Lue keskustelun säännöt.
Voi tätä nykyihmisten ostovimmaa!
14.12.2005 |
Tällä palstalla on messuttu siitä, kuinka pitää muistaa ketäkin: mummoa, kummia, hoitotätejä, opettajaa, muskarin tätiä, futisvalmentajaa, lapsen kavereiden vanhempia (!). Kaikkia pitää " muistaa" , siis tehdä/ostaa jotakin. Eipä ole ihme, kun kaikki rypevät hirveässä joulustressissä, kun pitää muistaa kaikki muistettavat. HALOO! Eikö välittämistä voi ilmaista ihan sanallisesti?! Ettekö voi sanoa, että kummi/hoitaja/ope on lapselle tärkeä ja haluatte kiittää häntä? Tai jos ette saa sanotuksi, kirjoittakaa siihen korttiin, joita saa halvalla (vinkki: esim. Tiimarista ;)).
Älkäämme hassatko rahojamme ja hermojamme joutavan tavaran tai lihottavan syötävän haalaamiseen!! Osoittakaamme ystävyyttä ja arvostusta sanoilla ja teoilla, ne eivät maksa mitään, eivät jää nurkkiin pölyämään eivätkä stressaa ketään!
Kommentit (13)
kämpästä toiseen? eiköhän jokainen osaa ostaa itse sellaset keksit kun haluaa. eikä ne niin paljon maksa että tarvis vieraiden tuoda. onko se olevinaan jonkunlainen maksu siitä kahvittelusta? vai mikä on se idea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta tämä vouhotus. Ihmiset on niin vieraantuneita toisistaan, että siihen välittämisen osoittamiseen tarvitaan jotain välineitä, siis tavaraa. Tuohan on tuttu juttu esimerkiksi ns. " hyvissä perheissä" : kun lasten kanssa ei ehditä oikeasti olla eikä heille osata tai voida osoittaa rakkautta aidolla tavalla, heitä lahjotaan kaikella roinalla. Tästä minun mielestäni tässä muistamisvillityksessä on kysymys.
Tuo ***tanan tuliaishössötys rasittaa tosissaan muakin (tietty joululahjasysteemit myös). siis mitä järkee on siinä että jotain lähikaupan keksipaketteja kuskataan vuoronperään
kämpästä toiseen? eiköhän jokainen osaa ostaa itse sellaset keksit kun haluaa. eikä ne niin paljon maksa että tarvis vieraiden tuoda. onko se olevinaan jonkunlainen maksu siitä kahvittelusta? vai mikä on se idea?
saanut lukea, sitä pidetään moukkamaisena ja huonona käytöksenä jos ei lähde siihen lahjomiskohkaamiseen mukaan. Se on sellainen pakko kuin hyvin monet muutkin asiat tässä nykymaailmassa. Ja minun tuttavapiirissä ainakin kaikki tuntuvat siinä virrassa uivan, ikävä kyllä. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tässä taas lähi päivinä pidä mennä koluamaan prisman suklaaboksivarastoja että saa kaikkia tarpeellisia muistettua. Odottakaapas tutut kunalkaa budapestiläisiä pukkaamaan... muistakaa olla sitten toooosi ilosia,níin mäkin olen niistä teidän vihreistä kuulista jotka oikeesti oksettaa.
Tiedän monta perhettä/ sukua, jotka ovat päättäneet etteivät anna lahjoja toisilleen (ainakaan aikuiset) ja onko sille päiväkodin tädille niin vaikeaa sanoa, ettei halunnut ostaa mahdollisesti tarpeetonta tavaraa ja kiittää kauniisti (jos tuntee tarvetta selittelylle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaisia käytäntöjä jotka ovat urautuneet uomiinsa. Ja minä toivoisin sellaista tavaraorjuudesta luopumista laajemminkin. Esim. lasten synttärilahjat ovat mennet ihan älyttömyyksiin. Siinä missä ennen riitti vaikkapa 5-vuotiaalle 10-15 markan synttärilahja, ostetaan nyt samalla euromäärällä kamaa. Monesti lahjat ovat parinkymmenen euron hintaluokkaa. Ja niitä synttäreitä on varmaan kaikilla perheillä aika monet vuodessa. Ajatelkaa mikä rahamäärä kaikilta perheiltä; ja kun ne lahjatkaan eivät monesti ole niin hirveän tarpeellisia. ap
Voi elämä...
