Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko oikeasti ketään hyvin rikasta?
08.01.2013 |
Tunnetko ketään oikeasti hyvin rikasta?
Miten tiedät heidän olevan rikkaita?
Ystäväni vain opiskelee yliopistossa tiettyä alaa, ja sitten sivuaineena toista alaa, jossa kertoi törmänneensä ensimäisen kerran elämässään rikkaiden sukuhen vesoihin, ja sellaisiin opikselijoinin joiden vanhemmat kuuluvat Suomen eliittiin.
MM. erään ryhmätyön seuraksena 1. vuoden opiskelijana pääsi käymään Katajanokkalaisessa Jugend-asunnossa, jossa oli se kuuluisa eteis HALLI marmoripatsaineen, ruokatila erikseen, hulppea keittiö ja saunatilat, vierashuone, kirjastohuone, olohuone antiikkimööpeleineen, lastenhuoneet (x2), pikkukoiria muutama ja valtavat puitteet. Ylin kerros hulppeine parvekkeineen. Tämä "lapsi" oli kuitenkin muuttamassa naapurikortteliin kaksioon (kiitoslahja siitä, että pääsi opiskelemaan tätä tiettyä tieteenalaa) mutta sitä remontoitiin vielä, joten "lapsi" sitten vielä asui vanhempiensa luona kunnes remontti ja sisustus olisi valmis.
Kertokaahan muut teidän kokemuksistanne näistä hyväosaisista! Mielenkiintoista kuulla, kun oma elämä jotain ihan muuta!
Kommentit (18)
He eivät tosin harrasta erityisesti varallisuudellaan pröystäilemistä vaan vaikuttavat päälle päin hyvin tavallisilta ihmisiltä. Asuvat kyllä arkkitehdin heille suunnittelemassa kivitalossa hienolla paikalla, autot on aina olleet hieman kalliimpaa hintaluokkaa (ei kuitenkaan erottuvan ökyä), matkustelevat paljon, mutta esim. pukeutuminen hyvin tavallista. Eivätkä mitenkään pidä toivottavana että ihmiset huomaisivat että ovat varakkaita.
Me lapset olemme saaneet kyllä sitten monia etuja, esim. molemmille on ostettu osake kun on lähdetty toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja autokin. Nyt kun alkavat olla jo seitsenkymppisiä ovat alkaneet jakaa vähitellen varallisuudestaan meille sen puitteissa mitä lahjaverotta voi. Mutta sitten kun heistä aika jättää, tiedän että perinnöksi on tulossa talon lisäksi Toscanan huvila, mökki omalla saarella Dragsfjärdissä, osakkeita ja säästöjä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuvat Hki:ssä meren rannalla, n. 400 neliöinen talo kaikkine mukavuuksineen. Perheen mies on rikastunut perustamalla yrityksen, ja myöhemmin myynyt sen hyvällä voitolla. Aika mukavaa elämää viettävät, taloja on monta eri puolilla maailmaa, jatkuvasti ovat jossakin lomalla jne.
Kuulun itse rikkaaseen sukuun, enkä tiedä onko tämä niin mahtavaa. En käy töissä, matkustan ja kulutan paljon jne. mutta ei minullakaan ole aina kovin helppoa. Lähisuvussamme on ollut paljon riitoja, mistäpä muustakaan kuin rahasta. Itse olen sitä mieltä, että perhe ja sukulaiset on paljon tärkeämpiä kuin raha, mutta joillakin siihen rahaankin tulee ahneus, ja se saa unohtamaan kaiken muun.
Kummankaan ulkoiset puitteet eivät kerro sitä kuinka varakkaita oikeasti ovat. Muutekin ovat vain ihmisiä niinkuin me kaikki muutkin. Onneksi.
