopa on harmittanut, vrt. Hitlerin maaimanvalloitussuunnitelmat.

Itse erosin aikoinani sielunkumppanistani käytännön syistä ja myöhemmin tajusin tehneeni valtavan virheen. Sydämeni särkyi ja päätin etten mieti enää vaan menen vaiston varassa. Eipä ole tarvinnut enää katua.

Auttaisikohan sinua meditaatio / keskittymisharjoitukset.. Ja onko sinulla mahdollisesti ad(h)d joka usein tekee sen että fokus katoaa?

Ei ole vaikea tehdä päätöksiä, mutta en kyllä ajattele, että jotenkin tietäisin ne (ainakaan suurintaa osaa) sydämelläni. Miehen valinta meni luontevasti, hänestä tiesin heti, että tämä se on. Raskauden yrittäminen oli myös ihan selvä juttu. Kaikki muut päätökset olen järkeillyt, esim. ammatinvalinnan, työpaikan yms. asiat. Mietin, mistä tykkään, missä on kysyntää, talousasiat jne ja näiden perusteella olen päättänyt miten toimin. Kai siis yhdistän järkeilyn ja fiilispohjan.

Kannattaa käyttää aivoja. Kyllä se sydän siellä omassa rauhassaan pamppailee.

Olen kyllä sydämessäni yleensä aina tiennyt mitä täytyy tehdä. Ja järjellä ajattelu on vain vahvistanut asiaa.

En ole "tiennyt sydämelläni" yhtään mitään. Olen tehnyt järkeviä päätöksiä ja luottanut että osaan elää päätöksieni kanssa. Ja se on hyvä tapa elää. Tunteet tulee ja menee, ei niitten varaan voi perustaa mitään elämän suuria asioita tai ne on vähän kiikkerällä pohjalla. Tärkeintä on, että sitoutuu siihen päätökseensä. Jos se sitten ajan myötä osoittautui vääräksi, voi aina valita uudelleen ja tehdä uusia päätöksiä. Mut se, että jokin asia tuntuu oikealta tai väärältä, harvemmin on luotettava mittari sille, onko tehnyt elämässään oikeita asioita jotka vievät eteenpäin.