hyväksyykö miehesi menneisyytesi? ov

mulla on siis harvinaisen idiootti mies!

menneisyyksineni kaikkineni. alussa oli hirveen mustasukkainen ja mun olisi jopa itsekin pitänyt " kieltää" oma menneisyyteni.

t. se joka aloitti ketjun hankalasta suhteesta ja kyseli mitä pitäis tehdä

Muutamia kuukausia seurustellut muutaman pojan kanssa, en edes sänkyyn asti niiden kanssa päässyt.

Kauheesti vanhoja kavereita olisi joita olisi kiva nähdä ja pitää yhteyttä...

Haluisin niin mennä käymään vanhalla opiskelupaikkakunnalla ja tavata vanha luokka, mutta ei uskalla kun mies niin mustis...

No turha sen toivoa että se pääsis omaan luokkakokoukseensa enää ikinä, tyhmänä ekana seurusteluvuonna sen päästin kun en tiennyt että mulla ei ikinä ole mitään mahiksia päästä sellaseen.

Josskus meitä molempia vähän harmittaa, kun mieheni ei ole ollut ensimmäisen lapseni kanssa vauva-aikana. Hän kuitenkin on kohtelee esikoista kuten omaansa.

Eikä minua mieheni menneisyys vaivaa. Jonkun verran tiedän hänen entisistä naisista ja uskon, että niitä on tosi paljon lisää. Ja miksi ei olisi.

Itse olen sitä mieltä, että kumppanilta ei kannata koskaan udella montako niitä entisiä on. Joka tapauksessa se luku on aina väärä. Joko niitä on liian monta tai liian vähän. Jos niitä on sopivasti niin kuinkahan paljon se niitä entisiä on rakastanut ja vieläkö saattais jotain tunteita olla.

Parempi siis kaikkien kannalta ettei murehdi niitä entisiä aikoja. Eihän silloin oltu edes yhdessä.

toisaan on sattunut vaan olemaan samalla luokalla ja sattuu olemaan mies puolinen...

Tai jos jossain tulee joku vanha tuttu vastaan ja sekin pelottaa hirveesti että mitä jos joku vanha " ystävä" soittaa mulle???

Eihän se ole mun vikani jos joku on onkinut mun numeron ja saa päähänsä soittaa, sellaset pelottaa kun tiedän että mies ei sellasii hyväksy.

Niin no toisaalta voisinhan mä kieltää sitä käymästä parissa kaupassa kun siellä on sen vanhat koulukaverit kassalla.

Täytyy nyt sen verran itsenäinen olla, ettei tuollaisiin miehen lupaa tarvitse..mene nyt ihmeessä!

onko suhteessanne kaikki kunnossa ja onko miehesi sellainen henkilö, jonka kanssa kannattaa elämänsä viettää.



Itselleni tulee mieleen kaksi asiaa



1) Sairaalloinen mustasukkaisuus todella harvoin helpottaa. Yleensä käy päin vastoin, se vain pahenee ja johtaa erittäin usein väkivaltaan. Joka sekin yleensä ajan mittaan pahenee. On AIVAN TÄYSIN NORMAALIA osallistua esim. luokkakokouksiin ja pitää entisiin tuttuihinsa yhteyttä. Jos mies ei sitä sinulle salli, on todellakin syytä huoleen.



2) Mikä on miehen luotettavuuden taso, jos olet vasta vähitellen, ollessasi jo riippuvaisessa tilanteessa (raskaana), saanut tietää hänen menneisyydestään, muista lapsistaan jne.?

JA mustasukkaisuus on kyllä meillä rauhoittunut, onneksi.

Mutta eniten ottaa päähän se että ei uskalla puhua miehen kuullen mistään (varsinkaan miespuolisista) vanhoista kavereista jotak tosiaan ovat olleet vain kavereita.