Mieheni on ap:n kuvauksen kaltaisen suvun ja perheen kasvatti. Asumme Helsingin kantakaupungissa ullakkohuoneistossa joka on täysin remontoitu. Neliöitä tosin on vain noin 100. Auto on melko arvokas mutta ei mikään överi. Elämme ihan tavallista elämää. Emme matkustele kamalasti, viihdymme kotona. Meillä ei ole loma-asuntoja ulkomailla tai muutakaan kummallista. Minä tuhlaan vaatteisiin, kosmetiikkaan yms. liiankin huolettomasti. Rahahuolia ei ole koskaan. Se lienee suurin ero. Harva tuttava tietää miehen omaisuudesta. Miehen ansiotulot ovan myös melko korkeat, joten suurin osa tutuista varmasti luulee, että meillä on valtava asuntolaina ja elämme hiukan yli varojemme. Hyvä niin. Minä en ainakaan oikeastaan koskaan ajattele miehen omaisuutta. Muutamasti olen havahtunut siihen ajatukseen, että olen naimisissa miehen kanssa jonka omaisuus on niin suuri että en voi edes käsittää sellaista rahamäärää. Mies kulkee myös hyvin jalat maassa. Suvun vanhemmat ihmiset ovat enemmän eristäytyneitä omiin piireihinsä. Sellaisesta en nauti lainkaan.
Lukiossa luokallani oli tyttö, jonka vanhemmat kuuluvat Suomen top 100 rikkaimpien joukkoon. Perheellä on perittyä ja itse ansaittua rahaa. Tyttö opiskelee nyt Hankkenissa vanhempiensa tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei ole yhtään tosi rikasta, yli miljardin omistavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkälaist miljonäärien elämä oikeasti on. Se on PALJON muutakin, kuin hienoja autoja, ullakkohuoneistoja, huviloita Italiassa jne.
Teillä ei ole tästäkään aiheesta mitään käsitystä :D
mutta en tiedä ketään joka eläisi sellaista rikkaan elämää, jota aloituksessa kuvataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos täällä sellaisia on, voisitteko antaa mulle vaikka pari tonnia? Koko ajan rahasta puutetta, mutta mulla ei ole keinoja tienata mitenkään enempää. Teen jo kaikkeni ja joskus pitää olla myös perheen kanssa.
minkälaist miljonäärien elämä oikeasti on. Se on PALJON muutakin, kuin hienoja autoja, ullakkohuoneistoja, huviloita Italiassa jne.
Teillä ei ole tästäkään aiheesta mitään käsitystä :D
..mitä muuta se sitten on.
Arvelen kuitenkin, että kaikki lähestyvät asiaa omasta näkökulmastaan. Se, että voi olla olla taloudellisesti huoleton, on jo suuri eron tuova tekijä tavisihmisen kannalta.
Mutta jos täällä sellaisia on, voisitteko antaa mulle vaikka pari tonnia? Koko ajan rahasta puutetta, mutta mulla ei ole keinoja tienata mitenkään enempää. Teen jo kaikkeni ja joskus pitää olla myös perheen kanssa.
Av-palstaan voi aina luottaa!:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ole mitään ökyrikkaita, mutta omaisuuden arvo kuitenkin useampi miljoona. Tiedän, koska on ihan julkista tietoa (ovat rikastuneet yritystoiminnallaan).
Toinen on omanikäiseni (40) pariskunta + pari lasta. Toinen perhe on, 6-kymppinen ja niillä pari 3-kymppistä lasta.
Elävät ihan tavallista elämää. Vauraus ei näy niistä päällepäin juuri mitenkään. Eivät asu ökytaloissa, ei ole ökyveneitä jne. AUtot on aina uusia ja hyviä mutta nekin melko tavallisia kuitenkin, ei mitään Audi/Bemu-maastureita tms. Eikä puheistakaan käy mitenkään ilmi, että rahaa on.
Erittäin mukavaa ja jalat maassa porukkaa molemmat tapaukset.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2013 klo 15:47"]
Suomessa ei ole yhtään tosi rikasta, yli miljardin omistavaa
[/quote]Koneen Antti Herlin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tehnyt rahat itse elektroniikka-alalla. Talo on westendiläisittäin mukavan tilava, autot ovat isännän heikkous, vaimolla on kauniita kaulakoruja. Muuten ovat ihan tavallisia, tosin koulutettuja ja fiksuja ihmisiä, jotka eivät mammonalla pröystäile.
minkälaist miljonäärien elämä oikeasti on. Se on PALJON muutakin, kuin hienoja autoja, ullakkohuoneistoja, huviloita Italiassa jne.
