Masentunut mies imee kaiken energiani
Rakastan miestäni, mutta hänen mielialansa vaikuttavat liiaksi minuun. Aina kun näen hänen kärsivän, minua ahdistaa ja rintani päällä on paino. Harmittaa kun en osaa tehdä häntä onnelliseksi. Olen viimeisilläni raskaana ja tiedän, ettei tämä tee hyvää minulle ja lapsellemme. En vaan voi tunteilleni mitään. Olen äärimmäisen herkkä ja empaattinen.
Vinkkejä ajatustavoista, miten saisin mieheeni vähän henkistä etäisyyttä? Välillä olen jopa vähän katkera, ettei hän osaa olla yhtään pirteämpi nyt, kun minä tarvitsisin tukea ja hyvää mieltä.
Kommentit (12)
Itse olen ollut aina herkkä ja otan helposti vastuun toisten tunteista ja onnellisuudesta. Itseäni on auttanut tuo yllä oleva otsikkoni. Olen saanut opetella sen oikein psykologin avulla.
Älä ota miehesi murheita omiksesi. Tietysti miehesi ja hänen hyvinvointinsa on sinulle tärkeää, mutta:
Hän on aikuinen ihminen, joka on itse vastuussa omasta terveydestään, tunteistaan jne.
Sinun ei tarvitse kannatella häntä, tukea tietysti sinun pitää, mutta jos hän ei apua hae, niin et voi oikein mitään.
Yritä erottaa omat tunteet hänen tunteistaan ja huolistaan. Muuten palat loppuun.
pidä omasta jaksamisestasi huolta, ensin sinä ja lapsen hyvinvointi, sitten vasta mies.
Eikä mielialalääkkeet välttämättä auta, meillä mies oli vuosikausien lääkekierteessä eikä vointi ollut yhtään parempi vaikka mitä kokeiltiin.
Voimia sinulle.
Vaimo ollut 15v "masentunut" ja olen itse liiankin empaattinen, ei ole ollut helppoa.
Yritä mielummin ratkaista ongelma, selvittää mistä miehen "masentuneisuus" johtuu. (Lainausmerkeissä koska syy voi olla stressiperäinen tai neurologinen myös, ei välttämättä se tavallinen masennus jonka piikkiin laitetaan kaikkea mikä ei sinne kuuluisi).
Eli ala selvittämään mikä miestäsi vaivaa. Lopulta sain selville mikä vaimoani vaivaa (samalla lastamme ja kun on perinnöllistä ei ole vaikea arvata että muutamaa muutakin kuin heitä). Ei se millään muulla ratkea. Lääkärissä ravaaminen tuskin auttaa, itse pitää panostaa sen verran että todellinen syy löytyy.
Kyse ei ole siitä osaatko tehdä hänet onnelliseksi vaan mikä on syy siihen tilaan jossa hän tai hänen elimistönsä nyt on. Kun sen keksit, hän alkaa voida paremmin ja sinun ei tarvitse edes yrittää tehdä häntä onnelliseksi, hän vain on.
Ei halua syödä mielialalääkkeitä, koska niissä on omat ongelmansa. Terapiaa on harkinnut.
Itsekäs mies sulla. Ennnemmin sitten vaimon elämästä helvettiä, kun joku pieni riski saada pieni sivuvaikutus lääkkeestä.
Tollaset ei yleensä teekään itse oman hyvinvoinnin eteen, vaan vetelee nimenomaan muiden energiat. Tsemppiä sen kaa.
Olen syönyt todella monia merkkejä yhä kovenevia myrkkyjä, lopulta neuroleptejäkin. Mistään ei ollut pitkäaikaista apua. Sivuvaikutuksia on sen sijaan vuosien myötä tullut kärsittyä aivan järkyttäviä, sekä varsinkin vieroitusoireita kun taas yksi toimimattomaksi käynyt lääke on tarvinnut lopettaa / vaihtaa toiseen.
Ja valitettavasti tämä minun kokemukseni ei ole ollenkaan ainutlaatuinen. Niistä lääkkeistä ei ole läheskään kaikille mitään apua pitkäaikaisesti, ja niistä on silti vieroitusoireiden takia vaikea päästä eroon vaikkei ne edes auttaisi masennukseen. Ja ne sivuvaikutukset ei ole niinkään pieniä aina. Milloin nousi paino, milloin oli migreenipäänsärky jatkuvasti, milloin tahdonvastaisia lihasnykäyksiä (pakkoliikkeitä). Huh huh, ei ikinä enää mulle.
Ei halua syödä mielialalääkkeitä, koska niissä on omat ongelmansa. Terapiaa on harkinnut.
Mulla oli samanlainen ja jätin hänet. Koko elämä pyöri mun ja meidän suhteen ympärillä ja mies oli takertuvaisempi kuin kaksivuotias. Ainaista apatiaa kun oltiin eroa ja ainoa asia mikä auttoi, oli se että suurin piirtein olimme liimattuja toisiimme.
En jaksanut.
Miehen pitäis tuntea vastuunsa tulevasta isyydestä ja ottaa ne lääkkeensä. Suurempi ongelma niiden syömättömyys on kuin niiden syöminen.
Sääli ja liika kiltteys ei häntä paranna. Kun vauva syntyy, se vie kaiken aikasi ja ennen pitkää rakkautesikin jos mies ei tee tilanteelleen mitään.
Päädyt tod.näk. yh:ksi jos meinaat tuosta jotenkin selvitä itse jaloillesi.
