Voiko lapsi parantua masennuksesta ilman ammattiapua?

Kaikki on tosi negatiivista, ei pidä itteään minään, kuolemasta puhunu, lyhyt pinna, räjähtää helposti, ei kestä mitää epäonnistumista, ei innostu, ei ilostu. Voiko kotikonstein auttaa? Vai vuosien ammattiapu?

Nopea apu on paras apu, se ehkäisee lapsen syrjäytymistä. Pitkittyessään masennus aiheuttaa paljon haittaa lapsen kokonaiskehitykselle ja oppimiselle. Masennus syntyy vuorovaikutussuhteessa, joten miten osaisin itse auttaa lasta, olisiko itselläni keinoja auttaa lasta, jos kerran lapselle on kehittynyt masennus? Parasta olisi, että lapsi saisi korjaavan vuorovaikutusmallin. Miettisin myös omaa terapian ja ammattiavun tarvetta, onko omat tunne- ja vuorovaikutustaitoni sellaiset, että ne edistävät lapsen kuntoutumista, vai tarvitsisinko itsellenikin apua. Samoin miettisin laajemminkin lapsen näkökulmasta lapsen elämään ja hyvinvointii vaikuttavia asioita, mitä voisin tehdä edistääkseni niitä. Lapsi hyötyy eniten siitä kun arjen ihmissuhteissa ja elämässä asiat saadaan kuntoon ja että sen lisäksi lapsi saisi ammattiapua.

tolkulle onko masennusta vai mitä? Kerro onko lapsi yhtäkkiää muuttunut tuollaiseksi vai aina ollu iloton....



Entäpä sukurasitteet?



Itse ainakin tarkistaisin ekaksi ruokavalion. Sokerit pois ja hyvät rasvat kuten voi ja kylmäpuristetut oliiviöljyt tilalle.



Entäpä mitä seuraa lapsella on tai mitä kattelee telkusta? Kaikki nämä vaikuttavat lapseen.



Ammattiapukaan ei ole aina ole avain onneen! Mutta jos sellaiseen päädyt etsi psykiatri, jolla kokemusta lapsista.

Kaikki on tosi negatiivista, ei pidä itteään minään, kuolemasta puhunu, lyhyt pinna, räjähtää helposti, ei kestä mitää epäonnistumista, ei innostu, ei ilostu. Voiko kotikonstein auttaa? Vai vuosien ammattiapu?

mutta kyllä tuollaisesta voi itsestään yli päästä. Minäkin olin lapsena tuollainen, ihan perusluonteeltani jo negatiivinen, ja siihen päälle vielä koulukiusaamista niin olin kyllä melkoinen murehtiva räjähdysherkkä äkäpussi. Asia helpotti vasta kun pääsin pakollisista kouluista ulos ja sai muuttaa yksin asumaan.

Ongelmat voivat toki hävitä ajan kanssa, mutta itsestään se ei tapahdu, lapsen olosuhteissa pitää tapahtua muutosta.



Joillakin lapsilla on toki haasteellinen temperamentti ja negatiivinen asennoituminen, mutta räjähdysherkkyyteen auttaa tunnetaitojen ja itsesäätelykyvyn kehittyminen ja siinä on apuna aikuinen. Se että lapsi ei ilostu ja ei pidä itseään minään on asia, mikä vaatii selvittämistä ja lapselle annettavaa tukea.

varmasti siitä onko syynä masennukseen, perheen hankala elämäntilanne, huonot elämäntavat tai joku muu ulkoinen syy vai onko masennus ns.sisäsyntyistä. Jälkimmäisestä ei pääse ilman ulkopuolista apua.