Koirasta luopuminen ja uuden koiran hankkiminen...

onkin kaikki oikeastaan jo sanottuna.

Meillekin tuli koira, joka oli aivan muuta kuin piti ja aivan erilainen kuin aiemmat koirat. Koira haastoi meidät oppimaan paljon uutta, ja haastaa vieläkin, aivan ihanan kaverin olen siitä nyt saanut kun olemme pitkään yhdessä "taistelleet" päästäksemme yhteisymmärrykseen.

Sitä voi joko yrittää oppia kokemuksesta ja kehittyä, tai laittaa koiran kiertoon ja pysyä tyhmänä.

Olen itsekin koiraharrastaja, mutta minusta koiraa ei ikinä saisi ottaa niin vahvasti harrastusvälineeksi, että siitä luovutaan jos se ei täytä omistajan harrastustavoitteita. Itse en kasvattajana myy koiraa ihmiselle, jolla on kovin vahvat tavoitteet vaikka näyttely-, tai jostain harrastusurasta koiralle, koska en todella halua että koiraparka joutuu kiertoon tai piikille vain siksi ettei siitä ehkä kasvakaan näyttelytähteä tai sopivaa siihen harrastukseen mitä omistaja ajatteli.

Fakta on että kun elävän olennon pennun ottaa, ei tiedä 100% mitä siitä kasvaa. Ehkä siitä kasvaakin liian iso näyttelyihin. Ehkä se on liian hidas ja laiska luonne agilitytähdeksi. Mutta sellaista se on, ja minusta koiran pitää aina olla ensisijaisesti lemmikki, ja vasta toissijaisesti koiran taipumusten ehdolla sitten harrastuskaveri.

Mutta jos nyt etsit sille koiralle oikein hyvän kodin niin eihän tämä asia sitten maailmanloppu ole. Kannattaisi kyllä ottaa tosiaan varmaan jo vähän vanhempi koira seuraavaksi, ettei tule taas sitä yllätystä että pennusta ei kasvakaan toiveidesi mukaista ja sitten on taas yksi koira vaihtamassa kotia.

Sekin pointti muuten pitää mainita, että joskus itselleen "vääränlaisesta" koirasta voi tulla äärimmäisen hyvä oppimisprojekti kouluttajalle ja lopulta myös hyvä harrastuskoira :) Itselläni on yksi tällainen. Olen tottunut ohjaamaan kiivaita, nopeita koiria, ja sitten yhdestä tulikin semmoinen hyvin rauhallinen ja laiska. Olin ihan hukassa alkuun sen kanssa, mutta määrätietoisesti naksutinmenetelmällä opetin sille myös sitä nopeutta, palkkaamalla vain nopeimpia suorituksia, ja oikein hyvin on menestynyt tämä koira vauhtia vaativassa harrastuksessa :)

Kai tiedät ettei koira ole auto? Taidat luulla, kun puhut koiran 'moottorista'! Toivon todella ettei kukaan täysijärkinen kasvattaja anna sinulle pentua. Entä sitten kun uusi koira ei taaskaan miellytä? vaihdat taas uuteen? Olet kyllä lapsellinen..

mikä koirassa mättää? Paha muuten kommentoida mitään.

Mitäs jos se seuraavakaan ei miellytä? Vaihtoon taas?



Minullakin oli mahtava ja juuri minulle sopiva koira. Sitten se kuoli. Hankin saman rotuisen uuden koiran. Ajattelin, että rotu sopii minulle. Mutta tämä nykyinen koira on aivan erilainen kuin aiempi koira, enkä oikeastaan tykkää tästä koirasta ollenkaan. Mielestäni olen kuitenkin vastuussa tästä koirasta; opimme kyllä elämään yhdessä.



Etkö voisi ottaa tilannetta elämän antamana haasteena?



Jos löydät koiralle uuden kodin, ehkäpä sinun ei kannata ottaa uutta koiraa.

Koira ei vaan toimi oikein, sillä ei ole moottoria.



Haluan harrastaa, se on intohimoni. Mies ei halua sitä, että meillä olisi useampi koira yhtäaikaa, niin pakkohan tuosta on luopua. SIllä on parempi olla jossain muualla kuin meillä.



Kuitenkin olen niin kiinni noissa koirajutuissa, et en pysty elämään ilmankaan. :/



-aloittaja

seuraavan koiran valitsen tarkkaan, siksi mietinkin sitä, et ottaisin aikuisen kodinvaihtajan sitten tilalle.