Entäpä roskakuski, nuohooja, postinkantaja, lähikaupan kassa, neuvolantäti, bussikuski, MLL:n lapsenlikka. Kaikki ovat olleet tosi ihania, kaikkien kanssa on oltu tekemisissä. Lahjavinkkeja, kiitos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leivon lasten kanssa pipareita ja jaan niitä. Tai kirjoitan lasten kanssa joulusadun tai runon.
Teen itse kukkakorit. Ostan halvalla joulukukat ja laitan ne viime vuodesta säästämiini korehin, koristelen kuusen oksilla, jäkällällä (laitonta tiedän, mutta...), " lumella" jne.
Teen lasten kanssa makeisia ja laitan muutaman folioon kauniiseen kääreeseen.
Leivon päiväkodin henkilökunnalle kakun kahvipöytään.
En näistä stressiä tule, eikä maksa paljon. Niinä vuosina, kun tuntuu etten ehdi enkä jaksa tehdä mitään ylimääräistä, jätän väliin. Teen aina lähes vaan sen, mitä oikeasti sydämestäni haluan tehdä + sen, mistä tiedän jollekin olevan ihan oikeasti iloa, esimerkiksi joulukortista tutulle vanhukselle tms.
En käytä rahaa kummilastenkaan lahjoihin ylenpalttisesti, mutta silti lahoistani on aina pidetty. Kaikille kummilapsille en osta joululahjaa, ainoastaan synttärilahjat, vain niille, keiden perhein kanssa tästä on sovittu.
Ostan lahjat kahdelle kummitytölleni (en edes muista lahjoilla heidän sisaruksiaan) ja erään ystävättäreni lapselle.Ostan sellaista mikä on tarpeellista.Sellaista mitä heidän vanhempansa joutuisivat jokatapauksessa ostamaan.
,esim;rukkaset,vaatetta...Tietysti muistan myös meidän perheen lapsia,mutta vain muutamalla paketilla kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan hyvin voi tosiaan tehdä esim. päiväkotiin kuivakakun (ei mene tekoon kauan aikaakaan), ja tehdä vaikka kummeille tai muille vähän isommat ja jokaiselle sopivan muotoisen (auto, lintu tms) piparin, kyllä kaikki sen verran osaa tehdä :)
Kyläillessä olen vienyt mukana syötävää jos ei olla etukäteen sovittu kyläilystä (ja olen aina ovella kysynyt sopiiko tulla ja jättänyt käymättä jos ei sovi, enkä ollut pitkään muutenkaan), esim muutaman karjalanpiirakan, pullon glögiä tai omenoita+rusinoita näin joulun alla. Meillä on tietyssä kaveripiirissä ihan tapana käydä välillä pistäytymässä ilman etukäteen sopimisia, enkä änkeä niille joilla tätä tapaa ei ole.
Ja joululahjojen ei musta tartte olla kalliita, eikä ole suotavaa ostaa mitään turhaa tiimari-krääsää jos ei keksi mitään erityistä. Silloin voi antaa lahjaksi jotain mikä kuluu pois eikä jää nurkkiin pölyttymään, vaikka hyvää teetä/kahvia, sinappia, glögiä, kynttilöitä tms.
En oikeesti usko että tästä rumbasta on iloa muille kuin kauppiaille. Väsyttää ajatuskin kun muistaa kenelle kaikille pitää taas keksiä " jotain" .