Paljonko nää vanhemmuuden "asiantuntijat" on itse lapsiensa kanssa?

Sellainen juttu pistää silmään, että tosi moni "kasvatusguru", tai vanhemmuudesta luennoiva julkisuudessa oleva ihminen, jolla on pieniä lapsia viettää todella vähän aikaa omien lapsiensa kanssa. Jos vanhemmalla on pitkät työpäivät tai paljon esiintymisiä ympäri maata, niin joku toinen ne hänen lapsensa hoivaa ja kasvattaa. Miten silloin edes kehtaa esiintyä ensisijaisesti vanhemmuuden asialla, jos joku toinen silläkin hetkellä huolehtii ne hänen lapsiensa uhmat ja ilot ja korvatulehdukset? Mitä silloin edes tietää vanhemmuudesta?

Minua kiinnostaisi paljon enemmän se, että joku kertoisi siitä arjesta jota elää lastensa kanssa, kuin esiintyisi milloin missäkin kertomassa että hän ei sitten uhraudu vanhempana ja että vanhemmuudessa tuntuu tärkeimmältä se, että joutuu olemaan mahdollisimman vähän omien lastensa kanssa. Tuntuu pahalta sen pienen lapsen puolesta, että hän oppii että suurin piirtein kaikki muut ihmiset koko maailmassa on sille omalle vanhemmalle tärkeämpiä kuin hän. Niitten kanssa haluaa olla, joita rakastaa.