Niina eduskuntaan!

Niina Sarkaoja valittiin eduskuntaan oman vaalipiirinsä listoilta ja kun hänelle tuli eduskuntaan lähtö, niin silloin myös Pauli ja Samuel muuttivat Helsinkiin, koska katsottiin, että Helsingissä on parasta asua koko perhe, koska 10-vuotias Samuel-poika tarvitsee vielä äitiään ja Niinalle muutenkin perhe on tärkeä ja kaikki yhteiset hetket perheen kanssa. Ne olivat tärkeitä myös Paulillekin. He ostivat omakotitalon viidentoista minuutin kävelymatkan päästä eduskuntatalon läheltä. Sieltä kotoa käsin Niina tulisi sitten käymään eduskunnassa kävellen ja lähtisi aamulla töihin ja illalla palaisi takaisin kotiin. Niinalla vaihtui nyt työpaikka, asuinpaikka ja myös henkilökohtainen avustajakin vaihtui. Haikein mielin Niina jätti työnsä orpokodissa ja tutut puoluetoverit kotikylältä, mutta jokainen kannusti Niinaa lähtemään rohkeasti Hesaan ja tarttumaan uusiin haasteisiin. Niinan lähipiirissä tapahtui myös sellainen surullinen asia, että Niinan äiti, Nea Näätäjärvi, omaa sukuaan Titov, kuoli rintasyöpään. Myös Niinan isä, Konsta Näätäjärvi kuoli. Konsta Näätäjärvi menehtyi sydänkohtaukseen. Mutta molemmat vanhemmat saivat ennen kuolemaansa tietää sen, että tytär oli päässyt eduskuntaan ja ehtivät olla siitä ylpeitä. Niinan sisarukset asuivat kukin tahoillaan ympäri Suomea ja heistä aivan jokainen oli iloinen ja ylpeä siitä, kun Niina pääsi eduskuntaan. Kun oli elokuu ja oli Sarkaojen perhe asettunut uuteen kotiinsa Helsingissä asumaan, kaikki sisarukset perheineen tulivat sinne kylään ja pidettiin sisarusten ja heidän perheidensä ja Niinan perheen kesken myös juhla sen kunniaksi, kun Niina on päässyt eduskuntaan. Juhliin tehtiin iso mansikkatäytekakku ja kaikkea muutakin hyvää ja se oli samalla myös tupaantuliaisjuhla ja jokainen toi Niinalle uusia tavaroita uuteen kotiin. Niina vietti aivan mahtavan viikonvaihteen koko sisarusparvensa kanssa ja Niina oli onnellinen siitä, miten valtava voimavara nämä läheiset Niinalle ovat.













Kun eduskuntatyöskentely sitten alkoi, Niinan oma eduskunta-avustaja oli tiiviisti Niinan kanssa aluksi läsnä, että Niina oppii talon tavat. Niinaa piti ohjata paljon kädestä pitäen ensimmäisten kahden viikon ajan. Mutta kyllä Niina oppi. Niina myös tutustui oman eduskuntaryhmänsä kansanedustajiin ja sen lisäksi myös muidenkin eduskuntaryhmien poliitikkoihin. Toisen poliitikkojen suhtautuminen Niinaa kohtaan oli positiivista ja kannustavaa ja todella sydämellisiä ja auttavaisia oli muut poliitikot.







Niina otti kantaa moniin yhteiskunnallisiin asioihin ja sai äänensä kuulumaan. Niina otti siihen kantaa, että vammaisten itsemääräämisoikeutta, myös kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta tulisi lisätä ja että myös kehitysvammaisten tulisi voida päästä eduskuntaan, kuten Niinakin on sinne päässyt ja että asenneilmapiiriä pitää kehittää. Niina puhui myös siitä, että tietoa niin Downin oireyhtymästä kuin esimerkiksi myöskin Aspergerin oireyhtymästä tulisi lisätä ja ihmisten tulisi oppia hyväksymään erilaisuus ja pitämään erilaisen ihmisen puolia. Niina otti kantaa myös siihen, että nykyään asuntoloissa ja erityistä tukea tarvitsevien aikuisten henkilöiden ryhmissä esiintyy kiusaamista johon ei puututa mutta johon pitäisi ruveta puuttumaan.









