Uusi tulokas ja koira

Meillä oli (ja on edelleen) paimenrotuinen koira lapsen syntyessä. Koiran kanssa oli harrastettu, lenkkeilty ja muutenkin touhuttu kovasti ennen lapsen syntymää. Toisaalta koira oli ollut perheessä ns. koiran paikalla eli ei ollut siinä mielessä tottunut erityishuomioon. Koiralle tuli pehmeä lasku vauva-arkeen harrastusten vähentyessä minun mahankasvuni myötä. Vauvan synnyttyä ja kotiin tultua, annoimme koiran heti tutustua vauvaan. Koiran elämä pysyi perheen kasvua lukuunottamatta ennallaan, koska sai kuitenkin päivittäiset lenkkinsä. Itseasiassa vauvan myötä sai lenkkejä enemmänkin kuin odotusaikana, koska tein pitkiä lenkkejä parikin kertaa päivässä lapsen nukkuessa vaunuissa. Ja lapsen kasvaessa hän siirtyi rinkkaan ja samoilimme metsissä. Koiran harrastukset (tottis, jälki) palasivat mukaan kuvaan, koska vauva nukkui mukavasti kentän/metsän reunassa vaunuissaan. Sisällä vauva oli kovin kiinnostunut koirasta. Mutta tunne taisi olla molemminpuolinen, koska useinmiten lapsi ja koira makailivat vieretysten. Eli meillä meni ja on mennyt oikein mukavasti. Miten koiran ja vauvan yhteiselo sujuu, riippuu varmasti paljon koirasta, mutta vähintään yhtä paljon omistajista. Omasta mielestäni on tärkeää, että koiralla säilyvät samat tutut kuviot (lenkit, harrastukset) kuin ennen lasta. Ja jos hurtta on yhtään dominoivaa sorttia, niin olisi varmasti aiheellista, että koira tosiaan tietäisi paikkansa perheessä. Meillä on dominoiva yksilö, mutta ongelmia ei ole ollut, koska koira tietää paikkansa perheessä.

Meillä on taas pikku-koira, kääpiösnautseri. Se oli meidän " vauva" kunnes lapsi syntyi. Koira on vahtinut vauvaa pikkasen varsinkin jos kissa menee liian lähellä niin koira ryntää sinne ja murisee.

Ei se muuten välittänyt vauvasta niin paljon niin kauan kun tämä oli pieni samaten kissa ei sekään kiinnittänyt huomiota vauvaan paiti kun tämä itki silloin kissa poistui huoneesta ( otti varmasti kipeetä korvissa ).



Kumpaakaan eivät ole tehnyt mitään pahaa vauvalle. Enemmän olen saanut vahtia ettei vauva ole napanut koirasta tai kissasta kinni.



Nyt tämä meidän " vauva" on jo 1v 1kk ja täällä odotellaan vaan että toinen lapsimme syntyy nyt helmikuussa.

Paljon nämä elukat saavat kestää vielä ennekuin lapset ovat isoja...



Tyttö ja koira tulevat erittäin hyvin toimeen ja tekevät yhteisiä lenkkejä tuolla pihalla jo =) Pikku-pomo on kova komentelmaan.



Fia, B 1v 1kk ja pikku2 ( 33+4 )

Meillä on kaks koiraa ja on mennyt aivan loistavasti. Mieheni toi koirille laitokselta sideharson joka haisi minulta ja vauvalta. Toinen ei tajunnut sitä lainkaan, mutta toinen nuuski sitä ihan touhuissaan. Kun tulin kotiin mies toi vauvan niin pääsin heti moikkaamaan koiria kunnolla. Koirat osoittivat heti etteivät halua vauvalle pahaa menemällä selälleen eteeni heti kun näkivät minut. Sitten narttu koiramme vahti vauvan sängyn vieressä monta tuntia. Samoin kun tuli vieraita oli aina mukana vahtimassa miten he käyttäytyvät. Leikattu poikamme ei niin juuri ole vauvasta välittänyt. Ottanut selkeästi asenteen että parempi pysyä vähän kauempana. Nyt kun tyttö kontaa ollaan yhdessä opeteltu miten koiria silitetään, en anna nytkään repiä karvoista vaikka koirat eivät mitään teekkään. Ja koirat olen opettanut että jos eivät jaksa vauvaa niin menevät toiseen huoneeseen ja minä vahdin ettei vauva mene perässä. Eikä vauva nyt mitenkään ylettömän kiinnostunut koirista jaksakaan olla. Jos nyt viereessä makaavat niin käy vähän turkkia kokeilemassa ja tassusta puristamassa.

Alkuun kun vauva nukkui niin otin oikein asiakseni pitää koirille hellittely tuokioita. Yritin tehdä selväksi että vaikka pentu vie nyt aikaa ja on tietyssä mielessä tärkein niin en ole heitäkään unohtanut. Luulen että yleensä kaikki sujuu ok jos koira tietää asemansa, ja pääsee johonkin " turvaan" lapselta.

Meillä oli esikoisen syntyessä kaksi aikuista uroskoiraa. Nuorempi koirista otti vauvan hyvin vastaan, mutta vanhemman kanssa oli ongelmia. Heti kun se näki vauvan ensimmäistä kertaa alkoi kova murina ja koira selvästi pelkäsi vauvaa. Ensimmäiset viikot menivätkin totuttaessa koiraa lapseen. Saimme tehdä kovan työn. Ajan myötä vanhempikin koira sitten tottui vauvaan, mutta milloinkaan se ei lapsista oppinyt pitämään. Kun lapsi oli noin vuoden ikäinen, koira myös näykkäsi lasta kerran, kun lapsi meni ottamaan luuta koiran suusta. Onneksi tilanteessa ei käynyt pahemmin ja koira jatkoikin sitten eloaan vielä monta vuotta. Koskaan myöhemmin mitään samanlaista ei onneksi tapahtunut. Korostan vielä, että koira oli hyvin koulutettu ja muissa tilanteissa sen kanssa ei milloinkaan ollut ongelmia. Koira ei myöskään ollut millään muotoa arka muussa elämässä, joten koko asia oli meille todellinen yllätys.



Nuorempi koira oli hyvin lapsirakas ja köllötteli lapsen kanssa aina lattialla ja osasi muokata omat leikkinsä lapselle " sopivaksi" . Mitä enemmän sitä retuutti, sen onnellisemmalta se vaikutti ;)



Vinkkinä ehkä sen verran, että koira olisi hyvä totuttaa lapsiin ja vauvoihin jo aiemmin. Ja joku tuossa sanoikin, että oli sairaalasta tuotu koiralle vauvan hajua. Siitä voisi olla hyötyä. Meillä se vanhempi koira yksinkertaisesti jotenkin hätääntyi vauvan ja minun outoja hajuja, eikä pystynyt suhtautumaan asiaan muuta kuin pelkäämällä.