Antakaa laiskurille hyviä kodin siistinäpitovinkkejä!!!

Aloitin siitä, että joka päivä tein yhden " isonmman" työn. Pesin ja ripustin pyykin TAI keräilin tavarat lattioilta TAI...



Sitten tosiaan opettelin kulkiessani korjaamaan kamoja paikoilleen. Sitä ennen piti toki perustaa ne omat paikat tavaroille ja heittää puolet roskiin :)



Vähitellen meillä alkoi olla koko ajan siistimpää. Vielä en ole ihan tyytyväinen, mutta harjoittelen vaan lisää.



Onneksi mieheni tykkää tehdä perusteellisia siivouksia, koska ne minulla vieläkin jäävät osin tekemättä. Inhoan pölyjen pyyhkimistä ja kaappien koluamista.

nää on pikkaisen auttaneet. Ostettiin astianpesu kone(osamaksulla) sekä iso apteekkarin lipasto olkkariin. Sinne saa hyvin piilotettua tavaraa eikä kukaan näe vaikka laatikot olisivat sekaisin.



Rikkaimuri on myös todella hyvä apuri.



Seuraavaksi on on haaveena ostaa kuivausrumpu. Mutta ensin pitää saada maksettua tuo astianpesukone pois.





Meillä on myös nyt käynissä talon tyhjennys operaatioa. Eli koetetaan hävittää kaikki ylimääräiset tavarat. Tähänkin on aikaa varattu reilusti, eli tarkoitus on saada tämä projeksi valmiiksi kesään mennessä, ennen vauvan syntymää.





Pikkaisen nämä edes auttavat.

Toinen, ehdoton vinkkini on tuo, jonka tuossa edellä jo joku taisi antaa: yhtenä päivänä tekee jotakin vaikka vain vartin ajan. Siis oikeasti, sillä on valtava merkitys. Olen tajunnut tämän nyt lapsen syntymän myötä entistä paremmin.



Esimerkkejä: lapsen synnyttyä kun ei ole aikaa aina järjestellä tavaroita siististi, niin meillä oli aina jumalattoman siivoton " halli" tai miksi sitä tilaa nyt kutsuisi tilassa, josta menevät portaat toiseen kerrokseen. Siinä oli iso apteekkarilipasto, mutta se oli tietenkin täpösen täynnä muita tavaroita. Siinä on monta laatikkoa, johon periaatteessa saisi mahtumaan kaiken tässä tilassa ajelehtivan romun näkösuojaan. Aloin siivota/tyhjentää lipastoa tyyliin yksi laatikko illassa, tähän hommaan ei mennyt kuin ehkä kymmenen minuuttia ennen nukkumaan menoa, ja ennenpitkää lipasto oli raivattu. Nyt tungen kaiken ajelehtivan tavaran (kynsileikkurin, kännykänlaturit, huulirasvan, hanskat, ajanvarauskortit, avaimet, koiran kakkapussit...) näihin laatikoihin mistä ne myös löytyvät ja missä ne ovat näkösuojassa. Aina välillä ylläpidollinen järjestelyoperaatio kun tavaraa alkaa olla liikaa pitää tosin muistaa. Vessan kaapistoihin pätee sama, kaikki ylimääräinen tavara raa' asti pois, ja se käytössä oleva tavara altaan reunalta sinne kaappiin.



Toinen ehdoton vinkki on naulakot ja säilytyslaatikot. Ovien taakse paljon naulakoita, joihin voi ripustaa kaikenlaista lattialla ajelehtivaa laukuista vöihin, avaimiin ja koiran remmeihin. Jos jostain löytyy vanha perintökirstu, niin se käyttöön vaikka olohuoneen tai eteisen nurkkaan, ja kaikki ylimääräinen tavara sinne. Jostain Ikeasta löytyy uusia vastaavia, ja samalla käyvät pöytätasoina vaikka lasten leikkeihin.

Hyvä vinkki oli minullekin tuo " laatikko tai kaksi illassa" . Meilläkin on eteisessä kätevä lipasto, jossa paljon pieniä laatikoita. Nuo laatikot ovat vaan vuosien myötä täyttyneet yhdellä sun toisella kamalla, jota vois alkaa raivata.



