Kotiäitiydestä, uraäideistä, valinnoista

Ihan ystävällisyydellä ja pohtiakseni tällaista ilmiötä kysyn, että miksi toisten tekemät valinnat kyseenalaistetaan ja omia valintoja tuodaan jalustalle?

Jos henkilö A on tyytyväinen tekemäänsä elämänvalintaan, miksi sitä korostetaan ja/tai toisin valinnutta kyseenalaistetaan?

Mistä arvelette tämän ilmiön johtuvan?

Asiallista pohdintaa, kiitos :)

Siitähän tämä kaikki ahdistus kumpuaa, että Katainen haluaisi nuorehkot naiset työelämään. Kotiäidit säikähtivät.

Kysymykseen: huono itsetunto ja epävarmuus saavat vetämään muita alas, aina ja kaikkialla.

Uraäitien kotiäitimollaus johtuu ahdistuksesta, joka syntyy, kun päätyy viemään lapsensa hoitoon niin pienenä, että tuntee sisimmässään, ettei se ole oikein. On terapeuttista purkaa omaa ahdistustaan lataamalla täyslaidallinen niitä äitejä kohti, jotka lorvailevat kotona kun oikeasti työpaikka olisi niin paljon tärkeämpi ajanviettopaikka. Onhan rahakin sitä paitsi tärkeämpää kuin lapsi.



Jos on itse sinut lapsensa hoitoonviennin kanssa, ei tule mieleenkään parjata toisin valinneita. Jokainen tervejärkinen ymmärtää, että työelämä pärjää hyvin ilman pikkulapsen äitiäkin hetken aikaa. Melko harva työpaikka on kusessa sen vuoksi, että joku on hoitovapaalla. Yleensä siellä on joku sijainen tekemässä tyytyväisenä hoitovapaalaisen hommia.

Jos on itse sinut lapsensa hoitoonviennin kanssa, ei tule mieleenkään parjata toisin valinneita.

Ja jos on sinut kotihoidon kanssa niin ei tule mieleenkään parjata toisin valinneita.

Vai miten se nyt sitten olikaan? ;)

ja toisten tapa tehdä asioita toisella tapaa - oli se sitten roskiksen vienti ulos tai hammastahnatuubin käsittely - tuntuu itsestä typerältä. Niin se vaan kuuluu ihmisyyteen se että oma tapa on omasta mielestä fiksuin ja usein vielä se ainoa oikea, harva oikesti ymmärtää moninaisuutta ja erilaisuutta, korkeintaan sietää. Tällaisella päänaukomispalstalla ei tarvitse olla korrekti ja sietää, vaan voi sanoa sanottavansa ja jopa provosoiden tahallisesti.

Uraäitien kotiäitimollaus johtuu ahdistuksesta, joka syntyy, kun päätyy viemään lapsensa hoitoon niin pienenä, että tuntee sisimmässään, ettei se ole oikein. On terapeuttista purkaa omaa ahdistustaan lataamalla täyslaidallinen niitä äitejä kohti, jotka lorvailevat kotona kun oikeasti työpaikka olisi niin paljon tärkeämpi ajanviettopaikka. Onhan rahakin sitä paitsi tärkeämpää kuin lapsi.

Jos on itse sinut lapsensa hoitoonviennin kanssa, ei tule mieleenkään parjata toisin valinneita. Jokainen tervejärkinen ymmärtää, että työelämä pärjää hyvin ilman pikkulapsen äitiäkin hetken aikaa. Melko harva työpaikka on kusessa sen vuoksi, että joku on hoitovapaalla. Yleensä siellä on joku sijainen tekemässä tyytyväisenä hoitovapaalaisen hommia.

Mulle on aivan sama mitä muut valitsevat, kunhan itse ymmärtää valintansa ja hyväksyy sen.

Ja on myytti että työelämä joutaa odottamaan, meidän alla esim 5v poissaolo merkistee että et juuri osaa käyttää mitään järjestelmää vaan vaikka on opetelta uudestaan. Siksi ei pitkiä hoitovapaita meillä hyvällä katsota ja moni yllättyy kun palaa eikä mikään oikein onnistu. Turha usko "tyytyväisiin sijaisiin" joita v-tuttaa kun ei saa vakinaista paikkaa itse kun työnantajan on pidettävä se yksi saatu vakivirka sille joka on kotona.

Mutta loppujen lopuksi tämä räyhääminen ja pelkoa omista valinnoista. Teenkö oikein kun jään kotiin tai palaan töihin? Äitiys on yhtä syyllistymistä, huolta ja pelkoa :) Miksi toisilla on itsellä niin paha olla että on pakko joka käänteessä itseään pönkittää on mulle mysteeri.