Oletko aloittanut koskaan elämääsi uudelleen

Olen ja voi. Mutta on se niin rajua ettei sitä ilman hyvää syytä saane tehtyä.

Tavallaan. Vaihdettiin osoite, nimet, puhelinnumerot, elämäntapa...

Mulle jäi kyllä mun sukulaiset ja suurin osa ystävistä, että en tiedä oliko tämä niin radikaalia. Ja 2kk:n ikäinen lapseni ei tiennyt vielä mistään mitään, toivottavasti.

Samaa olen miettinyt joskus. Uusi nimi, salainen numero...ei mitään kytköksiä vanhaan paikkaan. Tarkoititko tällaista vai jotain ammatinvaihtoa?

No kyllä olen useamman kerrankin tehnyt. Miksei onnistuisi?

Riippuu tietenkin mitä "uudella elämällä" tarkoittaa.

Mutta esim. kerran olin alkuvuodesta vielä naimisissa, töissä ja asuin suuressa kaksikerroksisessa rivitalonpätkässä. Syksyllä aloitin uuden elämän sinkkuna ja kokopäivätoimisena opiskelijana ja muutin soluasuntoon. Uusi elämä oli materiaalisesti köyhempää, mutta kaikin muun tavoin rikkampaa ja enemmän "minua".

Mulla onnistui! Myin/lahjoitin omaisuuteni pois´ja lähdin ulkomaille opiskelemaan, mukana matkalaukullinen vaatteita. Kohta 2 v takana, ja 2 vuotta edessä. Sit en tiedä jäänkö tänne, palaanko Suomeen vai lähdenkö jonnekin ihan muualle. En ole katunut päivääkään. Perhe tietty jäi Suomeen (äiti ja veli ja sisko), mutta nykyään on niin helppoa ja edullista olla yhteydessä kaukaakin.

Olen, en tosin omasta tahdostani vaan olosuhteiden pakosta. Meni noin vuosi että sain kaikki asiat järjestykseen ja koin taas olevani onnellinen ja taas täysillä kiinni elämässä.

Tämä sama syy mulla.

Ap

Riippuu siitä, mitä ap tarkoittaa.

En ole koskaan vaihtanut nimeäni tai salannut puh.nroani, mutta elämän olen muutoin aloittanut kahdesti alusta. Olen vaihtanut asuinmaata, jolloin vaihtui kerralla koti, työpaikka, kieli, kulttuuri, ilmasto ja tuttavapiiri.

Toisen kerran ottamalla salamaeron väkivaltaisesta luonnehäiriöisestä miehestä: painoin oven perässäni kiinni enkä koskaan katsonut taakseni.