Harmittaa, kun appiukko suosii toista miniää

Niin tämä oli tälläinen purkaus vain, kun en oikein kenellekään tästä voi avautua.



Saa jakaa kokemuksia jos jollakin on sama tilanne. Miksi näin käy, miksi se toinen otetaan niin paljon paremmin vastaan ja on heti osa perhettä ja ollaan niin läheisiä?

Se on sitä kemiaa.

tosin naaman edessä ja puhelimessa ollaan NIIN ikävissään ja tullaan käymään j aliibalaaba, mutta ovat käyneet 10 vuoden aikana 2 kertaa, minulle on soitettu ehkä 5 kertaa, kännissä.



matkustellaan toisen pojan perheen kanssa, ei meidän

yhdessä useita kertoja vuodessa, ajomatkassa n. tunnin ero. Meille on liian pitkä matka. Sukujuhlat ja tapaamiset(espanjan täti tulee suomeen) hoidetaan tyylikkäästi kertomalla, että tällainen tilaisuus oli, hauskaa oli, valitettavasti ette tulleet. No ei kai v***u tultu, ku ei tiedetty!!!

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo kauan ja appivanhemmat eivät koskaan ole tykänneet minusta (kaikenlaista ikävää ovat sanoneet pojalleen ja minulle päin naamaa yms). Mieheni siskon miestä eivät ole erityisesti arvostelleet, mutta ehkä suhde tyttäreen on muutenkin erilainen. Nyt miehen velikin on löytänyt itselleen puolison, ja ovat todella hyvää pataa heidän kanssaan. Lähettelevät sähköposteja ja soittelevat. Ihmettelemme vähän oman mieheni kanssa asiaa keskenämme, mutta ilmeisesti asia on nyt näin emmekä sille mitään voi. Toisaalta surettaa, mutta hyvä juttu heille jos kerran tulevat juttuun. Ehkä parempi meillekin, teeskentelyäkään en jaksa. Kun ei ole mitään yhteistä niin ei vaan ole.

että heidän kemiat vaan kolahtavat yksiin. Et sä voi sille yhtään mitään, mutta älä liiaksi näitä pohdi, ettei katkeruus ala kolkutella tosissaan.

Suhtautuu minuun kuitenkin hyvin, anoppi on täysin reilu, hänen puolestaan en ole huomannut tuollaista suosimista. Appikaan ei minulle mitenkään ilkeä ole enkä usko että tahallaan kohtelee eritavalla, mutta jostain syystä toinen miniä on tosiaan "kuin oma tytär". Kai se on vaan sitä kemiaa sitten.



Omia poikiaan kohtelee reilusti, ei jätä meitä mitenkään taka-alalle todellakaan. Luulen että tämä ongelma on vain omassa päässäni, haluaisin olla yhtä tärkeä.



Me itseasiassa asumme lähempänä anoppia ja appiukkoa, ajomatka ei ole paha joten käydään muutaman kerran kuukaudessa kylässä ja aina ollaan tervetulleita. Nuorempi poika asuu kauempana ja tulevat käymään vain lomilla. Ja silloin sen eron huomaa, silloin aina tulee paha mieli siitä kun toisen kanssa ollaan niin hyvää pataa. Ennen kuin tämä toinen miniä tuli kuvioihin, ajattelin että kaikki on hyvin, en silloin kokenut olevani vähemmän perhettä kuin nyt, kun on jotain mihin verrata.



Ap

Mulla ei appiukkoa olekaan, mutta riittää tuo anoppikin. Suosii toista miniää ja sen perhettä. Haukkuu mua meidän lapsille jne. En juuri välitä koko tyypistä. Onneks ei sentään tuppaa kylään kutsumatta(eikä edes kutsun kera, joten oon lopettanut turhan pyytelemisen). Kaikille ei voi olla mieliksi, enkä edes halua. Jos ei kemiat kohtaa, niin minkäs voit.

appiukko ei kuitenkaan kohtele sinua tylysti tai ilkeästi? On vain toiselle miniälle läheisempi?



Mun mielestä toi on vähän lapsellista pahoittaa mielensä, jos appiukko kuitenkin sinuunkin suhtautuu hyvin, eikä tahallaan tuo esille sitä että toinen on läheisempi. Jos vain tulee paremmin juttuun, ei aina voi kaikkien kanssa olla just yhtä läheisiä.