Niina otti kantaa myös siihen että opettajan tulisi voida pitää kuria enemmän oppilaille. Niinan poikaa, Samuelia kiusattiin koulussa silloin, kun Samuel oli 11-vuotias. Toiset pojat sylkivät Samuelin päälle ja heittivät Samuelia kivillä koulumatkalla. Niinalla oli vapaapäivä eduskunnasta ja Niina oli vastassa Samuelia lähellä koulua ja huomasi sen ja syöksyi raivoissaan huutamaan kiusaajille:"JÄTTÄKÄÄ MINUN POIKANI RAUHAAN, OLEN KANSANEDUSTAJA NIINA SARKAOJA JA TÄMÄ ON MINUN POIKANI!" Ja pojat perääntyivät heti noloina tiehensä ja sen jälkeen kun Niina noin pontevasti poikaansa puolusti, niin siihen loppui koulukiusaaminen. Niina oli se, joka sai kurin niille pojille, joille opettajat eivät saaneet mitään kuria eikä myöskään poikien vanhemmatkaan. Mutta Niina sai tehtyä kiusaamisesta lopun.









Niina oli eduskunnassakin reilu edustajatoveri. Hän puolusti siellä työpaikkakiusattuja. Ihan yli puoluerajojen hän puolusti. Siellä kun jatkuvasti otettiin negatiivisessa ja kielteisessä valossa erään kristityn naispoliitikon jokainen sana jatkuvasti esille, Niina tarttui siihen asiaan ja käski muita lopettaa Päivin kiusaaminen ja hän huusi:"JÄTTÄKÄÄ PÄIVI RAUHAAN JA LOPETTAKAA TUO TYPERÄ, LAPSELLINEN PELLEILYNNE, AIKUISET IHMISET!" Ja mitäpä siinä kenelläkään muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa se kiusaaminen ja silmätikuksi ottaminen?









Vapaa-aikana Niina nautti perheensä seurasta ja myös matkustelusta. Niina, Pauli ja Samuel matkustelivat paljon Karjalan kannaksella ihailemassa kaunista Karjalaa joka kerran sodassa Venäjälle menetettiin. He ottivat aurinkoa Terijoen hiekkarannalla ja kävivät Viipurissa ja istuivat puiston penkillä Montreposissa. Myös Ranskassa he kävivät, Ranskan Rivieralla. Lisäksi he vuokrasivat koko perheelleen loma-asunnon Turkin rivieralta. Siellä he viettivät lomaa silloin, kun Niinalla on lomaa eduskunnasta ja Paulilla töistään. Pauli oli menestyvä psykiatri eräässä Helsingin lääkärikeskuksessa. Niina, Pauli ja Samuel olivat onnellinen perhe. Niina oli eduskunnassa pidetty edustajatoveri ja napakka kannan ottaja hyvien asioiden puolesta. Tuli paljon inhimillisyyttä päätöksentekoon kun Niina oli napakka asioita hoitamaan. Ketään ei haitannut se, että Niina on mongoloidi, vaan heille se Downin syndrooma oli vain osa Niinaa ja he näkivät Niinan ihmisenä, yksilönä ja Niina sai eduskunnassa aikaan sen, että kehitysvammaisten ja myös autisminkirjon ja Asperger-henkilöiden asema yhteiskunnassa parani huimasti ja yhteiskunta oppi kunnioittamaan ja arvostamaan myös erilaisuutta. Niina oli siinä asiassa uran uurtaja ja sai siitä hyvästä kunniakirjat niin kehitysvammaisten tukiliitolta kuin myös Autismisäätiöltä, Honkalampisäätiöltä ja Autismi-ja Aspergerliitolta. Niina oli elämänsä huipulla ja koko perhe iloitsi Niinasta. Niinan poika Samuel kasvoi nuoreksi mieheksi ja Samuel oli hyvin fiksu, lahjakas, koulussa erinomaisesti pärjäävä ja myös erilaisuutta kunnioittava ja hyväksyvä poika. Niina oli ylpeä kun hänellä on niin hyvä poika.