Teillä ei ole tästäkään aiheesta mitään käsitystä :D
..mitä muuta se sitten on.
Arvelen kuitenkin, että kaikki lähestyvät asiaa omasta näkökulmastaan. Se, että voi olla olla taloudellisesti huoleton, on jo suuri eron tuova tekijä tavisihmisen kannalta.Mutta jos täällä sellaisia on, voisitteko antaa mulle vaikka pari tonnia? Koko ajan rahasta puutetta, mutta mulla ei ole keinoja tienata mitenkään enempää. Teen jo kaikkeni ja joskus pitää olla myös perheen kanssa.
Av-palstaan voi aina luottaa!:D
Täältähän on lähetelty legopaketteja ja kännyköitä köyhille, niin miksei mullekin pari tonnia? On tosissaan surkea elämä eikä mikään tietenkään mun syy!
Valitettavasti pröystäilyä on vaikka luulisi ettei sellaisisessa elämäntilanteessa elävän tarvitsisi pröystäillä ja rikkautta korostaa. Kaikki on suurta ja hienoa. Ja se muistetaan aina kertoa.
Opiskeluaikona ajauduin jengiin, johon kuului muutama Suomen rikkaimpien sukujen kakaroita.
Aluksi en tiennyt asiaista ja jälkeenpäin ajateltuna on aika noloakin, että kaikki muut tiesivät ja antoivat mun vaan silloin tutustumisen alkuaikoina höpöttää kaikenlaista liittyen rahaan ( tai lähinnä siihen, ettei sitä ole ), kun samaan aikaan nää helvetin rikkaat nolostelivat siinä mun jorinoita kuunnellessaan. ( Niin just, mitä väliä - mutta onhan se nyt noloa mullekin, vähän niinkuin olis pitkä biitti vessapaperia kengänpohjassa, eikä kukaan vaivaudu kertomaan ).
Ei meistä ikinä mitään sydänystäviä tullut, ymmärsin sen jo silloin, ettei se voi, eikä olis voinut onnistua. Varallisuustaso pitää olla edes jonkinmoisessa balanssissa, että suhde voi kehittyä aidoksi ystävyydeksi, muuten siinä on aina jollain lailla erikoinen lataus; molemmat jotenkin varoo puheitaan, ettei vaan "toinen luulisi, että toinen tarkoittaa jotain, mikä viittaa toisen varallisuuteen" jne..
Ehkä tosi rikkaiden tyyppien kanssa voisi sitten taas myöheisemmällä aikuisiällä ystävystyminen taas onnistuakin, mutta siinä varhaisessa aikuistumisen vaiheessa, kun tavikset alkavat kamppailemaan asuntolainojensa kanssa ja perustavat perheitä ja nämä toiset vaihtavat huolettomasti sen 250neliöisen keskustan "opiskelijaboxinsa" 450neliöiseen skattalais/Eiralais/Krunalaiskotiin ja alkoivat viettää yhä enemmän aikaa perheen omistamilla ulkomaan huviloilla jne - niin siinä vaan luonnollsesti käy ( ja kävi ) niin, että kaikki alkoivat hakeutua kaltaistensa luo, eikä yhteyttä vaan enää pidetty. Ei oikein tullut mieleen, että jaaha, pyydetäänpäs X ja X mukaan Jaanan ja Pertsan möksälle Jämsään ja jaetaan hei tietty sitten safkakustannukset ( kaikilta 74€ ) - että nehän varmaan mielellään lähtee sinne mielummin, kuin kartanoonsa Ranskaan, jossa on oma kokki ja taloudenhoitaja...
Ja älkää vaan sanonko, että mulla on vaan huono itsetunto blaa blaa, koska kyse on ihan tosiasioista.
Meni itseasiassa monta vuotta ( eikä se ole varmaan vieläkään ohi ), että kaupungilla törmätessä tuli/tulee kaikille osapuolille vähän nolo fiilis, että mitäs tota noin...teille kuuluu ja sillee...
Mutta en kai mä nyt täällä sulle ala sen perheen elämää repostelemaan herraisä!