Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon erääseen mieheen kohdistuvasta pakkomielteestäni?
02.01.2016 |
Tällainen tilanne on minulle aivan uutta. Mies on mielessäni ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla ja noin miljoona kertaa siinä välissä. Emme kuitenkaan voi seurustella pitkän välimatkan, miehen yksinhuoltajuuden ja monien muidenkin esteiden vuoksi. Tapasin hänet vain yhden kerran ollessani työn puolesta kaukana kotikaupungistani. En olisi ikinä uskonut, että kerrasta voi jäädä näin pahasti koukkuun!
Jouduin kieltämään häntä soittamastakin, kun jo äänen kuulemisesta menen aivan veteläksi. Tilannetta jatkunut nyt pari viikkoa ja koko elämäni on menossa vessasta alas, kun en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin häneen.
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit! Kertokaahan siis rakkaat palstalaiset parhaat käytännön keinonne pakkomielteen purkamiseen.
Kommentit (18)
Ei kun ihan tosissani kysyn, tämä on vakavaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko edes varattu?! Saadaan ees vähän traamaa tähänkin ketjuun.....
Vierailija kirjoitti:
Tällainen tilanne on minulle aivan uutta. Mies on mielessäni ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla ja noin miljoona kertaa siinä välissä. Emme kuitenkaan voi seurustella pitkän välimatkan, miehen yksinhuoltajuuden ja monien muidenkin esteiden vuoksi. Tapasin hänet vain yhden kerran ollessani työn puolesta kaukana kotikaupungistani. En olisi ikinä uskonut, että kerrasta voi jäädä näin pahasti koukkuun!
Jouduin kieltämään häntä soittamastakin, kun jo äänen kuulemisesta menen aivan veteläksi. Tilannetta jatkunut nyt pari viikkoa ja koko elämäni on menossa vessasta alas, kun en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin häneen.
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit! Kertokaahan siis rakkaat palstalaiset parhaat käytännön keinonne pakkomielteen purkamiseen.
Onks tää niinku just toi mies vai onko sulla ennen tätä ollut vaikeeta unohtaa ihastuksias?
Vierailija kirjoitti:
Oliko edes varattu?! Saadaan ees vähän traamaa tähänkin ketjuun.....
Ei ole varattu. En vain kestäisi kaukosuhdetta noin ihanaan mieheen, ja kun hän on lisäksi yh niin se viimeistään tekee yhdessäolosta aivan mahdotonta. Itselläni ei ole lapsia ja haluan elää (käydä elokuvissa, klubeilla tanssimassa, ravintolassa syömässä hetken mielijohteesta, harrastaa seksiä silloin kun tekee mieli jne.), enkä odotella seuraavaa tapaamista jokaisella kerralla viikkoja. Olen vieläpä itsekin kiireinen ihminen työni vuoksi, ja jo siitäkin syystä haluan kumppanini asuvan lähietäisyydellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen tilanne on minulle aivan uutta. Mies on mielessäni ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla ja noin miljoona kertaa siinä välissä. Emme kuitenkaan voi seurustella pitkän välimatkan, miehen yksinhuoltajuuden ja monien muidenkin esteiden vuoksi. Tapasin hänet vain yhden kerran ollessani työn puolesta kaukana kotikaupungistani. En olisi ikinä uskonut, että kerrasta voi jäädä näin pahasti koukkuun!
Jouduin kieltämään häntä soittamastakin, kun jo äänen kuulemisesta menen aivan veteläksi. Tilannetta jatkunut nyt pari viikkoa ja koko elämäni on menossa vessasta alas, kun en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin häneen.
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit! Kertokaahan siis rakkaat palstalaiset parhaat käytännön keinonne pakkomielteen purkamiseen.
Onks tää niinku just toi mies vai onko sulla ennen tätä ollut vaikeeta unohtaa ihastuksias?
Ensimmäinen mies, jonka kanssa minulle on käynyt näin.
ap
En osaa auttaa.
t. nyt koukussa pian kaksi vuotta. :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vika, aiheuttajana varattu nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko edes varattu?! Saadaan ees vähän traamaa tähänkin ketjuun.....
