Auta perhesuunnittelussa! Vieläkö lapsi tai kaksi?

Lapset siis nyt 4v ja 5v. Tällä hetkellä vallalla on ajatus, että odotellaan vielä muutama vuosi ja jos sitten vielä tuntuu siltä, että lapsia mahtuisi, niin ei kun yrittämään.

Tavallaan harmittaa, ettei yritetty kolmatta heti samaan vauvarumbaan, niin eipä tarvitsisi mietiskellä.

Meilläkin mietitään " iltatähteä" . Meillä on ikää jo 34.v. Lapset (kaksi) koululaisia. Meille raskausaika tulisi olemaan vaikea (heikko kohtu), 25% mahdollisuus saada sairas lapsi, ja silti vielä minussa elää pieni toivo saada vielä yksi lapsi.



Ehkä teille ei enää tulisikaan koliikki-vauvaa..? Jos hän onkin hyvin nukkuva tapaus? Ja vaikkei olisikaan, voimia varmasti tarvittaessa vielä löytyy muutamaksi vuodeksi.. Mutta kuten sanottu, itse sen tiedättekö onko pakissa vielä voimia..

2 lasta on. En jaksa enää aloittaa sitä rumbaa uusiksi. :(

että täältä pitää neuvoja kysyä asiaan joka vaikuttaa koko perheenne loppuelämään?Kannattaisikohan ihan itse miettiä puolison kanssa tuollaiset asiat?

Jos kolmas on toiveissa tehkää se, miettikää neljättä vasta sen jälkeen. Vauvan syntyessä isot sisarukset ovat jo niin " isoja" , että voit jo keskittyä vauvaankin. Ja vauvahan voi olla myös helppo.

Näkemykseni on tämä: En ole kuullut kenenkään keski-iässä katuvan tehtyjä lapsia, mutta tekemättömiä monenkin. Yksi pian jo mummoikäinen sanoi mulle kaupan jonossa, että tee sinä lapsia tusina, hän oli typerä kun tyytyi kolmeen. Vanhana huomaa, että elämässä on parasta lapset ja myöhemmin lasten lapset. Työpaikalla olivat kateellisia, kun jäin kolmannelle äitiyslomalle. Keski-ikäinen kollega totesi, että ihailee rohkeuttani. Hän kun eli perheenperustamisen aikaa 70-luvulla, jolloin kannustettiin vain kahden lapsen hankkimiseen. Ja se oli huono homma se!



Se on varmaan totta. Työpaikalla et ole korvaamaton, vaan sinut vaihdetaan hetkessä uuteen, kun jäät sieltä pois esim. eläkkeelle. Suku ja perhe pysyy, ja heissä on se elämä, jota me täällä maailmassa etsimme. Eihän lapset estä harrastamasta ja töitä tekemästä, mutta niiden lisäksi saat paljon paljon muuta elämääsi, kun hankit elämää ympärillesi. Jos oma jaksaminen mieityttää, oletko miettinyt hankkivasi apua. Esim. hoitaja silloin tällöin tai siivousapua? Vauva-aika voi olla helppokin.

Me aiomme ainakin odottaa. Meidän lapset ovat nyt 4 v. ja 2 v,

ja minä kolmekymppinen, mies kolmevitonen.



Vasta sitten kun esikoinen menee kouluun, tulee, jos ylipäänsä

koskaan tulee, kolmannen lapsen aika. Rauhassa harkitsemme

Aikaahan riittää naisellakin vaihdevuosiin asti, miehellä vielä

pidempään.



Elämä ei ole tällä hetkellä tasaisen auvoista, mutta kuitenkin

paljon helpompaa kuin vauva-aikana! Missään tapauksessa

emme _vielä_ halua kolmatta elämäämme ns.

sekoittamaan. :)

ja kynnys toisen " hankkimiseen" on tosi korkealla. Mikäs teillä, ikää on vielä odotella monta vuotta ja monilapsisesta perheestä jo kokemusta. Siitä vaan lapsentekoon, kun siltä kerran tuntuu?

Haluamme kuitenkin vielä joko yhden adoptoidun/sijoitetun lapsen jos meille vaan annetaan ja sopiviksi vanhemmiksi katsotaan.





Maailmassa on kovin paljon jo syntyneitä lapsia jotka tarvitsevat kodin.

Vierailija:

ja kynnys toisen " hankkimiseen" on tosi korkealla. Mikäs teillä, ikää on vielä odotella monta vuotta ja monilapsisesta perheestä jo kokemusta. Siitä vaan lapsentekoon, kun siltä kerran tuntuu?

Meillä on vain yksi elämä täällä. Miksi tuhlata sitä jossitteluun?

36 v nainen onnistunee vielä hyvinkin helposti tulemaan

raskaaksi. 46 v voi tehdä jo tiukkaa.

Miehellä taas rajaa ei ole ollenkaan. 76 v:kin voi tulla

isäksi, jos vain tahtoo. (En tiedä sitten kannattaako enää

tuossa iässä, mutta jokaisen oma valinta.)

Kynnys toisen " hankkimiseen" on vain omassa ajatuksissanne.

Ei todellisuudessa.

Toki tilastollisesti riskit kasvavat yli 35 v naisella. Silti olen

sitä mieltä, että turha surra etukäteen. Suomessa on osaavat

lääkärit, ja kehittynyt lääketekniikka käytössä. Luottavaisin mielin

voi olla.

Onneksi luonto päätti toisin ja meille tuli kolmas lapsi ;) .En olisi uskaltanut tehdä päätöstä kolmannen yrittämisestä.Olen aina ajatellut että kaksi riittää,enkä ole koskaan haaveillut suuresta lapsilaumasta.

Ihanaa on ollut,pelkäsin ihan turhaan valvomista ja jaksamista etukäteen.Poika on nukkunut täydet yöt 3kk lähtien ja on muutenkin rauhallinen ja helppo lapsi.Lapsilla kivat ikäerot,6v ja 5v leikkivät keskenään ja vauva seurailee heidän leikkejään.Äiti saa keskittyä vauvaan :).Kiva olla kotona kun eskarilainen tulee kotiin.Kotona oleminen on ihan erilaista kuin aikoinaan kahden pienen kanssa.

Tästä meidän viimeisestä vauvasta olen nauttinut eniten,vauva-aika on niin lyhyt,kaikki menee jo rutiinilla.

Kiitos seiska :-)) Eikös täällä kysellä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä? Miksei siis lasten" hankinnasta" , Vauva-palstalla kun ollaan. T. Ap, jolla ei ole vanhemmuus hukassa

mutta kolmannen haluan adoptiolla. Ei sitten ainakaan enää vauva-aikaa :)