Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ennen ei kasvatettu lapsia

Vierailija

Heidän kanssaan ei vietetty paljon aikaa, heidän turvallisuudestaan ei huolehdittu (näkyy loistavasti myös tilastoista), heihin kohdistettiin kovia kuritusmenetelmiä ja kasvatustyylikin saattoi olla etäinen ja pelottava.

Tämä huomioiden käytösongelmien määrä on hämmästyttävän pieni, kun sitä vertaa nykykasvatuksen tuloksiin.

Kommentit (9)

Vierailija

Samaa olen ihmetellyt. luulisi, että kaikki ennen 1975 syntyneet olisivat vankilassa tai hoidossa jossakin, jos kasvatuksesta tai sen puuttumisesta olisi kyse.

Vierailija

Niinpä. Ei meilläkään (olen 1970-luvullla syntynyt) lapsista mitään numeroa tehty. Siinä niitä pyöri pirtin nurkassa, ruokittiin, toruttiin jos teki jotain pahaa, mutta ei vanhemmat todellakaan erityisemmin pyrkineet sen enempää kasvattamaan, opettamaan tms. Saati olemaan lasten viihdetoimistoja tai harrastuskuskeja. Oikein tasapainoisia ihmisiä meistä useimmista on tullut, ja joskus ajattelen, että ehkä se vanha tapa oli parempi kuin nykyinen, jossa niin luonnollisesta asiasta kuin jälkeläisten kasvattaminen, joka on onnistunut vaistolla tuhansia vuosia, on tehty iso ja vaativa projekti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ei meilläkään (olen 1970-luvullla syntynyt) lapsista mitään numeroa tehty. Siinä niitä pyöri pirtin nurkassa, ruokittiin, toruttiin jos teki jotain pahaa, mutta ei vanhemmat todellakaan erityisemmin pyrkineet sen enempää kasvattamaan, opettamaan tms. Saati olemaan lasten viihdetoimistoja tai harrastuskuskeja. Oikein tasapainoisia ihmisiä meistä useimmista on tullut, ja joskus ajattelen, että ehkä se vanha tapa oli parempi kuin nykyinen, jossa niin luonnollisesta asiasta kuin jälkeläisten kasvattaminen, joka on onnistunut vaistolla tuhansia vuosia, on tehty iso ja vaativa projekti.

Ei meistä nyt niin tasapainoisia ole tullut. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ei meilläkään (olen 1970-luvullla syntynyt) lapsista mitään numeroa tehty. Siinä niitä pyöri pirtin nurkassa, ruokittiin, toruttiin jos teki jotain pahaa, mutta ei vanhemmat todellakaan erityisemmin pyrkineet sen enempää kasvattamaan, opettamaan tms. Saati olemaan lasten viihdetoimistoja tai harrastuskuskeja. Oikein tasapainoisia ihmisiä meistä useimmista on tullut, ja joskus ajattelen, että ehkä se vanha tapa oli parempi kuin nykyinen, jossa niin luonnollisesta asiasta kuin jälkeläisten kasvattaminen, joka on onnistunut vaistolla tuhansia vuosia, on tehty iso ja vaativa projekti.

Ei meistä nyt niin tasapainoisia ole tullut. 

