Miten päästä yli siitä, ettei ole koskaan saanut vastarakkautta tai rakastaa sitä ihmistä, jota rakastaa?

Kyse on siitä että ei uskalla rakastaa sitä jonka saisi. Sitoutumiskammoa.

Saanut rakastaa sitä ihmistä jota rakastaa? Jokainen saa rakastaa ihan ketä haluaa. Se, saako vastarakkautta on eri asia. 

Rakkautta ei varmaan kukaan osaa määrittää, mutta olen samoilla linjoilla. Olisi kiva jos joku edes kerran välittäisi, osottaisi huomaavansa. Olisi mukava myös tähän omalta puolelta vastata, näyttää kiintymystä ja toisen tärkeyttä ennen kuin aika tekee tehtävänsä ja sielun kokonaan tunteista tyhjäksi mustaa.

Siirryt pois sieltä Twilightin maailmasta. Ne julisteet ja kirjat ei tule koskaan rakastamaan sinua takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että ei uskalla rakastaa sitä jonka saisi. Sitoutumiskammoa.

Niin. Hassua kun minusta tuntuu, että voisin kovastikin sitoutua. Ainakin ripustautua. (Turha haukkua häiriköksi, juuri se minä en ole). Mutta sitten en ole kiinnostava kellekään. Eli minua ei huolita. En ole kovin kyllä yrittänytkään, kun olen aivan varma siitä jo valmiiksi, että kukaan ei halua minuun tutustuakaan, vaan haluavat vain panna tai sitten jos haluavat tutustua niin ensituntemisten jälkeen ovat silleen että yök, ei kiitos ja hei hei.

Ap

Minkä ikäinen olet ap? Jos olet eläkkeellä jo, niin ymmärrän tuskasi, mutta silti toivoa vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Saanut rakastaa sitä ihmistä jota rakastaa? Jokainen saa rakastaa ihan ketä haluaa. Se, saako vastarakkautta on eri asia. 

Kyllä minä ainakin voisin yhtä miestä rakastaa vaikka ilman vastarakkautta mutta kun en saa sitäkään. Miten rakastan, kun emme näe koskaan? Koitin rakastaa häntä, mutta hän ei halunnut. Hän sanoi, ettei tunne samoin, eikä antanut minun tehdä edes mitään hyvää. Tai "antoi"; hän kuitenkin suhtautui minuun niin välinpitämättömästi, että sydämeni ei kärsinyt palloilla enää siellä. Vaikka pää olisi tahtonutkin. Jatkaa rakastamista ja rakastaa hänet kylmästä lämpimäksi. Mutta en kyennyt.

Ap