Tuo Arttu-pojan tapaus vaikuttaa minun(kin) joulumieleeni :´(

Nyt kun poika on löytynyt, epätietoisuus on poissa, antakoon se edes pienen lohdun hänen vanhemmilleen!



Ap

hautausmaallemme, siellä käsittääkseni on joku paikka johon muualle haudatuillekin saa laittaa kynttilän. Oma 10-vuotiaani on ottanut melko raskaasti Artun katoamisen ja nyt tämän kuolinuutisen, joten surutyö on paikoillaan hänellekin vaikka emme Arttua tunteneet.

sillä 5-vuotiaalla kidutetulla tytöllä, jota isä ja äitipuoli systemaattisesti kidutti ja videoi teot. Videomateriaalia on 61 tuntia. Miettikää lapsiparkaa, hampaita kiskottu, lyöty laudalla, söhköjodolla ym. pidetty jääkylmässä suihkussa, haukuttu jne.

Miten ihmeessä nämä tapaukset liittyvät toisiinsa?? ja miten ylipäänsä voit jotenkin "arvottaa" tai laittaa johonkin "kauheusjärjestykseen" tuolla tavalla asioita?

Toisessa lapsella on karmeita kokemuksia joiden läpikäymiseen hän todnäk tarvitsee tarapiaa, toisessa lapsi on kokonaan menetetty, kuollut.

ap

sillä 5-vuotiaalla kidutetulla tytöllä, jota isä ja äitipuoli systemaattisesti kidutti ja videoi teot. Videomateriaalia on 61 tuntia. Miettikää lapsiparkaa, hampaita kiskottu, lyöty laudalla, söhköjodolla ym. pidetty jääkylmässä suihkussa, haukuttu jne.

Olemme juuri lähdössä äitini haudalle (kuoli 47v iässä muutama vuosi sitten) ja siellä onkin paikka, sytytän siis kynttilän Artulle.



ap

mutta niinku ot, niin ei se kuolema aina ole se pahin vaihtoehto, jos pääsyä pois tilanteesta ei muuten ole. siis tämä nyt ei liittynyt arttuun mitenkään. ja ot, niin se opettaja toivottavasti ymmärtää miten surkeasti on tilanteen hoitanut. ja vaikka arttu olisi vielä täällä, niin epäammatillista ja kiusaamiseksi luokiteltavaa toimintaa jok.tap. että menee valitsemaan ohjelman, jossa lähtökohtaisesti yksi pitää jättää pois.

Onhan se varmaan vähän joka toisella mielessä pitkin päivää, ja tuntuu välillä hyvin epäreilulta, että me muut saamme kuitenkin nauttia joulusta ja sen odotuksesta läheistemme kanssa. Ihan käsittämätön koko tuo juttu, toivon myös niin kovasti, että se pieni löytäisi kotiinsa, heti. Tai edes löytyisi. En osaa edes kuvitella vanhempien hätää, voi että... =(



Yritä kuitenkin rauhoittua, ei siinä ole mitään pahaa, että kokee noin vahvasti toisten puolesta, mutta yritä kuitenkin nauttia niistä omista pikkuisistasi, sinä saat heidät pitää siinä ihan liki, mitä Artun äiti ei ainakaan juuri nyt saa tehdä.



Toivotaan vielä ihmettä jouluksi.

Se vain ikäänkuin pulpahtaa tasaisin väliajoin mieleeni, tuo Arttu-poika ja ajatus siitä mitä hänelle on tapahtunut, onko kärsinyt, ollut peloissaan, onko elossa vai ei, todnäk ei ja eläydyn tod voimakkaasti hänen äitinsä tunnetiloihin tällä hetkellä..



ap