Miten suhtautua (työ)kaveriin, joka vastaa lähes kaikkeen alentuvalla huumorilla?

Eli, hänellä on tapana huomauttaa monista asioista sellaiseen tyyliin, että osoittaa toisesta jonkun pikkuhölmöyden, vian, virheen tms. Kuitenkin pukee nämä huomautuksen huumorin viittaan. Itselleen ei naureskele.



Olen miettinyt, että onko kyseessä enemmän oma itsetunto-ongelmani, mutta olen ymmärtänyt muiltakin kollegoilta, että samoja tuntemuksia aiheuttaa muissakin. Me vain teemme eniten töitä yhdessä, joten musta tuntuu että olen eniten "tulilinjalla". On ihan hauska tyyppi kyllä muuten, ja hyvääkin huumoria viljelee. Mutta erittäin usein häneltä kuulee kommentteja, joissa pointtina ja piikkinä muka-hauskassa tokaisussa on joku sellainen, että toinen osapuoli on kömmähtänyt.



Olen kiltti ja sopeutuvainenkin, en ole viitsinyt koskaan sanoa asiasta mitään. Nyt joululomalla olen sitten märehtinyt yhtä typerää sähköpostikeskustelua, jossa jouduin häntä vähän ojentamaan yhdestä yhteisestä työasiasta (hän oli mennyt mutkat suoriksi) ja hän selvästi "halusi saada viimeisen sanan" joten loppujen lopuksi kommentoi mun automaattivastaukseen jäänyttä virheellistä tietoa. Siitä keskustelusta jotenkin tajusin, miten pikkumaista tuollainen käytös voi olla. Hänen on selvästi erittäin vaikea ottaa kritiikkiä vastaan itsestään. Mutta olenko yhtään sen parempi, jos pahoitan mieleni hänen piikeistään. Tosiasia kuitenkin on, että hän huomauttaa "oikeista" mokista, vaikka ne ovatkin yleensä aika pikkuasioita, eivät kovin merkityksellisiä kenellekään muulle.



Jaa-a herätääkö tää kenessäkään muussa mitään ajatuksia, kommentteja tms?