OSITTAISIMETTÄJÄT ja muutkin! Missä vaiheessa olette luovuttaneet imetyksen kanssa?
Iltaa vaan kaikille!
Täysimetyksellä menin kuukauden ajan, ja nyt oon mennyt osittaisimetyksellä toisen kuukauden (neuvolasta käskettiin alkaa antamaan korviketta lisäksi). Tyttö on reilun 2 kuukauden ikäinen ja pohdin tässä, että jatkaako imetystä vai ei...
Olin tässä sairaanakin pari päivää, jolloin imetys väheni aika minimiin... Nyt korviketta on mennyt imetyksen jälkeen 80-120ml ja tuntuu, että onko enää järkeä imettää vai ei? Lisäksi tyttö saa hirveät rintaraivarit, vaikka välillä kuulee, että maitoa menee. Koitin sairaana ollessa lypsää maitoa ja sitä tulikin ihan helposti 80 ml aamulla (ois varmaan tullut enemmänkin), mutta samana iltana sain hädin tuskin 20 ml kasaan. Välillä maidon tulo onkin ollut niukkaa, mutta aina kun olen suunnitellut imetyksen lopettamista, onkin maitoa tullut enempi :-) Nyt kuitenkin kun tyttö raivoaa ihan tosissaan rinnalla, on olo aika epätoivoinen. Eli olisiko nyt aika lopetella vai vielä koittaa sitkutella esim. kiinteiden aloitukseen asti? neuvolassa ohjattiin aloittaan n. 4kk iässä... ja kannattasko yöllä koittaa imettää vai ei? Sairaana en imettänyt yöllä, että oisko se entisestään vähentänyt maidon tuloa....
Nyt kaipailen teidän mielipiteitä ja ehkä vinkkejäkin imetyksen suhteen! Ja omia kokemuksia, mitä olette tehneet, milloin luopuneet imetyksestä ja kauan menneet osittaisimetyksellä...
Kommentit (8)
jos lapsi tissillä huutaa vaik sieltä tulis maitoa, niin tyydy siihen pulloon vaan. Mulla ei koskaan maito kunnolla nuossut, imetin esikoista kuukauden ja annoin koko ajan maitoa vielä pullostakin lisäks. Sitten esikoisesta tuli totaalikieltäytyjä, ei suostunu tissille ollenkaan. Otin siitä hurjan stressin ja pari yötä itkin ja yritin imettää. Sitten otin järjen käteen ja annoin vaan kylmästi pellkkää pulloa. Niin kauan kun maitoa tuli, pumppasin sitä jääkaappiin ja annoin sen tuttelin seassa. Siinä säästy äitin ja lapsen hermot, kun ei tarvinnu tapella.
Toisen kanssa taas maito ei noussu taaskaan. Kotiin kun pääsin tytön kanssa, annoin heti pullon enkä edes yrittäny imettää. Pumppasin taas niin kauan kun maitoa tuli ja sekotin tutteliin.
Äitiys on kuitenkin aikaa josta pitäis nauttia, se menee ohi niin äkkiä ettei jostain imetyksestä kannata stressiä ottaa.
Mielestäni kyse on enimmäkseen siitä, haluatko imettää. Alku ei ole helppoa, mutta toivoa on. Jos haluat vielä yrittää, anna pullosta maitoa aina vasta imetyksen jälkeen ja vain sen verran, mihin vauva tyytyy. Ehdottomasti kannattaa imettää yöllä, se lisää maidontuotantoa.
Apua moniin imetyspulmiin saa imetystuen sivuilta. Meillä raivareihin auttoi se, että kun sain tytön rintaan kiinni, nousin kävelemään. Jos maitoa tulee liikaa, vauva saattaa hermostua. Kokeile lypsää vähän maitoa alta pois (jos ehdit) ennen kuin alat imettää.
Pumppusaalis ei kerro MITÄÄN todellisesta maidon määrästä. Vauva saa rinnasta enemmän kuin pumppu. Herumisen käynnistyminen vie pumpulla kauemmin. Pumpulla voi imetyksen lisäksi stimuloida maidontuotantoa ¿ kannattaa imettää/pumpata n. 3 tunnin välein. Jos vauva ei syö rinnasta hyvin ja joudut antamaan pullosta, lypsä silti rinnat tyhjiksi.
