Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sinä, jonka lähisukulaiset ei koskaan suostu auttamaan lastenhoidossa!

Vierailija
09.01.2006 |

Onko sinulla läheiset välit sukulaisiisi. Mietin vain, kun itselläni on niin etäiset välit vanhempiini ja sisaruksiini. Meillä on ollut lapsia jo 15 vuotta ja eivät ole kukaan koskaan auttaneet, vaikka olisi mikä hätätapaus. Vaikka täällä aina jotkut kirjoittavat, että sukulaisilla ei ole mitään velvoitteita toisiaan kohtaan, ajattelen, että jos toisesta tosissaan välittää, eikö silloin olisi luonnollista auttaa läheistään, jos tämä on todella avun tarpeessa, oli se apu sitten mitä hyvänsä.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
09.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä molemmat isovanhemmat 250km päässä. Miehen vanhemmat ovat kyllä apuna kun olemme heillä vierailemassa ja omat ei ikinä milloinkaan. Sitä kyllä sitten saan kuulla kun he eivät näe omaa lapsenlastaan tarpeeksi. Ja eivät ole vanhoja - kaikki 50-55v terveitä.

Vierailija
2/3 |
09.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajattelen, että miksi kyselisin kuulumisia, kuuntelisin heidän huoliaan ja murheitaan, koska välittävätkö todellakaan yhtään minusta, kun itse eivät vastavuoroisesti koskaan voi minua tukea, jos tarvitsen apua. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
09.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus tarjoudutaan, mutta silloin, kun avun tarjoaminen sopii kätevästi sukulaisen (=äitini) tilanteeseen ja hänellä on tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi. Silloin, kun sitä apua oikeasti tarvittaisiin, ei koskaan ole sopiva hetki.



No, nuorimmainen mun sisaruksistani asuu vielä kotona, joten ei ole omien lasten jälkeen vielä ehtinyt " nauttia vapaudesta" ja alkaa kaivata lasten hoitamista. Ymmärrän kyllä.



Meillä on periaatteessa läheiset välit, vaikka kaikista asioista ei voikaan ääneen puhua. Mutta onhan isovanhemmillakin oma elämänsä, ja hyvä niin. Vaikka välillä harmittaakin tosi paljon.