Ehkä se on sitten omassa tuttavapiirissäni vaan yleistä, ettei ainakaan isompia ongelmia näytä elämässä olevan. Toki ihmisyyteen varmasti aina kuuluu jonkin verran ahdistusta ja surua ja muuta negatiivista, mutta minusta on aina tuntunut että me ollaan sellaista sisukasta sukupolvea, joka ei jää semmoisia vatvomaan vaan hyväksyy elämän realiteetit, että työtä on tehtävä, koti ja lapset on hoidettava, arkea pyöritettävä, tuntuipa ihan miltä vaan. Ja siinä ne tunteetkin sitten vaihtuu muiksi. Nuoremmissa tuntuu olevan paljon enemmän sellaisia joiden on vaikea hyväksyä minkäänlaista pahaa oloa, tai millään tapaa tympeää työtä ihan vaan elämän realiteettina, ja se sisäinen vastustus tuottaa lisää pahaa oloa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ei meilläkään (olen 1970-luvullla syntynyt) lapsista mitään numeroa tehty. Siinä niitä pyöri pirtin nurkassa, ruokittiin, toruttiin jos teki jotain pahaa, mutta ei vanhemmat todellakaan erityisemmin pyrkineet sen enempää kasvattamaan, opettamaan tms. Saati olemaan lasten viihdetoimistoja tai harrastuskuskeja. Oikein tasapainoisia ihmisiä meistä useimmista on tullut, ja joskus ajattelen, että ehkä se vanha tapa oli parempi kuin nykyinen, jossa niin luonnollisesta asiasta kuin jälkeläisten kasvattaminen, joka on onnistunut vaistolla tuhansia vuosia, on tehty iso ja vaativa projekti.

Ei meistä nyt niin tasapainoisia ole tullut. 

Ehkä se on sitten omassa tuttavapiirissäni vaan yleistä, ettei ainakaan isompia ongelmia näytä elämässä olevan. Toki ihmisyyteen varmasti aina kuuluu jonkin verran ahdistusta ja surua ja muuta negatiivista, mutta minusta on aina tuntunut että me ollaan sellaista sisukasta sukupolvea, joka ei jää semmoisia vatvomaan vaan hyväksyy elämän realiteetit, että työtä on tehtävä, koti ja lapset on hoidettava, arkea pyöritettävä, tuntuipa ihan miltä vaan. Ja siinä ne tunteetkin sitten vaihtuu muiksi. Nuoremmissa tuntuu olevan paljon enemmän sellaisia joiden on vaikea hyväksyä minkäänlaista pahaa oloa, tai millään tapaa tympeää työtä ihan vaan elämän realiteettina, ja se sisäinen vastustus tuottaa lisää pahaa oloa.

Mun tuttavapiirissä 60-luvulla syntyneistä moni juurikin vatvoo ankeaa lapsuuttaan ja siitä jääneitä traumoja. Omat vanhemmat tuntuvat olleen rakkaudettomia siihen nähden mitä nykyään vanhemmuudelta odotetaan.

Vierailija

Olen syntynyt 60-luvulla ja kuri oli kyllä kova ja piti itse yrittää ja tehdä ja pärjätä. Ei ollut varhaiskasvatusta, eikä varhaiskasvattajia ja suunnitelmia ja vasuja. Vanhemmat meni aamulla navettaan ja teki töitä päivät ja me lapset leikimme keskenämme ja hoisimme pienempiä, kun oli tarvetta. Väärin tekemisestä tuli tukkapölly.

Hyvin on ikäluokkani pärjännyt maailmassa. Kuten joku muukin mainitsi, niin surua ja murheita mahtuu jokaisen elämään. Mutta työtätekeviä meistä tuli ja elämässä on menty hyvin eteen päin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 60-luvulla ja kuri oli kyllä kova ja piti itse yrittää ja tehdä ja pärjätä. Ei ollut varhaiskasvatusta, eikä varhaiskasvattajia ja suunnitelmia ja vasuja. Vanhemmat meni aamulla navettaan ja teki töitä päivät ja me lapset leikimme keskenämme ja hoisimme pienempiä, kun oli tarvetta. Väärin tekemisestä tuli tukkapölly.

Hyvin on ikäluokkani pärjännyt maailmassa. Kuten joku muukin mainitsi, niin surua ja murheita mahtuu jokaisen elämään. Mutta työtätekeviä meistä tuli ja elämässä on menty hyvin eteen päin.