-aloittaja

etkä koskaan niiden hankkimista harkitse. Nekään eivät ole välttämättä sellaisia, kun sinä haluaisit.

Valitettavasti. En vain voi ymmärtää. Itsekin tiedän useamman tapauksen, jossa lapsuudenkodissa ollut koira/koiria ja sitten halutaan aikuisena hankkia oma, joka pistetään nopeasti kiertoon. Joissakin tapauksissa hankitaan vielä uusi pentu tilalle... Mutta kai se on tämä nykyinen yhteiskunta: minä minä minä, kaikki heti mulle ja jos ei hetken päästä miellytä, niin uutta vaan tilalle. Surullista, kun kyseessä kuitenkin elävä olento.

Anteeksi nyt vain ;)



Olet kaukana intohimoisesta koirankasvattajasta.

Minkäänlaista kärsivällisyyttä ei ainakaan ole.

Etsitkö koiralle rakastavan uuden kodin, jonne sen luonne paremmin sopii?



Vai viekö aikuisen, koulutetun koiran, jolla ei ilmeisesti ole käytöshäiriöitä, piikille kun(jos kotia ei löydykään?



Jos valitset jälkimmäisen vaihtoehdon, olet todella halveksuttava ihminen, joka pitäisi laittaa eläintenpitokieltoon. Jos sille ei kotia löydy, on se sinun vastuullasi ja sinä annat sille onnellisen elämän.



Tervettä koiraa et piikille vie, vaikka kuinka olisi sinulle epäsopiva luonne.

Olen itsekin koiraharrastaja, mutta minusta koiraa ei ikinä saisi ottaa niin vahvasti harrastusvälineeksi, että siitä luovutaan jos se ei täytä omistajan harrastustavoitteita. Itse en kasvattajana myy koiraa ihmiselle, jolla on kovin vahvat tavoitteet vaikka näyttely-, tai jostain harrastusurasta koiralle, koska en todella halua että koiraparka joutuu kiertoon tai piikille vain siksi ettei siitä ehkä kasvakaan näyttelytähteä tai sopivaa siihen harrastukseen mitä omistaja ajatteli.



Fakta on että kun elävän olennon pennun ottaa, ei tiedä 100% mitä siitä kasvaa. Ehkä siitä kasvaakin liian iso näyttelyihin. Ehkä se on liian hidas ja laiska luonne agilitytähdeksi. Mutta sellaista se on, ja minusta koiran pitää aina olla ensisijaisesti lemmikki, ja vasta toissijaisesti koiran taipumusten ehdolla sitten harrastuskaveri.



Mutta jos nyt etsit sille koiralle oikein hyvän kodin niin eihän tämä asia sitten maailmanloppu ole. Kannattaisi kyllä ottaa tosiaan varmaan jo vähän vanhempi koira seuraavaksi, ettei tule taas sitä yllätystä että pennusta ei kasvakaan toiveidesi mukaista ja sitten on taas yksi koira vaihtamassa kotia.



Sekin pointti muuten pitää mainita, että joskus itselleen "vääränlaisesta" koirasta voi tulla äärimmäisen hyvä oppimisprojekti kouluttajalle ja lopulta myös hyvä harrastuskoira :) Itselläni on yksi tällainen. Olen tottunut ohjaamaan kiivaita, nopeita koiria, ja sitten yhdestä tulikin semmoinen hyvin rauhallinen ja laiska. Olin ihan hukassa alkuun sen kanssa, mutta määrätietoisesti naksutinmenetelmällä opetin sille myös sitä nopeutta, palkkaamalla vain nopeimpia suorituksia, ja oikein hyvin on menestynyt tämä koira vauhtia vaativassa harrastuksessa :)

niin tottakai sellainen koira, mikä ei tuohon käyttöön taivu,

ansaitsee sellaisen kodin mihin se yksilö sopii.



Sinun vain täytyy tehdä sitten tarkkaa taustatutkimusta tulevan koirasi vanhemmista ja mahdollisista jo aikuisista sisaruksista sekä isovanhemmista, että tuleva koirasi olisi sinun käyttötarkoituksiisi mahdollisimman sopiva.

Toki koulutuksella voi vaikuttaa koiraan joko positiivisesti tai negatiivisesti,

mutta jos esim. hirvestykseen aiottu koira ei välitä sarvipäistä piirunvertaa eli viettiä ei ole niin sitä ei voi tyhjästä sille luoda!



Toivotan onnistumista seuraavassa valinnassa!