"Ikäeroa ei edes huomaa" Onko teidän mielestänne jotenkin vähän surullisesti sanottu

Ei.

Mun mielestä on surullista, jos koko ikäerosta tarvitsee edes puhua. Mitä väliä sillä on? Miksi sitä pitää jotenkin puolustella, tai miksei se saisi näkyä? 

Miksi se olisi surullisesti sanottu? Olisiko vähemmän surullisesti sanottu "Kyllä todellakin huomaa että on suuri ikäero"?

Ei ole surullisesti sanottu mutta epärehellisesti sanottu se kyllä on. Sillä vaan on merkitystä onko toinen 40-vuotias ja toinen 65-vuotias. Ikäeron, eli elämänkokemuksen kuuluu näkyä. Ei se estä onnellista parisuhdetta eikä rakkautta, mutta biologia on armoton ja ikääntyminen ei ole pelkkä numero. 

No enpä itse haluaisi vaikuttaa 20 vuotta vanhemmalta

On se. Ikä on vain numeroita. Mutta se ei tarkoita sitä noissa suhteissa että molemmat olisivat nuorekkaita, vaan juuri päinvastoin. Usein mies on vanhempi ja mennään tämän vanhemman miehen pillin mukaan, jolloin nainen pikkuhiljaa muttuu ikäistään vanhemman oloiseksi. Nuo parit sitä eivät itse huomaa, eikä ole tapana sanoa aikuisille että oho, oletpas sinä vanhentunut ikäiseksesi. Mutta voi pari olla silti onnellinen sen ajan mitä saa olla yhdessä.

Näissä on aina oletuksena, että se vanhempi on jotenkin kypsempi ja elähtäneempi. Asia voi olla toisinkin päin. Jotkut vaan syntyvät keski-ikäisinä ja toiset eivät aikuistu koskaan.

Minusta tuntuu siltä,että ison ikäeron pareilla vanhempi osapuoli on nuorekkaampi ja nuorempi on vähän vanhemman oloinen.Ainakin kun katsoo Katri-Helenaa ja hänen nuorta miestään,niin Katri on tosi nuorekas ja mies on kypsyyntynyt olennoltaan muutamassa vuodessa.Oma kumppanini on25 vuotta minua vanhempi,olen itse aina ollut mielipiteiltäni kypsemmän tai vanhemman oloinen,nyt ikänaisena kait on jo ikäisensä.Mieheni oli tosinuorekas,nyt ovat sairaudet toki vanhentaneet,mutta sama mies on edelleen.

Oudosti sanottu. Kai se iän tuoma kokemus on osa sitä pakettia.