Vierailija

Ollaan miehen kanssa oltu siitä aina yhtä mieltä, että hyvän elintason tavoittelu ja materian omistaminen ja kartuttaminen aiheuttaa paljon kovempia paineita, jopa turhia, kuin se että pitää elämän yksinkertaisena. Yksinkertaisuus tarkoittaa meille kerrostalo osaketta, ei siis omakotitaloa - työttöminäkin lainanmaksu onnisuu ilman unettomia öitä. Autot ostetaan suorilla kaupoilla, ei lainoja - naapurille saa olla uudempi, hienompi. Ulkomailla ei olla käyty lasten syntymien jälkeen - ja ihan sivistyneitä lapsia ovat muidenkin kuin vanhempiensa mielestä.

Ollaan siis monien mielestä köyhiä. Mutta minusta yksi suurimmista voimavaroista on se paineeton arki. Töitä on, mutta niiden loppuminen syystä tai toisesta ei aja meitä ahdinkoon joka pahimmillaan tärvelee mielenterveyttä ja erottaa pariskunnat ja koko perheen. Haluamme siis olla "köyhiä". Suuri rikkaus on se, että oma kotiperheeni on tämän opin minulle siirtänyt (vanhemmat kuitenkin aina töissä) ja mies on ollut todella helpottunut aikoinaan kun tapasimme ja hän huomasi molempien omaavan saman näkemyksen. Toisinaan kuitenkin tutut kyselevät taloista ynnä muista, he eivät aina ymmärrä tai usko kun sanon että näin on hyvä.

Miten te muut olette pitäneet elämänne yksinkertsisina? :)

Kommentit (3)

Vierailija

Ei kaada. Työttömäksi olen kohta jäämässäkin. Olen aina elänyt matalalla profiililla ja vastimattomasti. En ole pankin tai työpaikan orja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ollaan miehen kanssa oltu siitä aina yhtä mieltä, että hyvän elintason tavoittelu ja materian omistaminen ja kartuttaminen aiheuttaa paljon kovempia paineita, jopa turhia, kuin se että pitää elämän yksinkertaisena. Yksinkertaisuus tarkoittaa meille kerrostalo osaketta, ei siis omakotitaloa - työttöminäkin lainanmaksu onnisuu ilman unettomia öitä. Autot ostetaan suorilla kaupoilla, ei lainoja - naapurille saa olla uudempi, hienompi. Ulkomailla ei olla käyty lasten syntymien jälkeen - ja ihan sivistyneitä lapsia ovat muidenkin kuin vanhempiensa mielestä.

Ollaan siis monien mielestä köyhiä. Mutta minusta yksi suurimmista voimavaroista on se paineeton arki. Töitä on, mutta niiden loppuminen syystä tai toisesta ei aja meitä ahdinkoon joka pahimmillaan tärvelee mielenterveyttä ja erottaa pariskunnat ja koko perheen. Haluamme siis olla "köyhiä". Suuri rikkaus on se, että oma kotiperheeni on tämän opin minulle siirtänyt (vanhemmat kuitenkin aina töissä) ja mies on ollut todella helpottunut aikoinaan kun tapasimme ja hän huomasi molempien omaavan saman näkemyksen. Toisinaan kuitenkin tutut kyselevät taloista ynnä muista, he eivät aina ymmärrä tai usko kun sanon että näin on hyvä.

Miten te muut olette pitäneet elämänne yksinkertsisina? :)

No me ollaan eletty muilla tavoilla varman päälle.

On omakotitalo, mutta lainaa ei ole enää paljoa, koska maksettiin sitä tosi rivakasti pois heti alussa. Ja silloin korot olivat 5 % tuntumassa, mutta toki alhaiset marginaalit. Silloin tehtiin aina kuin vaan mahdollista ylimääräisiä lyhennyksiä, jotka pienensivät suoraan pääomaa ilman koron osuutta. Nyt on korot taas niin matalalla, että koron osuus lainassamme on reippaasti alle 100 €/kk, eli hätätilassa voisimme maksaa käytännössä pelkkää korkoa. Ja meillä on kuitenkin tämä n. 350.000 € talo tässä. Vaikea kuvitella, että asuisimme edullisemmin kerrostalossa.

Kyllä minä haluan elää tässä ja nyt, enkä pihistellä kituuttaa ilman syytä. Matkustella, antaa lapsille mahdollisuudet harrastaa ja tehdä. Ei meillä työttömyys olisi taloudellinen katastrofi, vaan henkinen. Ja sitä ei rahalla voi ostaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla