On niin raskas olo ystävän puolesta!

Mutta onneksi hänellä on lähellään sukua ja ilmeisesti kirjoituksestasi päätellen myös välittävä ystävä/ystäviä. Toivon minäkin omasta puolestani perheelle lämpöä jouluun suuren surun keskellä.



Oma tilanteeni on hieman erilainen. Minulla lapset lähtevät isälleen ja minä olen yksin vauvan kanssa, joka vielä potkii vatsassani. Minun mieheni ei kuollut, mutta hylkäsi minut henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. On hyvin vaikea kohdata ajatusta, että rahan takia minä ja syntymätön lapseni, jo olemassaolevat lapseni emme saa perhettä. Mieleen nousee kysymys: mitä antaisivatkaan ne perheet joissa läheinen on menetetty noin dramaattisesti saadakseen rakkaansa takaisin? Minulla ei ole mitään mitä en olisi antanut, ei mitään mitä en antaisin.... Mutta kun toinen asettaa hintalapun/kk perheelle ja on itse varakas, niin ei ole paljon mitä (toistaiseksi) köyhä yksinhuoltaja voi tehdä. Rakkaus ei riitä toisille, toiset eivät arvosta perhettä ja läheisiään. Kaikki sympatiani on heidän puolellaan joilta se viedään kysymättä.



Voimia ja jaksamista sinullekin ap. Voit auttaa ystävääsi sillä, että olet läsnä jos ja kun hän sitä kaipaa. Ehkä jopa konkreettisena apuna arjessa lasten kanssa joskus?



Joka tapauksessa kaunista joulua sinulle.

sinulta! Paljon jaksamista myös sinulle ja onnea tulevaan!



ap