Ei ole varattu. En vain kestäisi kaukosuhdetta noin ihanaan mieheen, ja kun hän on lisäksi yh niin se viimeistään tekee yhdessäolosta aivan mahdotonta. Itselläni ei ole lapsia ja haluan elää (käydä elokuvissa, klubeilla tanssimassa, ravintolassa syömässä hetken mielijohteesta, harrastaa seksiä silloin kun tekee mieli jne.), enkä odotella seuraavaa tapaamista jokaisella kerralla viikkoja. Olen vieläpä itsekin kiireinen ihminen työni vuoksi, ja jo siitäkin syystä haluan kumppanini asuvan lähietäisyydellä.
ap
Luepa tuo tekstisi ja mieti sitten, mikä on pielessä. Haluat miehen, mutta et muuttaa mitään omia toimintojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko edes varattu?! Saadaan ees vähän traamaa tähänkin ketjuun.....
Ei ole varattu. En vain kestäisi kaukosuhdetta noin ihanaan mieheen, ja kun hän on lisäksi yh niin se viimeistään tekee yhdessäolosta aivan mahdotonta. Itselläni ei ole lapsia ja haluan elää (käydä elokuvissa, klubeilla tanssimassa, ravintolassa syömässä hetken mielijohteesta, harrastaa seksiä silloin kun tekee mieli jne.), enkä odotella seuraavaa tapaamista jokaisella kerralla viikkoja. Olen vieläpä itsekin kiireinen ihminen työni vuoksi, ja jo siitäkin syystä haluan kumppanini asuvan lähietäisyydellä.
ap
Luepa tuo tekstisi ja mieti sitten, mikä on pielessä. Haluat miehen, mutta et muuttaa mitään omia toimintojasi.
Haluan eroon miestä koskevasta pakkomielteestäni. Tämä on aivan eri asia kuin se, että haluan miehen.
Niin kauan kuin suhtaudun näin pakkomielteisesti, en edes voisi saada ko. miehen kanssa tervettä parisuhdetta. En vaikka haluaisinkin.
ap
Ilman pakkomielteisyyttä ei synny parisuhdetta! Ei kukaan kypsä ja itsenäinen ihminen ole tähän päivään mennessä alkanut parisuhteeseen. Kyllä taustalta aina löytyy joko emotionaalista tai seksuaalista pakkomielteisyyttä, hyvässä suhteessa kumpaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilman pakkomielteisyyttä ei synny parisuhdetta! Ei kukaan kypsä ja itsenäinen ihminen ole tähän päivään mennessä alkanut parisuhteeseen. Kyllä taustalta aina löytyy joko emotionaalista tai seksuaalista pakkomielteisyyttä, hyvässä suhteessa kumpaakin.
Höpsis.
Olen aiemmin ollut pitkässä parisuhteessa "elämäni rakkauden" kanssa, jossa esiintyi riippuvuuksia. Sen jälkeen olen ymmärtänyt että riippuvuus ei ole rakkautta. En enää koskaan ala vastaavanlaiseen suhteeseen. Tuosta menneestäkin suhteesta olisi voinut tulla kahden kypsän aikuisen ihmisen suhde, jos kumpikin osapuoli olisi ollut kiinnostunut kasvamaan sellaiseksi. Valitettavasti näin ei ollut.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei kypsiä suhteita voisi olla. Kyllä voi. Minä aion työskennellä itseni kanssa niin kauan, että opin olemaan ilman pakkomielteitä, omana itsenäni onnellinen. Tämä tilanne, joka nyt on päällä, on erinomainen tilaisuus harjoitella sitä.
ap
Ap... tismalleen sama tilanne. Ja molemminpuolinen... Molemmat olemme yh:ta ja lasten elämänpiirin ja vastuullisten töiden vuoksi "lukittuina" sijainteihimme n 400 km toisistamme.
Tuli jo mieleen että onko kyseessä sama mies :) Keski-suomesta?
Voin sanoa että tilanne on joko tai... jomman kumman on muutettava. Tää yli kymmenen vuoden kestänyt on-off etäsuhde on mahdoton. Mutta kun erossakaan ei voi olla... Kukaan muu ei saa sukkia näin sekaisin... Vuodesta toiseen sama ihminen saa polvet veteläksi, jutut toimii yhteen, olo on tuttu ja turvallinen ja samalla huuma on ihan jostain toisesta maailmasta...
No toisaalta jotkut ei saa kokea mitään tällaista, koko elämänsä aikana. Yhteyttä toiseen ihmiseen. Ajoittaisella fyysisellä etäisyydellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Mieti mikä on tärkeää ja löydätkö saman muualta. Se huuma/pakkomiellekin kertoo jotakin, sen että kyseisessä henkilössä on jotakin joka todella koskettaa sua. Mutta jos löydät suhteen mullistamatta koko elämää niin ehkä tuo juttu kannattaa vaan unohtaa. Älä vastaa viesteihin, puheluihin, älä vastaa mihinkään. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman pakkomielteisyyttä ei synny parisuhdetta! Ei kukaan kypsä ja itsenäinen ihminen ole tähän päivään mennessä alkanut parisuhteeseen. Kyllä taustalta aina löytyy joko emotionaalista tai seksuaalista pakkomielteisyyttä, hyvässä suhteessa kumpaakin.
