Onko kukaan synnyttänyt Ruotsissa?

koko synnytys! Paljon hienompaa tiätty.

ponnistetaan ensin, sitten tulee supistukset ja lopuksi avautuminen.

Ensimmäinen kolmesta lapsestamme on syntyperäinen tukholmalainen.

Niin neuvola kuin synnärikin toimivat oikeastaan ihan kuin Suomessakin. Meillä oli perhehuone, ja kaikki henkilökunta oli aivan ihanan empaattista. Jopa tulkin olisi halutessaan saanut, siihen onneksi ei ollut tarvetta.

Minne päin Tukholmaa olette muuttamassa?

Eikä oo pakko synnyttää, jos ei halua. Jos kokemus on kuitenkin ollut vähän kenkku, saat seuraavana päivänä terapiaa.

Jos tulee komplikaatio

Eli silloin synnytys olisi kai kans Solnan Karoliinisessa? Tuota kieliasiaa olen miettinyt kun oma ruotsintaito on todella ruosteessa.



AP

että jäklar min fittan brinner!

Itse treenasin kieltä mm. lukemalla Vi Föräldrar -lehteä, ja ostin ruotsinkielisiä vauvakirjoja. Halutessaan voi kuitenkin pyytää jopa tulkin.

englannistakaan ei välttämättä ole paljon apua, koskamsynnytyksessä on ihan oma sanastonsa, mitä harvoin muuten tarvitsee.

Uskoisin niin, kun siellä on niin paljon ihmisiäkin.. vai selittyisikö se niillä maahanmuuttajilla?



t.Miäs

jäklar min fittan brinner!

synnyttänyt kaksi lasta ruotsissa ja kyllä enkulla ihan pärjää!

Uskoisin niin, kun siellä on niin paljon ihmisiäkin.. vai selittyisikö se niillä maahanmuuttajilla?

t.Miäs

... Tai niihin aikoihin oli muistaakseni uutisissa että muinaisesta kiviluolasta on löydetty todisteita Ruotsissa tapahtuneesta synnytyksestä.

Olen synnyttänyt sekä Suomessa että Tukholmassa. Tukholma päihitti suomalaisen kokemukseni kirkkaasti, vaikka ei ekastakaan synnytyksestä paha mieli jäänyt.



Suomessa ihmetytti henkilökunnan tylyys. Tukholmassa kaikki olivat ystävällisiä ja tsemppasivat kovasti. Ilokaasun käytön kunnollinen opastus ja sitten tuo tsemppaus auttoivat niin paljon, etten tarvinnut muuta kivunlievitystä.



Suomessa kätilö oli harvoin paikalla ja suuttui, kun pyysin häntä jäämään. Hän lähti myös ponnistusvaiheessa pois, vaikka kyseessä oli esikoinen. Ruotsissa paikalla oli koko ajan 1-3 henkilöä eikä kukaan heistä vittuillut minulle kertaakaan. Nauratti, kun kätilöt ja lääkärit pyytelivät anteeksi toimenpiteitä. Sisätutkimuksessa he odottivat aina ensin, että supistus menee ohi, Suomessa näin ei todellakaan ollut.



Ruotsissa kotiutetaan sairaalasta synnytyksen jälkeen nopeammin kuin Suomessa, uudelleensynnyttäjä yleensä seuraavana päivänä. Lähdinkin mielelläni, koska en saanut sairaalassa nukuttua, vaikka sainkin oman huoneen toisin kuin Suomessa. Kaikki tulivat näet alvariinsa kyselemään vointia, hoitajat, lääkäri, fysioterapeutti... Yölläkin hoitaja tuli ihan turhaan herättelemään, kun halusi kysyä, miten rintaruokinta sujuu.

Unohtui olennainen seikka: Ruotsissa ei ole bideesuihkuja! Ei sairaalassa, ei synnytysosastollakaan. Kävin itse mieluummin joka vessakäynnin yhteydessä sitten ihan suihkussa mieluummin kuin rupesin sillä hiekkapaperilla pyyhkimään.

Ruotsalaiset osaa olla vittumaisia muukalaisille, varsinkin suomalaisille.

syntynyt Ruotsissa ja äiti sanoi, että ainakin häntä kohdeltiin huonosti ja annettiin toosan revetä kunnolla. Suomessa leikataan väliliha mielummin... kaikkea hyvää :)

että kyllä mun äiti ja koko perhe puhui hyvää ruotsia, silti kohtelu ei ole sama kuin ruotsalaiselle.

Mutta muitakin kokemuksia mielelläni kuulisin. Siis sairaanhoidollisestihan ei varmaan ole mitään eroa mutta yllättävän suuria kulttuurisia erojahan synnytykseen suhtautumisessa maiden välillä on, ajatellaan nyt vaikka sitten Hollantia. Ja tietenkin jo valmiiksi jännittää kun on ensimmäinen ja kaikki kuullut kokemukset, hyvät ja huonot, ovat Suomesta. Jostakin silmiini osui esim. tutkimus että Suomessa olisi Pohjoismaista vähiten vakavia repeämiä...

jäklar min fittan brinner!

virheitä. Eli älä sano noin tunnistavat heti että joku tollo Suomesta.

Olen synnyttänyt sekä Suomessa että Tukholmassa. Tukholma päihitti suomalaisen kokemukseni kirkkaasti, vaikka ei ekastakaan synnytyksestä paha mieli jäänyt.

Suomessa ihmetytti henkilökunnan tylyys. Tukholmassa kaikki olivat ystävällisiä ja tsemppasivat kovasti. Ilokaasun käytön kunnollinen opastus ja sitten tuo tsemppaus auttoivat niin paljon, etten tarvinnut muuta kivunlievitystä.

Suomessa kätilö oli harvoin paikalla ja suuttui, kun pyysin häntä jäämään. Hän lähti myös ponnistusvaiheessa pois, vaikka kyseessä oli esikoinen. Ruotsissa paikalla oli koko ajan 1-3 henkilöä eikä kukaan heistä vittuillut minulle kertaakaan. Nauratti, kun kätilöt ja lääkärit pyytelivät anteeksi toimenpiteitä. Sisätutkimuksessa he odottivat aina ensin, että supistus menee ohi, Suomessa näin ei todellakaan ollut.

Ruotsissa kotiutetaan sairaalasta synnytyksen jälkeen nopeammin kuin Suomessa, uudelleensynnyttäjä yleensä seuraavana päivänä. Lähdinkin mielelläni, koska en saanut sairaalassa nukuttua, vaikka sainkin oman huoneen toisin kuin Suomessa. Kaikki tulivat näet alvariinsa kyselemään vointia, hoitajat, lääkäri, fysioterapeutti... Yölläkin hoitaja tuli ihan turhaan herättelemään, kun halusi kysyä, miten rintaruokinta sujuu.

Suomessa möläyttelivät "mitä siinä huudat, ole hiljaa! Minulla ei ole aikaa seisoskella täällä!Kanna itse tarjottimes et sää sairas ole!

Upea kokemus Ruotsissa. Vauvaa, äitiä ja isää kunnioitettiin. Ruoka tuotiin nenän eteen ja kysyttiin on jotain muuta jota voisi keittiöstä kipaista hakemaan, haluaako isä jotain syötävää etc...Ammattitaitoista väkeä oli ainakin minun kohdalle sattunut :)