Ero edessä..

Mies ilmoitti haluavansa eron. On miettinyt sitä jo kauan. Sekavat tunteet. Toisaalta helpotus, toiaalta suunnaton ahdistus, suru. Ollaan oltu yhdessä kauan, lapsiakin kaksi. Turta. En ole huutanut tai raivonnut. Ollaan puhuttu paljon, enemmän kuin pitkään aikaan. Ollaan järkeviä, aikuisia. Mies kuvittelee, että olen vahva. Sanoo ihailevansa kuinka rauhallisesti tämän otan. Pinnan alla kuohuu. Arjen on jatkuttava, lasten saatava käydä koulunsa tämän vuoden loppuun nykyisessä koulussa, kesällä muutamme erilleen. Toiselle paikkakunnalle. Hän toivoo etten puhuisi erosta muille, ennenkuin se tehdään oikeasti. Tekisi mieli huutaa ja raivota, haista sinä jätkä pitkä.. Kaupassa toimin kuin kone, ladon ne tutut jutut koriin, hymyilen kassaneidille, vaihdan muutaman turhan sanan. Sattuu. Ole siinä sitten, jatka töitä ja käyttäydy kuin ei mitään. Lue iltasadut ja peittele lapset hymyillen. Mieti siivotessa, mistä turhasta pitäisi luopua, jotta muutto sujuisi hyvin. Oksettaa..