Väkivaltauhkailuista+kiukuttelusta: Onko enää normaalia?
Ollaan miehen kanssa sovittu, että tapahtuipa mitä tahansa, väkivaltaa ei käytetä eikä sillä uhkailla. Nyt kuitenkin taas tuli riitaa, jonka alkulähde oli lattialle tippunut/unohtunut sukka. En kuulemma välitä yhteisestö kodista, koska en ollut sitä nostanut. Lopputulema oli, että mies uhkaili laittaa koko kämpän vasaralla paskaksi, koska häneelä on siihen oikeus. Aiemmin hän on uhkaillut mm. ampua itsensä sillä välin, kun olen töissä (luvallinen ase on kotona). Silti mies ei ole koskaan suoranaisesti lyönyt minua, kerran kuristanut kurkusta, - heittänyt autosta ulos ja kerran jouluna (ei nyt) heittänyt asunnosta pihalle, koska join lasillisen viiniä.
Mieheni on muuten tosi kiltti, tekee kotitöitä ja on ystävällinen, seksiä ei meillä enää ole, ei myöskään kummoista puheyhteyttä.
Tulipa sekava viesti, kiitos jos jaksatte vastata. Olenko liian herkkänahkainen, kun en kestä tuollaista uhkailua?
Kommentit (10)
Kurkusta kuristaminen ja lasillisen juomisesta asunnosta ulos heittäminen ovat pahimpia noista.
Nuo muut VOISIVAT joissain muissa tapauksissa olla vain harkitsemattomia kiivastuksissaan sanottuja sanoja, jotka ei kertoisi yhtään mitään todellisesta uhasta ketään kohtaan, mutta jos kerran tällä miehellä on taipumusta kuristaa ja heittää ihmisiä ulos kämpästä olemattomista syistä, niin ottaisin nekin uhkaukset varsin vakavasti. Selvästi ei ole kovin tasapainoinen ihminen kyseessä.
Miksi ihmeessä muuten jatkat tuossa suhteessa, kun teillä ei enää ole seksiä, ei puheyhteyttä, ja lsikäsi tulee tuollaisia skismoja pikkuasioista? Mitä on ne asiat, jotka pitää teidät yhdessä?
Jos olet pitkäaikainen av-mamma, tiedät kyllä vastauksen kysymyksiisi.
Jos olet ihan tuore palstalla, voi olla, että viestisi ei ole provo.
Nuo kolme väkivaltatapahtumaa ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä, reilusti yli kymmenessä vuodessa. Yhteen näistä liittyi erittäin stressaava työtilanne (siis miehellä). Lisäksi täytyy myöntää, etten itsekään ollut aiemmin kovin tasapainoinen, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut. Olen lapsena traumatisoitunut ja nyttemmin käynyt todella pitkän terapian ja hallitsen käytökseni nykyään todella hyvin. Ainoa, mitä en kertakaikkiaan kestä, on väkivallan uhka.Ja mieheni tietää sen.
Nuo kolme väkivaltatapahtumaa ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä, reilusti yli kymmenessä vuodessa. Yhteen näistä liittyi erittäin stressaava työtilanne (siis miehellä). Lisäksi täytyy myöntää, etten itsekään ollut aiemmin kovin tasapainoinen, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut. Olen lapsena traumatisoitunut ja nyttemmin käynyt todella pitkän terapian ja hallitsen käytökseni nykyään todella hyvin. Ainoa, mitä en kertakaikkiaan kestä, on väkivallan uhka.Ja mieheni tietää sen.
Nuo kolme väkivaltatapahtumaa ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä, reilusti yli kymmenessä vuodessa. Yhteen näistä liittyi erittäin stressaava työtilanne (siis miehellä). Lisäksi täytyy myöntää, etten itsekään ollut aiemmin kovin tasapainoinen, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut. Olen lapsena traumatisoitunut ja nyttemmin käynyt todella pitkän terapian ja hallitsen käytökseni nykyään todella hyvin. Ainoa, mitä en kertakaikkiaan kestä, on väkivallan uhka.Ja mieheni tietää sen.
kuten monella meistä. Minäkin olen ollut oikeasti hyvin väkivaltaisessa suhteessa pari vuotta, koska näin, että miehellä oli todella rankka menneisyys ja että hän ei ilkeyttään tehnyt mitä teki, vaan koska ei pystynyt käsittelemään tiettyjä tilanteita vaan reagoi traumoistaan käsin. Tämä mies vieläpä kävi terapiassa ja yritti eroon ongelmistaan, mutta sitten tuli stressitilanne joka rikkoi vielä hauraan mielenrauhan ja tuli se lopullinen pahoinpitely joka vei minut sairaalaan pitkäksi aikaa ja eroon miehestä...
Haluan vaan sanoa, että omasta näkökulmastani ymmärrän ERITTÄIN hyvin sen, jos haluaa olla tukena myös sellaisen ihmisen rinnalla, jolla on taipumusta aggressiiviseenkin reagointiin vaikeuksissa. Minäkin olisin toivonut että exäni olisi voittanut terapian avulla ongelmansa ja että meistä olisi tullut aviopari. Mutta jokaisen pitää itse miettiä riskit, mitä sisältyy ratkaisuun jäädä toisen rinnalle, ja mitä toisaalta lähtemiseen. Me ulkopuoliset, jotka emme tunne miestäsi, emme voi tietää kuinka suuressa vaarassa olet, jos jäät tuon miehen rinnalle. Vain sinä voit tehdä sen päätöksen sen perusteella mitä näet ja koet.
Ei minusta sille kannata liikaa panna painoa että mies tietää että et kestä väkivallan uhkaa - jos arkaan paikkaan vähän epätasapainoista ihmistä sohaisee, niin eihän se silloin järjellä ajattele että hei, nyt minun täytyy miettiä varoen sanani koska tuo toinen ei kestä sanallistakaan väkivallan uhkaa, vaan se vaan reagoi pikaistuksissaan. Mutta oikeasti kannattaa luottaa omiin intuitioihinsa siitä, tunteeko että mies voi olla vaarallinen, ja muutenkin miettiä, että onko tuon suhteen saldo oikeasti enemmän plussan kuin miinuksen puolella, kun mietit kaiken yhteen, sekä miehen psyykkiset ongelmat että suhteen hyvät puolet.
En tosiaan tiedä, mikä meitä enää yhdistää... Minä haluaisin seksiä, haluaisin keskustella, harrastaa yhdessä, mies ei. Kuitenkaan hän ei kuulemma halua, että muutan pois. Varmaankin vain toivon kovasti, että asiat menisivät paremmin. Pitkä suhde, paljon on koettu hyvääkin yhdessä.
arvosta itseäsi niin paljon, että et anna toisen ihmisen kohdella sinua noin. Ja jos et pysty estämään tuollaista kohtelua saman katon alla, niin lähde pois.
Miehesi käyttää valtaa. Se on väärin.
käytöstä suomalaiselta mieheltä. Valitettavasti...
En silti pidä sitä hyväksyttävänä.
näitä idiootteja/provoja riittää....
Joo, on IHAN normaalia tuo, ononon!