Pitää muistaa, että ihmiset ovat erilaisia ja joidenkin kanssa natsaa ja joidenkin kanssa ei. Ehkä ap:n tapauksessa toinen miniä on mukavampi appiukon mielestä, samankaltainen huumorintaju ja näin ollen tulevat hyvin toimeen keskenään.



Tietenkin eriarvoinen kohtelu on törkeää ja ihmettelen miksi puolisonne ei puutu asiaan ja kysy vanhemmiltaan, että mikä mättää...



Meillä sellainen tilanne, että toinen miniä kuvitteli olevansa jotenkin vähempiarvoisempi appivanhempien silmissä, koska hän on tosi ujo ja rauhallinen ja minä taas tällainen sosiaalinen lörpöttelijä, joten tottahan toki tulee juteltua enemmän sukutapahtumissa, kun appivanhemmatkin ovat todella puheliaita, mutta ei todellakaan juttu mennyt niin etteivätkö appivanhemmat olisi tästä pitäneet! Kehuvat häntä usein ja sanoivat jopa, että hän on ihana tasapainottaja tässä lörppölaumassa :D



Joten kannattaa myös miettiä tuleeko nuo eriarvoisuuden tunteet ihan omasta päästään??

Ei toi mun mielestä vakavalta kuulosta, jos et edes ajatellut minkään olevan pielessä ennen kuin toinen miniä tuli kuvioihin. He ovat vain ystävystyneet paremmin, ehkä ovat enemmän samanlaisia kuin sinä ja appiukko. Tai ehkä hän on vain ottanut appiukon paremmin vastaan, oletko itse kokeillut jutella ja kaveerata hänen kanssaan enemmän, ehkä teiltäkin löytyy yhteistä juttua ja siten tulette läheisimmäksi. Älä vain odota että appiukko ottaa sinut mukaan juttuihinsa ja kohtelee kuin omaa tytärtä, jos sinä et itsekään tee asialle mitään.

Tietenkin eriarvoinen kohtelu on törkeää ja ihmettelen miksi puolisonne ei puutu asiaan ja kysy vanhemmiltaan, että mikä mättää...

Että kohdellaan eriarvoisesti, kun ei ap tunne että kohdellaan huonosti tai ilkeästi. Vertaa vain siihen toiseen miniään, että hän on vielä läheisempi.

Olisihan se aika naurettavaa kysyä että "miksi halaat neiti X:ää pidempään kuin ap:ta?" tai "miksi katsot täällä telkkaria neiti x:n kanssa etkä ap:n?" kun se ap voisi itse liittyä seuraan ja mennä mukaan katsomaan sitä telkkaria.

Ja kiitos vastauksista, tajusin ettei tilanne oikeastikaan ole huono, kun ei minua tai meitä mitenkään ulkopuolelle jätetä tai ilkeitä olla. Taidan valittaa pienestä, pitää vain hyväksyä että toisen miniän kanssa synkkaa paremmin.



Ja olemme toisen miniän kanssa täysin erilaisia, hän on ensinnäkin 10 vuotta minua nuorempi ja huomattavasti räiskyvämpi persoona, ehkä on suhtautunut appivanhempiinsa vähän erilailla kuin minä silloin kun tutustuin heihin. Oli heti kuin kotonaan näiden luona, vitsaili ja toi sitä omaa persoonaansa esille ja oli rento. Itselläni taas kesti kauan ennen kuin pystyin rentoutumaan täysin heidän seurassaan, aina sitä vähän mieti että mitäköhän he minusta ajattelevat jne.



Ap

Nain miehen, jonka perhe elää erittäin tiiviisti yhden asian ympärillä. En näin anonyymisti halua paljastaa, mistä on kyse, mutta olkoot vaikkapa taide/autot/uskonto/hevoset..



No, minä satun harrastamaan myös näitä hevosia/samaa uskontoa/autoja/taidetta, jota muut miniät eivät tee. Ovat ns. ulkopuolisia näissä asioissa. Minullekaan nämä asiat eivät ole mitään elämää suurempia, kuten esim. "autot", voivat joillekin olla.



Minua on pidetty kuin kukkaa kämmenellä ja oltu avoimen iloisia siitä, että saatiin tällainen "autoharrastaja" perheeseen ja samalla vähän mulkoiltu niitä muita miniöitä, joilla eri intressit.

Minua on pidetty kuin kukkaa kämmenellä ja oltu avoimen iloisia siitä, että saatiin tällainen "autoharrastaja" perheeseen ja samalla vähän mulkoiltu niitä muita miniöitä, joilla eri intressit.

Miksi pitää mulkoilla jos ei ole kiinnostunut samoista asioista??