Mä imetin tyttöäni ekan kerran, kun hän oli n. viikon ikäinen. Siitä kotiutumiseen asti (n. 5-viikkoisena) imetin kerran tai kaksi päivässä. Kotona piti vielä antaa keskoskorviketta 1-2 annosta päivässä parin kuukauden ajan. Kolmas kuukausi meni täysimetyksellä, sitten olikin jo aloitettava kiinteät. Mutta loppujen lopuksi imetin 13 kk.
Sinuna koettaisin jatkaa osittaisimetyksellä, koska välillä on vaan niin paljon kätevämpää kun on eväät omastaa takaa. Itse olin pojan ekat 2 kk joka päivä kahden vaiheilla, että lopetanko kokonaan. Koin koko imetyksen jotenkin hankalaksi: aina oli jotain kommenvenkkiä menossa. Juuri tuossa 2 kk iässä sai ihan hirveen rintaraivarikauden ja ihmeissään miehen kanssa katsottiin kirkuvaa hikistä poikaa : ) Silloin kyllä poika sai tahtonsa läpi ja joi pulloa. Päätin silti vielä yrittää ja huijasin pojan takaisin rintaruokinnalle antamalla ensin noin 30 ml pullosta ja vaihdoin salamana tissin tilalle. Tämä tepsi ja raivarikausi kesti noin viikon. Mielestäni varsinkin öisin on paljon helpompi tarjota rintaa kuin lähteä unisena mikrottaan pulloa. Ei ehdi lapsikaan herätä maidon lämpenemistä odotellassa. Usein annan sitten " aamupalaksi" korviketta.
Silloin katkaistiin poikamme (nyt 6 kk) kielijänne eikä poju enää osannut imeä sitäkään vähää mitä aikaisemmin yritti. Siitä lähtien korvikkeen antamisen lisäksi lypsin pojulle rintamaitoa 5 krt/pv kunnes poju oli 5 kk, jonka jälkeen aloin vähentää lypsämistä. Nykyisin lypsän enää aamuin illoin.
Oletko koittanut antaa aina ensin rintaa, kaikkiin huutoihin tai koitannut vaihtaa imetysasentoa, meidän pojun rintaraivari kauteen auttoi kun vaihtoi asentoa ja usein yritin ennakoida nälän, tarjosin rintaa ennen nälkähuutoa. Ja tuohon pumpaamiseen, itse olen saanut välillä vaan 20 ml ja silti täysimetin poikaamme 7kk, eli se ei todellakaan kerro mitään. tottakai kannataa juoda nestettä paljon ja yrittää imettää öisin.
Tsemppiä
T:M+poju
on niin lyhyt pinnanen että ku sen nykysin ottaa rinnalle niin sieltäpä ei herukkaan sillä sekunnilla maitoo ja tyttö rupee huutaan ihan naama punasena..tällähetkellä ikää 7vkoa!nyt olen osaksi joutunut antamaan korviketta kun ei taho riittää maitokaan kun korvikettakin saattaa mennä syöttökerralla 200ml..ja enää ei tyttö heräile yöllä,nukkuu yleensä 8-9 tunnin unet,niin maitokin rupee loppumaan!!!