Höpsis.
Olen aiemmin ollut pitkässä parisuhteessa "elämäni rakkauden" kanssa, jossa esiintyi riippuvuuksia. Sen jälkeen olen ymmärtänyt että riippuvuus ei ole rakkautta. En enää koskaan ala vastaavanlaiseen suhteeseen. Tuosta menneestäkin suhteesta olisi voinut tulla kahden kypsän aikuisen ihmisen suhde, jos kumpikin osapuoli olisi ollut kiinnostunut kasvamaan sellaiseksi. Valitettavasti näin ei ollut.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei kypsiä suhteita voisi olla. Kyllä voi. Minä aion työskennellä itseni kanssa niin kauan, että opin olemaan ilman pakkomielteitä, omana itsenäni onnellinen. Tämä tilanne, joka nyt on päällä, on erinomainen tilaisuus harjoitella sitä.
ap
Kunhan onnistut, ja tajuat että kaikki halut ovat pinnallisia ja harhaisia, samaa itsekästä nautinnonhakua kuin koko typerä kehollinen olemassaolo, et enää kaipaa miestä muuta kuin mahdollisesti ystäväksi. Ainakaan mitään tavanomaista parisuhdetta et tule haluamaan. Been there, done that.
Mitä teillä on pakkomielteisyyttä vastaan? Ei kai kukaan pitäisi toiseen yhteyttä vuosikausia ellei olisi pakkomielteinen jollain tavalla? Voi ihminen hakea rakkauttakin pakkomielteisesti kuvitellen sitä joksikin epäitsekkääksi pyrkimykseksi.
En osaa auttaa. Itse pakkomielteisesti rakastuin varattuun mieheen itsekin varattuna. Hain eroa (en pelkästään tämän miehen takia vaan takana vuosia onnetonta liittoa), mutta toinen osapuoli ei pystynytkään samaan. Ei uskaltanut heittäytyä, itseäni sen verran arvostan, että kakkoseksi en alkanut. Eka vuosi helvettiä, kun kokoajan oli tämä mies mielessä. Katkaisin siis lopulta kaikki välit, koska ei jättänyt puolisoaan. Kertoi siis ettei heillä toimivaa liittoa ollut, mutta totuuttahan en vieläkään tiedä vaikka aikaa kulunut kohta 3 vuotta tästä salamarakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman pakkomielteisyyttä ei synny parisuhdetta! Ei kukaan kypsä ja itsenäinen ihminen ole tähän päivään mennessä alkanut parisuhteeseen. Kyllä taustalta aina löytyy joko emotionaalista tai seksuaalista pakkomielteisyyttä, hyvässä suhteessa kumpaakin.
Höpsis.
Olen aiemmin ollut pitkässä parisuhteessa "elämäni rakkauden" kanssa, jossa esiintyi riippuvuuksia. Sen jälkeen olen ymmärtänyt että riippuvuus ei ole rakkautta. En enää koskaan ala vastaavanlaiseen suhteeseen. Tuosta menneestäkin suhteesta olisi voinut tulla kahden kypsän aikuisen ihmisen suhde, jos kumpikin osapuoli olisi ollut kiinnostunut kasvamaan sellaiseksi. Valitettavasti näin ei ollut.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei kypsiä suhteita voisi olla. Kyllä voi. Minä aion työskennellä itseni kanssa niin kauan, että opin olemaan ilman pakkomielteitä, omana itsenäni onnellinen. Tämä tilanne, joka nyt on päällä, on erinomainen tilaisuus harjoitella sitä.
ap
Kunhan onnistut, ja tajuat että kaikki halut ovat pinnallisia ja harhaisia, samaa itsekästä nautinnonhakua kuin koko typerä kehollinen olemassaolo, et enää kaipaa miestä muuta kuin mahdollisesti ystäväksi. Ainakaan mitään tavanomaista parisuhdetta et tule haluamaan. Been there, done that.
Entä rakkaus? Onko se sit kivaa rakastaa kaikkia jonain ystävinä? Ei ap.
Ala pakkomielteiseksi jotakin toista henkilöä kohtaan ;)