Syy siihen, miksi Suomessa ei mikään kehity
on paljolti ihmisten mustavalkoisessa asennoitumisessa asioihin. Kuten nyt huomaa kotihoidontukikeskustelusta. Kaikki laumana ampuvat idean alas, edes miettimättä, voisiko ideassa olla jotain hyödynnettävää. Siis sellaista, joka parantaisi omaa tai yleistä tilannetta.
Keskustelu kääntyy ihan epäolennaisiin asioihin ja aletaan pelotella, kuinka "äidit pakotetaan töihin". Oletuksena on aina, että joku pakottaa johonkin ja valtio päättää ihmisten puolesta.
Tällaisessa asenneilmapiirissä ei ole kummakaan, että jumitaan samoissa asetelmissa eikä saada ongelmia ratkaistuksi. Onko muka vallitseva olotila niin mahtava, ettei siitä olla valmiita muuttamaan mitään? Onko kaikki muut vaihtoehdot todellakin paskoja ja tämä nykyinen universaalisti paras?
Ihmettelen, minne "tietoyhteiskunta"-Suomen innovatiivisuus on hävinnyt. Mistä johtuu tämä negatiivinen passiivisuus ja oletus, että kaikki uusi on pahasta?
Kotihoidontukikeskustelun pitäisi lähteä sille raiteelle, että keskusteltaisiin tosissaan niistä keinoista, joilla työn ja perheen yhdistäminen onnistuisi paremmin. Ei ajateltaisi, että ollaan ensimmäisenä karsimassa oikeuksia vaan lisäämässä niitä.
Varmasti on vikaa myös valtion toimissa, jotka porkkanan sijaan tuntuu miettivän aina ensimmäisenä keppiä.