Meillä tyttö ei koskaan oppinut paljaalle tissille, vaan piti olla kumi aina välissä. Laitoksella kyllä imi usien ja pitkään, mutta paino vaan ei noussut (laski liikaakin) ja jouduttiin antaa lisämaitoa. maito nousi varsinaisesti vasta kotiutumispäviänä eli viiko syntymän jälkeen. Annoin rintaa aina, kun tyttö vähänkin osoitti halua siihen. Ei siis aina edes kerennyt itkeä tai inahtaakaan, vaan jo pelkkä hamuilu sai ottamaan rinnalle. Imetyskerrat kestivät puolesta tunnista kahteenkin tuntiin! Joka paikka oli ihan jumissa, kun oikeen missään asennossa en saanut kunnolla oltua rennosti. Hermoilin ja itkin seuraava imetyskertaa ja kokoajan pelkäsin, että lapsi ei saa kunnolla ruokaa. Päivällä yritin aina pärjätä palkällä tissillä, mutta illalla ennen nukkumaan laittoa, kun oli istuttu kolme tuntia putkeen sohvalla ja imetty peräjälkeen molempaa rintaa 15 min välein vaihtaen, annoin aina vähän korviketta. Ei sitä kyllä yleensä 30 milliä enempää mennyt, mutta sillä saimme tytön tyytyväiseksi ja nukkumaan. Yöllä sitten myös pelkästään imetin, koska olin kuulut että yöimetys lisää maidon tuotantoa. Ja yöllä rinnat aina tuntuivatkin täysiltä. Harmi vaan, että öisin tyttö imi vain yhdestä rinnasta per kerta ja heräsikin sitten taas 2 h päästä vaatimaan lisää maitoa. Minulla alkoi silloin paha uniogelma, eli en saanut " parhaimpina" öinä nukuttua kuin 3 h, kun imetyksen jälkeen ei uni tullutkaan ja odotin vain seuraavaa itkua. Olin siis aivan lopullisesti zippi, kun kerroin miehelleni, että nyt saa loppua tämä naurettava sirkus.
Loppuajasta tein aina niin, että imetin ensin ja annoin sitten vasta maitoa pullosta. Tuo on vaan niin loputtoman turhauttavaa meininkiä, että meinasi senkin kanssa käämi kärähtää. Yhdessä sitten päätimme, että aletaan täysin pullolle ja että mieskin saa näin osallistua syöttämiseen. Hoiti alussa siis toisen yösyötön. Pian siirryttiin vain yhteen yösyöntiin ja siitä syömättömään yöhön.
Mulla hlökoht kaikkein ärsyttävintä oli se, että piti imettää sen kumin kanssa. Se kun ei koskaan mennyt kunnolla paikalleen tai irtosi kesken imtyksen. En todellaakaan voinut imettää täten monessa eri asennossa ja aina piti toisella kädellä pitää kumista kiinni, painaa rintaa pois vauvan nenältä ja siinä sitten samalla yrittää pitää rimpuilevaa pienokaista paikallaan. Argh!
Mutta ei se pulloruokintakaan mitään taivaallista ole. Tai niinkuin anoppini sisko sanoi: " Ai, sinä pääsitkin niin helpolla. Minun tyttärenpoikani vaimo imettää edelleen." Joo, tosi helppoa on, kun joudut pesemään pulloja kymmenmäärinjoka päivä (ei ollut astianpesukonetta), kantaa kaupasta lasteittain korviketta, rahaa menee hukkaan, kun lapsi ei syökään sitä määrää, minkä tarjoat, joudut nousta yöllä sängystä keittiöön lämmittämään maitoa (tosin sitten kun huoneenlämpöinen alkoi kelvata helpotti) ym. ym. Että ei ole helppoa ei!
Mutta hyvin ollaan pärjätty ja mielenterveys edelleen tallella. Enpä tiedä olisiko, jos vielä olisin jatkanut imetyskamppailua. Sitäpaitsi, ketään tarkoituksella loukkaamatta, mun mielestäni oli inhottavaa sillon, kun rinnat oli täynnä maitoa, ne valuivat, liivinsuojat oli märkinä, ei voinut nukkua mahallaan ja muutenkin tuntui, että hormoonit hallitsivat elämää. Ihanaa olla taas oma itsensä!
ja imetys loppui pojan kieltäytymiseen, ei suostunut syömään vaikka olisi ollut kuinka nälissään huusi vain jäykkänä eikä puhettakaan syöttämisestä.
Näin ollen katsoin parhaaksi vauvan ja itseni kannalta että otetaan pullosta (viikon lypsin joka toinen ilta n 120ml) ja lopulta maito loppui. Nyt poika (3,5kk) käy kokeilemassa yöllä että josko jotain tulisi ja hymyilee vaan kun ei mitään tule. Eli välillä tuntuu että hakee läheisyyttä hamuilemalla ja tarraamalla kiinni (nukkuu siis vieressä)!
Kyllä sen itse huomaa kun imetys loppuu, joko ei kelpaa tai sitten ei tule, turhaa sitä " pakottaa" toista tappelemaan ruuasta, siis tämä on vain minun mielipiteeni :)
-saara ja matias 3,5kk-