*** Club30 VAUVAUUTISIA! ***

Ihan näin pikaisesti käyn täällä kertomassa uutiseni, eli



meille syntyi tarkalleen laskettuna päivänä 6.12. klo 22:28 pieni tyttö, strategiset mitat 2850g ja 46cm (synnytyssalissa mitattiin ensin 45cm, mutta sentti saatiin vielä lisää synnyttäneiden osastolla).



Synnytys käynnistyi aivan yllättäen iltapäivällä rajuilla ja jo heti alusta asti tiheillä supistuksilla (2 min välein). Olin aamupäivällä jutellut puhelimessa anoppini ja mieheni siskon kanssa ja sanonut, että tämä raskaus menee kyllä varmasti sen 2 vkoa yli ja lopulta päädytään sitten sektioon, kun ei se enää mahtuisi alakautta tulemaan. " Kuitenkaan eivät suostu käynnistämään ennen sitä" marisin myös äidilleni klo 14 aikoihin ja sanoin hänelle puhelun lopuksi, että taidanpa tästä pyöräyttää yhden kuivakakun pakkaseen joulua ajatellen. Supistukset alkoivat sitten leivonnan aikana ja klo 15:30 jo huohottelin peppu pystyssä lattialla täällä kotona. Soitimme lähellä asuvalle veljelleni, josko hän pääsisi meitä heittämään sairaalaan ja sovimme, että katsotaan tunnin päästä uudelleen. Soitin Nkl:n synnytysosastolle josta neuvottiin menemään suihkuun ja lähtemään sinne päin sitten, kun olo alkaa käydä sietämättömäksi. Puhelun päätyttyä sitten vain totesin, että eipä tässä taideta enää mihinkään suihkuun päästä ja soitimme veljelleni pyytäen häntä hakemaan meidät välittömästi.



Synnytysosastolle kävelin linkkuveitsiasennossa ja vastaanottotiskin luona rojahdin lattialle polvilleni, joten kuten sain kerrottua sos.turvatunnukseni. Joku hoitaja ja mieheni raahasivat minut tutkimushuoneeseen, mistä minut saman tien vaatteiden vaihdon jälkeen siirrettiin synnytyssaliin.



Olo oli aivan helvetillinen mutta parani kummasti ilokaasulla, jota vedin ihan jatkuvasti huolimatta siitä, että monet ovat varoittaneet sen aiheuttavan pahan päänsäryn - no, minulle ei onneksi sitä tullut. Epiduraalin sain melko pian ja myöhemmin vielä lisäannoksenkin, joten etukäteen pelkäämäni ponnistusvaihe ei sattunut yhtään!



Synnytykseen liittyi vielä aikamoista dramatiikkaakin, meinasin joutua hätäsektioon, mutta se sitten peruttiinkin kun ilmeni, että labrassa oli sattunut mittausvirhe ja vauvalla olikin kaikki hyvin! En nyt siitä tarkemmin tässä kerro, ehkä myöhemmin sitten, kun alkaa istuminen taas olla helpompaa. Mutta aikamoisen varjon tuo hätäsektion uhka tämän synnytyksen päälle loi, oli todella traumaattinen kokemus kiitää sängyllä leikkaussaliin ja saman tien takaisin.



Vauva oli odotettua pienempi johtuen luultavasti siitä, että istukka oli alkanut kalkkeutua. Ihan terve tyttö kuitenkin, ja todella kaunis!



Nyt olotilani on jotenkin ihan epätodellinen ja euforinen. Olen ihan yliväsynyt, mutten malta mennä nukkumaan silloin, kun tyttö nukkuu. Jaksaisin ihan loputtomiin vain tuijottaa tuota pikkuista! Toisaalta taas olen huolissani, että saako hän tarpeeksi maitoa jne.



Lopuksi vielä isot onnittelut Oi-kukalle, upea juttu tuo sinunkin plussasi. Niin monet hoidot sinullakin jo takana, että kyllä nyt jo todellakin oli sinun vuorosi! Kiva, että pääsette niin samoissa kulkemaan Suviksen ja Favolinan kanssa.





Terveisin Aninka ja pikkuneiti 6 pv