Mutta olisiko se nytkin sitten parempi, että lapsiin ei panostettaisi, koska 70-luvullakin oli niin? Annettaisiin heidän vaan hillua keskenään viidakon lakien mukaan, kiusaajien annettaisiin kiusata ja kiusattujen  jäädä ongelmineen yksin  ja ehkä sitten vasta soitettaisiin poliisit jos joku videopeleistä villiintynyt hakkaisi toisen sairaalakuntoon tai pedari kävisi kimppuun. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 60-luvulla ja kuri oli kyllä kova ja piti itse yrittää ja tehdä ja pärjätä. Ei ollut varhaiskasvatusta, eikä varhaiskasvattajia ja suunnitelmia ja vasuja. Vanhemmat meni aamulla navettaan ja teki töitä päivät ja me lapset leikimme keskenämme ja hoisimme pienempiä, kun oli tarvetta. Väärin tekemisestä tuli tukkapölly.

Hyvin on ikäluokkani pärjännyt maailmassa. Kuten joku muukin mainitsi, niin surua ja murheita mahtuu jokaisen elämään. Mutta työtätekeviä meistä tuli ja elämässä on menty hyvin eteen päin.

Mutta olisiko se nytkin sitten parempi, että lapsiin ei panostettaisi, koska 70-luvullakin oli niin? Annettaisiin heidän vaan hillua keskenään viidakon lakien mukaan, kiusaajien annettaisiin kiusata ja kiusattujen  jäädä ongelmineen yksin  ja ehkä sitten vasta soitettaisiin poliisit jos joku videopeleistä villiintynyt hakkaisi toisen sairaalakuntoon tai pedari kävisi kimppuun. 

Miten kuvittelet, että kiusaajien annettin kiusta, eikä annettu. Kävin koulua 50-luvvun lopussa ja 60-luvun alussa ja aina puututtiin ja kovin ottein kiusaamiseen. Minua yksi oman luokan poika alkoi vainota ja potkia koulumatkalla, kerroin äidilleni ja siitä paikasta lähdettiin pojan kotiin yhdessä. Siinä pihalla pojan äiti antoi pojalleen sellaisen löylytyksen, että pahaa teki. Kiusaaminen loppui siihen paikkaa ja ko poika oli ihan smassa kaveripiirissä koko myöh. teiniajan ja ei siitä näyttänyt traumoja tulleen kuin tietty minulle. En toki kenellekään levitellyt pojan saamaa selkäsaunaa. Tämä vain yhtenä tarinana siitä kiusaamisesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 60-luvulla ja kuri oli kyllä kova ja piti itse yrittää ja tehdä ja pärjätä. Ei ollut varhaiskasvatusta, eikä varhaiskasvattajia ja suunnitelmia ja vasuja. Vanhemmat meni aamulla navettaan ja teki töitä päivät ja me lapset leikimme keskenämme ja hoisimme pienempiä, kun oli tarvetta. Väärin tekemisestä tuli tukkapölly.

Hyvin on ikäluokkani pärjännyt maailmassa. Kuten joku muukin mainitsi, niin surua ja murheita mahtuu jokaisen elämään. Mutta työtätekeviä meistä tuli ja elämässä on menty hyvin eteen päin.

Mutta olisiko se nytkin sitten parempi, että lapsiin ei panostettaisi, koska 70-luvullakin oli niin? Annettaisiin heidän vaan hillua keskenään viidakon lakien mukaan, kiusaajien annettaisiin kiusata ja kiusattujen  jäädä ongelmineen yksin  ja ehkä sitten vasta soitettaisiin poliisit jos joku videopeleistä villiintynyt hakkaisi toisen sairaalakuntoon tai pedari kävisi kimppuun. 

Ja näin sitä vetästiin taas äärimmäisyydestä toiseen...

60-luvulla syntynyt olen ja kakarat ei todellakaan hilluneet keskenään viidakon lakien mukaan, silloin kunnioitettiin vanhempien sanaa, vaikkei ne siinä vieressä ehtineetkään olla vahtimassa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat