Vaikuttaako teillä käytös OIKEASTI joululahjoihin?

Kommentoin Ap:n tilannetta: 13-vuotiaan on melko normaalia olla ailahtelevainen. Saattaa olla, että ennen joulua tulee monta hyvääkin päivää. Toisaalta meillä ei ostettaisi uutta puhelinta kenellekään, jos vanha on viime kesänä saatu ja kunnossa. Lapset eivät edes pyytäisi, koska heidät on kasvatettu ajattelemaan, että tavarat käytetään loppuun tai kierrätetään.

Millaiseen kuluttajakäyttäytymiseen ap oikein lastaan kasvattaa? Vaikka käyttäytyisi kuin enkeli, niin nyt ap selittää sille rauhallisesti, ettei uutta puhelinta saa, kun juuri muutama kuukausi sitten sai uuden. Ja jos uusi nyt jotenkin kummasti saman tien häviää tai rikkoutuu, niin sitten saa vanhan 3310:n tilalle.

tai vaadi kiltteyttä joulun varjolla

että uutta puhelinta ei hankita, koska vanhakin on käytännössä uusi. Ei siihen käytöksen tarvitse vaikuttaa mitenkään.



Asia on hyvä kertoa lapselle ihan rauhassa ja kysyä, onko muuta toivetta.



En minäkään uhkaa tontuilla tai joulupukeilla eikä käytös vaikuta joululahjojen määrään tai laatuun, mutta toki lapset ovat kuulleet, että tontut kurkkivat ikkunoista, ovatko he kilttejä vai pahoja. Yhdessä ollaan pohdittu, onko tämä mahdollista enkä oikaise lasten käsityksiä ja toiveita siitä, onko tämä totta vai ei. Aikanaan itse tajuavat pohtimalla asiaa. En myöskään valehtele tai huijaa. En yksinkertaisesti toitota omaa totuuttani vaan rohkaisen lapsia itse miettimään asiaa. Toistaiseksi jopa isompi haluaa kovasti uskoa, että tonttuja voisi olla olemassa.

jos edellinen on käytännössä tuliterä. Olisin sanonut lapselle heti toiveen kuullessani, että sinullahan on jo uusi puhelin, toista et voi nyt saada.



Mutta muuten, en kyllä peruuttaisi joululahjoja huonon käytöksen takia.

pitää tulla heti. Se, että siitä saa rangaistuksen kolmen viikon päästä, tietää kolmea hankalaa, pettymyksentäyteistä ja kiukkuista viikkoa, ja se on ihan aikuisen aiheuttamaa.



Jos puhelimelle on tarvetta, ostaisin sen. Jos ei, ostaisin jotain muuta. Käytökseen puuttuisin heti.

Mun teinin ainoa joululahjatoive on lumilauta, mutta ei sitä saa, koska vuokraaminen tulee niin paljon halvemmaksi. Niin paljoa ei kuitenkaan laskettele, ja hänellä on jo sukset.. Mutta tämän kerroin hänelle heti, ettei tule jouluaattona pettymystä.

Olin itse teini ja riitelin vanhemman sisareni kanssa juuri joulun alla, aatonaattona ehkä? Riidan loputtua hän tuli sanomaan, että hän ei aio enää antaa minulle sitä joululahjaa, jonka oli jo hankkinut, vaan ottaa sen itse käyttöön.



Tuntui kyllä tosi kurjalta.

kuin meille aikuisille. Aika moni esim. ostaa itselleen uuden hajuveden, vaikka pullossa vielä olisi edellistä jäljellä tai uuden auton, vaikka vanha on ajokunnossa. Sama pätee nuorten kännykkätoiveisiin: uudessa on uusia ominaisuuksia, joita haluaa.



Vai miten monella av-mammalla on kännykkä vuodelta 2002? Vanhat nokialaiset nimittäin toimivat yhä, vaikka niissä ei ole kameraa eikä nettiä. Turha puhua "ei vaihdeta toimivaa", jos itsellä on uusittu puhelin/läppäri/auto ihan muusta syystä.

Anna hyvä kirja tai hyvä vaate niin ei ole tylsä. Iloa niistä on varmasti pidempään kuin puhelimesta. Jos lapsi ei lahjoja arvosta niin opeta arvostamaan.

esimerkiksi siinä vaiheessa kun legojen siivoamisesta käytiin jatkuvaa taistelua, niin jätettiin ne lapsen toivomat uudet paketit vaan vaatekaapin hyllyille, ja lahjoiksi jäivät ne muut asiat, joita oli hankittu. Sitten kun käytös olemassaolevien legojen kanssa alkoi parantua, niin annettiin vasta uusia.



Toisaalta ap:n tapauksessa ehkä sanoisin suoraan, että ei halua hankkia kännykkää ja pyytää toivomaan jotain muuta? Siis ellet muuten tiedä juttuja, joita teini voisi haluta.

siis ei siinä just joulun alla, vaan koko vuotena. Kyllä hartaat toiveet täytetään, mutta hyvällä käytoksellä saa enempi.



Lapset eivät ole uskoneet pukkiin enää, ovat jo 11v ja 8v

Uusi vähintään parin sadan älypuhelin muutaman kuukauden välein on ihan eri asia kuin se, jos ei itsellä enää ole samaa peruskännykkää kuin vuonna 2002.

kuin meille aikuisille. Aika moni esim. ostaa itselleen uuden hajuveden, vaikka pullossa vielä olisi edellistä jäljellä tai uuden auton, vaikka vanha on ajokunnossa. Sama pätee nuorten kännykkätoiveisiin: uudessa on uusia ominaisuuksia, joita haluaa.

Vai miten monella av-mammalla on kännykkä vuodelta 2002? Vanhat nokialaiset nimittäin toimivat yhä, vaikka niissä ei ole kameraa eikä nettiä. Turha puhua "ei vaihdeta toimivaa", jos itsellä on uusittu puhelin/läppäri/auto ihan muusta syystä.

Elämänsä voi tehdä helpoksi ja yksinkertaiseksi tai sitten oikein vaikeaksi. Miksi teinin toive on huono, vaikka hänellä jo on puhelin? Ne on muutaman satasen leluja, ei edes mitään kymppitonnien hankintoja.



Meillä poika haluaa moottoripyörän ja sen myös saa, vaikka sillä on jo tallissa mopo, jolla voisi ihan hyvin ajella.

käytöksen suhteen kurkisteleviin tonttuihin. Huonoa kasvatusta tuollainen.