Mut on viime aikoina yllättänyt iloisesti myös se, että kun lapset vähän kasvaa, niin ne alkaa edes vähän ja joskus jaksaa siivota. Luulin jo esikoistani ihan toivottamaksi tapaukseksi. Mutta nyt 6-vuotiaana jo suostuu siivoamaan lastenhuoneesta leluja iltaisin! Välillä kyllä raivoan heille aika tavalla tyyliin " ei ole tarkoitus, että äiti täällä koko ajan kerää kaikkien muiden tavaroita paikalleen" ... Kyselen myös lapsilta, että " eikös olekin mukavaa, kun on siistiä" . Ja tykkäävät hekin siitä!

että niissä voi olla jokaiselle perheenjäsenelle oma laatikko sekalaisia pikkutavaroita varten. Siis äidin laatikko, isän laatikko, lasten laatikot. Tämä helpottaa siivoamista tosi paljon, kun yleensä pienikin siivoaja tajuaa, että isin tavarat isin laatikkoon, äidin tavarat äidin laatikkoon, omat tavarat omaan laatikkoon. Lapset tuntuvat mun kokemuksen mukaan rakastavan tällaisia " luokitteluja" ja tykkäävät etenkin, kun on oma laatikko, jossa kerhotossut, huulirasva, kissatarrat, lyijykynä, barbien kengät...



Kun joka paikassa lojuvan pikkutavaran saa pois (siten, että sen myös löytää!) niin siivoaminen helpottuu kovasti!

Ylimääräinen sälä pois, lehdet keräykseen heti, kun ne on luettu, samoin mainokset, meillä on keittiössä keräyskassi.



Sitten lasten vaatteet - nekin minimiin ihan oikeasti - pesee riittävän usein, niin riittää. Jokaiselle selvästi omat pipot ja hanskat ja niille paikka, samoin ulkovaatteet.



Petivaatteet ja pyyhkeet jokaiselle omalla värillä tms. jotta jokainen tietää, minne kiikuttaa, jos eteen tulee.



Sama mukeissa, jottei joka vesihuikkaan tarvi ottaa uutta mukia. Ja kahvimukeissa.



Jokaiselle tavaralle yleisesti myös oma paikka, niin sen voi edes viedä paikalleen.



Keittiön astioista ja kulhoista. Siirrä osa ö-laatikkoon ja käytä muita, niin löydät paremmin sen, mikä on käytössä.



Sopikaa kiinteä siivouspäivä, siis imuroinnille ja pölyjen pyyhkimiselle ja keittiön paremmalle siivoukselle.



Tyhjää astianpesukone hetimiten, niin likaiset astia saa suoraan sinne.



Opeta lapsille, että ensin edellinen leikki siivotaan ja sitten aloitetaan seuraava vasta. Tässä siivoamisessa tarvitaan aikuisen seuraa, mutta kyllä lapsestakin apua on. Ja ehdottomasti lelut myös minimiin.

1) Heitä kaikki turha pois!

2) Järjestä jäljelle jäävät tavarat siten, että kaikille tavaroille on helposti löydettävä oma paikka, johon tavaran voi laittaa ilman mitään miettimistä.



En ole lähelläkään tuota tavoitetta, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Joitakin asioita meillä on jo mennyt perille asti, esim. sakset osaavat lapsetkin jo laittaa aina samaan paikkaan. Ennen meillä oli kangassakset ompelutarvikkeiden joukossa, kynsisakset kylpyhuoneessa jne., mutta sitten ne kuitenkin aina eksyivät toiseen paikkaan ja sitten kun saksia - minkälaisia hyvänsä - olisi tarvinnut, ei löytynyt mitään. Nyt meillä on saksilaatikko, josta kaikki tietävät, että se on saksilaatikko.



Pois heittämisessä meillä auttoi sellainen ajatusleikki, että mietimme, kuinka suuren lisävaraston tarvitsisimme, jotta kaikelle tavaralle olisi reilusti säilytystilaa ja kuinka paljon nuo lisäneliöt maksaisivat. Kummasti väheni tarve säästää jotain ompelusta yli jääneitä kangastilkkuja, käyttämättömiä diakehyksiä (diakuvia ei ole otettu ensimmäistäkään sen jälkeen, kun hankimme digikameran) tms.



Jaa tavarat lajitellessasi mielessäsi esim. seuraavasti

- tarvitsen päivittäin

- tarvitsen viikottain

- tarvitsen kuukausittain

- tarvitsen joskus, mutta en tule toimeen ilman

- en tarvitse, mutta tavaralla on niin paljon muistoarvoa, että haluan vielä vanhuksenakin palata näihin muistoihin

- en tarvitse mahdollisesti ehkä koskaan, mutta tavaralla on joku kysyttäessä perusteltavissa oleva muu arvo, joka tekee sen säästämisen perustelluksi



Loput tavarat joko

- myyntiin

- kirpparille

- kiertoon lähipiirissä

- hyväntekeväisyyteen

- roskiin



Olemme olleet aina " voihan tuotakin vielä tarvita" -ihmisiä, mutta nyt ovat silmät vähitellen auenneet ja olen oppinut heittämään pois.