Lue keskustelun säännöt.
Mies on alkoholisti-isän poika ja nyt isänä..
24.11.2012 |
Ja kasvatettu huutamalla, henkarilla, viinanhöyryissä. Äitinsä sitten hyvitellyt, tehnyt kaiken poikansa puolesta, hyssytellyt kun isä rankaissut senkin edestä. Tunnepuoli on kehittynyt ailahtelevaksi.
Kun aloimme seurustella ja jutella perheenperustamisesta, mies sanoi että kärsinyt alkoholinkäytöstä eikä sellaista lapsilleen halua, valitti miten raskasta möykkääminen oli. Nyt meillä on lapsia ja mies on monellalailla hyvä isä: antaa aikaa ja todellakaan ei juo, toisaalta voi ottaa mökillä saunakaljan eikä ole minkäänlaista sellaista että "saattaisi ratketa ryyppäämään"-pelkoa. Tuo huutamalla kasvattaminen ja ailahtelevaisuus kuitenkin näkyy ja nosta päätänsä, ja se huolettaa. Minulle toteaa, että pääasia ettei kotona ryypätä, ei se huutaminen niin kauheaa ole. Mutta on se, eikä mies tajua miten hänessä itsessään huutamalla kasvattaminen näkyy. Pettymyksen- ja stressinsietokyky miehellä on hyvin heikko.
Joudun jatkuvasti vetämään linjauksia, selittämään ja neuvomaan. Että noin ei tehdä lapsille, näin ja näin. Jos pieni lapsi ei ymmärrä, siitä ei _huudeta_ vaan neuvotaan, opetetaan. Mua uuvuttaa tämä, ja luottamus mieheen horjuu. Haluaisin arvostaa toista, mutta tuntuu kuin tulisi äiti-poika-suhde tässä asiassa. Meillä niin erilaiset taustat perheessä, koulutuksessa, kaikessa. Toisaalta todella mies on tärkeä lapsille, halaa, laulaa...paljon hyvää. Mutta kiroaa ja huutaa kun ottaa päähän.
Vinkkejä, neuvoja? Minnekään perheneuvolaan tms ei missään nimessä lähde, on yritetty. Mietin, jos eroaisin niin sittenhän lapset joutuisivat olemaan isän kanssa keskenäänkin, se ei ainakaan tunnu ratkaisult.
Kommentit (6)
Suututtaa tuo miehen tyyli ja asenne, että aina mennään sieltä mistä rima mahdollisimman alhaalla. Eli no, ei ryypätä mutta se räyhääminen oli se toiseksi pahin mitä siitä jos se toteutuu kunhan ei tuota ryyppäämistä. Vaikka toisella kertaa itse niin puhunut, miten rankkaa se jatkuva huuto oli. Mutta kuhan nyt jotenkin...
Ei ihan mene minulle läpi:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pahinta oli et koskaan pienenä ei osannu ennakoida mistä syystä nyt huudetaan. Mua ahdistaa vieläkin 50 vuotta sitten sattuneet tilanteet jotka muistan ku eilisen päivän. On hyvä muistaa et ihminen elää uudestaan alitajuisesti sitä aikaa mitä lapsensa nyt. Eli jos lapsi on nyt 5v, ni miehellä on päässä ne jutut mitä silloin oli. Vaikka ei haluiskaan olla ikävä, negatiivinen tai nopea tempperamenttinen, se vaan tulee vauhdilla ulos, heti jos jotain "väärää" tapahtuu. En tiedä mitä vois tehdä, mut useimmiten nää ylireagoinnit tulee stressaantuneessa olotilassa.
Kiitos vinkeistä. Jonkin verran puhuminen auttanutkin, mutta tosiaan väsyttää kun aina pitää olla skarppina ja neuvomassa aikuista ihmistä... tulee olo, etten enää arvosta miestäni ollenkaan:/
ja äidillänsä oli jotain mt-ongelmia, ihan skitsoa menoa heillä oli siis. Miestäni on hakattu sen sata kertaa ym.
Mies vaan ei ole oppinut tästä juuri mitään. Miehelläni on vähän myös taipumusta alkoholismiin, mutta homma pysyy kuitenkin hanskassa. Meillä on parin kuukauden ikäinen vauva, ja alkoholinkäyttö lapsen nähden on noussut jo turhan monta kertaa tapetille. Miehen mielestä on "ihan ok" juoda lapsen nähden, sanoi jopa että kännissäkin voi olla, mutta sen sentään pyörsi hetken kuluttua. Hän vetoaa omaan lapsuuteensa, kun HÄN on kokenut vaikka mitä kamaluuksia, niin hänhän on suorastaan itse jumala kun "vain" juo lapsen nähden.
En ole mikään alkoholinatsi, ja mielestäni lasten nähden voi ihan hyvin ottaa yhden tai vaikka kaksi lasillista. Ei sen enempää kuitenkaan. Lasten nähden ei saa olla hiprakassa. Mies ei kuitenkaan ole samaa mieltä.
En tiedä, mitä tekisin. Ehkä mies viisastuu jossain vaiheessa, ehkä hän ei aio olla humalassa lapsen nähden. Hän on siis jo pari kertaa ollut humalassa kotona (tullut jostain baarista tms) ja vauva on ollut hereillä. Vauvahan ei vielä mitään ymmärrä, onneksi, mutta ei siinä kauaa mene kun alkaa ymmärtää.
Miten tämäkään asia ei tullut esille ennen lasta. Huoh.
Mun miehellä on vähän samaa tuon huutamisen kanssa. Hänellä on edellisestä liitosta vanhempi lapsi, 5v, jolle saattaa esim. nukkumaanmenon yhteydessä huutaa. Mies nukuttaa lapsen aina niin, että on samassa huoneessa tekemässä jotain ja odottaa, että lapsi nukahtaa. Jos hän ei pysy omassa sängyssään, mies saattaa karjua "nyt omalle paikalle ja pysyt siellä" tms. Tosi kiva ja rentouttava yöpuulle meneminen, jepjep. Ei jotenkin osaa keskustella lasten kanssa. Olen tästä sanonut, mutta "ei se tottele puhetta". No ei varmaan, jos ei edes yritä...
Yritä joskus saada kuvattua videolle (kännykällä), kun mies huutaa ja raivoaa lapsille. Monet ymmärtävät vasta nähtyään itsestään elävää kuvaa, miltä se lapsesta tuntuu.
Toinen vinkki, jos mies suostuu on Supernanny-ohjelmasta: mies menee istumaan lattialle ja sinä tulet siihen aivan lähelle seisomaan uhkaavana, vihaisena ja huutavana. Tämä saattaisi demonstroida miehelle, miltä se lapsen maailmasta näyttää ja tuntuu.
Ero ei mielestäni ole teidän tilanteessa ratkaisu mutta jotenkin se mies pitää saada ymmärtämään...