Kun jätin exäni, tuntui kuin kivireki olisi otettu harteilta ja vielä pitkän aikaa muistokin hänestä ahdisti.
Ei halua syödä mielialalääkkeitä, koska niissä on omat ongelmansa. Terapiaa on harkinnut.
Mulla oli samanlainen ja jätin hänet. Koko elämä pyöri mun ja meidän suhteen ympärillä ja mies oli takertuvaisempi kuin kaksivuotias. Ainaista apatiaa kun oltiin eroa ja ainoa asia mikä auttoi, oli se että suurin piirtein olimme liimattuja toisiimme.
En jaksanut.
Miehen pitäis tuntea vastuunsa tulevasta isyydestä ja ottaa ne lääkkeensä. Suurempi ongelma niiden syömättömyys on kuin niiden syöminen.
Sääli ja liika kiltteys ei häntä paranna. Kun vauva syntyy, se vie kaiken aikasi ja ennen pitkää rakkautesikin jos mies ei tee tilanteelleen mitään.
Päädyt tod.näk. yh:ksi jos meinaat tuosta jotenkin selvitä itse jaloillesi.
Kun jätin exäni, tuntui kuin kivireki olisi otettu harteilta ja vielä pitkän aikaa muistokin hänestä ahdisti.
kirjoitusvirhe: apatiaa kun oltiin "erossa", ei "eroa". Koko ajan olis pitänyt olla yhdessä.
Lapsia ei kannata tehdä masentuneille, koska mielen sairaudet periytyvät. Nimim. kokemusta on.
Olen syönyt todella monia merkkejä yhä kovenevia myrkkyjä, lopulta neuroleptejäkin. Mistään ei ollut pitkäaikaista apua. Sivuvaikutuksia on sen sijaan vuosien myötä tullut kärsittyä aivan järkyttäviä, sekä varsinkin vieroitusoireita kun taas yksi toimimattomaksi käynyt lääke on tarvinnut lopettaa / vaihtaa toiseen.
Ja valitettavasti tämä minun kokemukseni ei ole ollenkaan ainutlaatuinen. Niistä lääkkeistä ei ole läheskään kaikille mitään apua pitkäaikaisesti, ja niistä on silti vieroitusoireiden takia vaikea päästä eroon vaikkei ne edes auttaisi masennukseen. Ja ne sivuvaikutukset ei ole niinkään pieniä aina. Milloin nousi paino, milloin oli migreenipäänsärky jatkuvasti, milloin tahdonvastaisia lihasnykäyksiä (pakkoliikkeitä). Huh huh, ei ikinä enää mulle.
Lääkitys voi toimia myös oikein hyvin, mutta kun sitä ei Suomessa vaan edes yritetä tehdä tarkasti saada sovitettua vaan syötetään vaan kokeeksi jotakin ja sitten toista. Osaaminen vähän niin ja näin. Jos ei tiedetä tarkasti mitä tehdään ja miksi (edellyttäisi oikeastaan aivojen toiminnan kuvaamista mitä Suomessa ei juuri tehdä), niin tulos on lähes kaikilla kuten toteat. Sivuvaikutukset ovat suuret, sokkotutkimuksessa testattuna hyödyt placebolla joskus jopa paremmat ja koskaan millään "masennuslääkkeellä" eivät merkittävästi placeboa paremmat.
Eli lähtökohtaisesti ovat myrkkyjä kuten kerrot. Sitten jos osaamista on niin tilanne voi kääntyä päälaelleen. Jos asia on itselläsi vielä ajankohtainen niin osta ja lue ISBN 978-0425198445. Kirjoitettu siitä vinkkelistä mitä tuhansien potilaiden aivoja kuvaamalla on saatu selville oireiden neurologisista syistä ja miten potilaat on saatu hoidettua. Selkeä kirja, potilaille ja läheisille tarkoitettu. Jouduin itsekin tilaamaan kirjan käytettynä, mutta samapa se. amazon.com:sta voi löytyä pokkaria vielä uutenakin. Vaihtoehtoisesti voi kannattaa ostaa saman tutkijan kirja "Healing ADD", mutta vähän eri painotus.
Itse olen ollut aina herkkä ja otan helposti vastuun toisten tunteista ja onnellisuudesta. Itseäni on auttanut tuo yllä oleva otsikkoni. Olen saanut opetella sen oikein psykologin avulla.
Älä ota miehesi murheita omiksesi. Tietysti miehesi ja hänen hyvinvointinsa on sinulle tärkeää, mutta:
Hän on aikuinen ihminen, joka on itse vastuussa omasta terveydestään, tunteistaan jne.
Sinun ei tarvitse kannatella häntä, tukea tietysti sinun pitää, mutta jos hän ei apua hae, niin et voi oikein mitään.
Yritä erottaa omat tunteet hänen tunteistaan ja huolistaan. Muuten palat loppuun.
Mitä sillä tarkoitetaan, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan? Voihan sitä loukata jotain ja olla sitten vastuussa hänen pahasta mielestään.
Ei halua syödä mielialalääkkeitä, koska niissä on omat ongelmansa. Terapiaa on harkinnut.
Itsekäs mies sulla. Ennnemmin sitten vaimon elämästä helvettiä, kun joku pieni riski saada pieni sivuvaikutus lääkkeestä.
Tollaset ei yleensä teekään itse oman hyvinvoinnin eteen, vaan vetelee nimenomaan muiden energiat. Tsemppiä sen kaa.