Poikapupun leikkaaminen - miten vaikutti pupun luonteeseen?

Omi maton itselleen ja hyökkäili paljaisiin sääriini. Todellakin sylissä todella kiltti pupu.



Muutettiin ja uudessa kodissa hetken kaikki oli hienosti - mutta nyt on ominut taas käytävän mattoineen ja välillä on muutamia viikkoja kaikki ok ja sitten puree taas minulle syvät haavat käteen...hyökkäilee myös jonkun verran häkissä eli joskus sitä on vaikea saada sieltä ulos.



Tosiaankin tuntuu kovin kaksiajakoiselta koko pupun luonne - oikein suloinen ja sitten riiviöpupu.

Sen lopetti, mutta sitten pissasi meidän olohuoneen maton piloille. Uuden maton myötä käymme sitten reviiritaistelua - välillä se ehtii siihen hypätä ja jättää heti pari papanaa. Pienet pissat on ehdinyt tehdä uuteen mattoon ehkä kaksi kertaa. Minä pidän eniten pupukuria, joten minua kohti käyttäytyy kaikista uhmakkaimmin.



Sitten vielä hassu juttu - pupu on aika rauhallinen, kun meillä on isäntä kotona. Jos ei ole, niin pupu ravaa pitkin käytävää spurtteja häntä pystyssä. Oikein kukkoilee!

Itse olen leikkauttamassa poikapupua sen takia, että voisi ottaa tytön sille kaveriksi. Olen lukenut netistä kastraatiokokemuksia, mutta en muista törmänneeni siihen muuttuuko noin aggressiivinen pupu miksikään.

koska sain pupun vasta tuolloin :)

En olisi leikannut ellei edesmenneen tyttökanini tuoksut olis saaneet tätä pupua merkkailemaan niin minua, mattoa kuin huonekaluja.

Entisessä paikassa kaikki pissat ja papanat (toki muutamia aina tipahtelee) hiekkalaatikkoon.

Vein kanin leikkaukseen ja merkkaamisongelma katosi, ihana sosiaalinen luonne säilyi :)

...joka pyysi vielä miettimään, että olisiko kyse kuitenkin vain murrosiästä. Pahin vaihe kesti n. kuukauden ja sitten alkoi helpottamaan.



Äsken pupu makasi lötkönä sylissäni rapsutettavana 15 minuuttia. On silti oikein kiltti ja hellyydenkipeäkin. Sitten tulee taas välillä se huonompi päivä. Harmittaa eniten, että pupu on niin arvaamaton.



Taiden nyt alkaa vaan varailemaan sitä leikkausaikaa...jos ainakin se papanoiminen loppuisi ja alkaisivat löytää taas tiensä laatikkoon.

ihan rutiinihommaa. Ja jopa suositeltavaakin jos meinaa joskus kaverin (ehdottomasti) tytön sille hommata.



Ethän sä siinä mitään häviäkään (paitsi satkun) jos ei hyötyäkään ole.

Jos leikkaus auttaisi ja voisihan sitä pupuystävääkin joskus sille seuraksi miettiä. Lapsille se on onneksi ollut aika kiltti.



Meneekö kaksi pupua siinä kuin yksi vai lisääntyykö työmäärä kovasti? Papanoita tietysti tuplamäärä...

tosiaan se tuplamäärä. Ja siivottavaa tuplana jos pissit menee ohi laatikon;)

ihanan mureaksi paistiksi.

Ja ei mumise kuin syöjät syödessään.

Meillä pupu odottelee aamulla rapsutuksia - sitten nukkuu päiväunia, kun lapset ovat koulussa. Lapset nostavat pupun pois häkistä iltapäivällä tai viimeistään klo 18 se on poissa häkistä, jos ei ole halunnut aiemmin tulla. Sitten saa jalotella ja sen kanssa seurustellaan n. 5 h ajan. En oikeasti kyllä usko, että pupu on yksinäinenkään.

Meillä kani puremisen ja murisemisen lisäksi tykkäsi nylkyttää juuri minun jalkaani vasten sekä rakastella pehmolelujen kanssa. Virtsasi myös sohvalle silloin tällöin. Nämä kaikki ärsyttävät tavat loppuivat leikkauksen myötä. Mitään erikoisempaa muutosta en kanin luonteessa huomannut.

ehkä vähän rauhoittui, ainakaan ei pyörinyt enää hulluna minun jalkojen ympärillä:) Papanointiin ei vaikuttanut kyllä mitenkään, mutta pissailu vääriin paikkoihin väheni. Nyt on kohta 2v ja ihan samanlaisia hepulikohtauksia saa kuin nuorempanakin, varsinkin iltaisin. Meillä on yläkerrassa tuollainen aulatila, missä on parketti ja hyvin vähän mitään huonekaluja, juoksee siellä hulluna ja liukuu pitkin lattiaa, kuuluu aina kauhea TÖMS-ääni kun menee täysillä päin seinää:)

Mutta uskoisin, että lopettaisi jos se sattuisi, tai no en tiedä...

Häkkiään puolustaa vaikka onkin uros, minä esim en laita käsiäni sinne, purisi varmaan heti,

anna herran ensin tulla pois sieltä, on kyllä melkein aina vapaana.

Meillä antaa vanhemman tytön halia ja rapsutella

ja hakeutuu hänen viereensä sohvalle, me muut ollaan vähän vähemmän suosiossa, välillä ottaa hampailla kiinni esim. sukista, mutta ei kuitenkaan pure, tuntuu että yrittää saada meitä leikkimään, puhallettavaa rantapalloa lykkii pitkin lattioita.

Vähän kyllä ihmettelen myös minä teidän eläinlääkäriänne. Meille ainakin kasvattaja ja el.lääk ilman muuta suosittelivat leikkausta, helpottaa myös kanin omaa oloa kun ei ole ne seksijutut niin paljoa mielessä.:)