APUA!!! MISTÄ tietää mikä määrä ja millainen "angsti" on esimurkulla ns normaalia???

voisi olla myös vapaa-aikana.

Mutta tosi on, että viides luokka on se, jolloin paskiaiset erottuu kunnollisista. Eli kiusaajat pahenee ja kiusattuja rääkätään oikein kunnolla. Kunnolliset erottuu ja es-jonnet pahenee.



Tytöillä repeää kaveruussuhteet kunnolla ja poikien maailmassa alkaa tupakanpoltot ja kaljoittelut niillä, joita ne kiinnostaa.



Vaikeaa on vitosella ollut jossain määrin kaikilla ja kutosella alkaa sitten kunnon murkku oireilla. Mutta tuossa poikasi tapauksessa kannattaisi miettiä, ettei ole tapahtunut jotain, mikä vaivaa poikaasi. Häntä kannattaa kuunnella, eikä vain ottaa syliin ja yrittää halailla. Tuon ikäisellä on jo tosi syvällisiä ajatuksia. Pohtii elämän tarkoituksia, uskonnon merkitystä, elämän loppua ja kuolemaakin.



Itse suosittelisin jotain rentoa hetkeä, että rojahdatte vaikka sohvalle tenttimään jotain koetta tms. ja siinä alatte juttelemaan ja juttele kuin isolle lapselle. Eli kysele mielipiteitä kaikesta maan ja taivaan välistä. Ohjaa keskustelua siihen, mitä lapsi miettii elämästä, kuolemasta, tulevaisuudesta ja monista muista ajatuksista. Esimurkuilla on isoja mietteitä näistä asioista. He pohtivat sosiaalisia suhteita luokassaan.



Esim. omalla nuorella oli juuri vitosella mahakipua ja muuta kummaa sairastamista. Syyksi löytyi lopulta se, että hänen kaksi bestistään kiusasi yhtä tyttöä luokassa. Se oli niin iso asia, että lapsi ei päässyt siitä yli kun ei tiennyt, mitä tekee. Halusi siitä sanoa opettajalle, mutta ei uskaltanut. Alkoi lopulta oireilla psykofyysisesti.



Oli melkoinen työ onkia oikea syy tähän, ettei vain alkanut syyttämään tyttöä pinnaamisesta.

Vitosluokkalaisella pojalla naama nurinpäin ja esim. läksyjenlukukehotuksiin vastaa huutamalla. Käytös on ajoittain kotona todella huonoa, muualla ilmeisesti ei. Lisäksi numerot ovat huonontuneet tuolta kiitettistä jonkin verran, eli asenne vaikuttaa.



Ikävintä on se, että kotona on aina huonotuulinen ihminen.

enemmän huono- kuin hyvätuulinen. Ja ikää on himpun vaille 9 vuotta. Kolmasluokkalainen siis. Mihinhän tämä vielä muuttuu viidenteen luokkaan mennessä?

omasta mielestään ovat jo niin isoja, mutta kuitenkin ovat vielä niin pieniä. Mulla myös koulussa hyvin menestynyt poika. Kavereita on koulussa, mutta jouluajan ulkopuolella ei halua tavata kavereita, saa niistä kuulema ihan tarpeeksi jo koulussa. Hyvin harvoin ovat kaverukset yhdessä kouluajan ulkopuolella.



Minä en kuitenkaan ole huolissani, hän on sen luonteinen, ettei kaipaa mitään ihmispaljoutta ympärilleen. Kuitenkin ihan fiksu ja sosiaalinen lapsi mielestäni.



Täällä kans kaikki tylsää. Viimeksi torstaina tuli melkoinen lause pojan suusta "olen niin kyllästynyt tähän elämään". Siinä sitten kyselin, että mikä se niin kyllästyttää, vastaus oli "tämä jatkuva sade" :D.

Tämä vaikuttaa jo väistämättä esim minunkin olooni, sen lisäksi että olen huolesta väärälläni ja minua, anteeksi nyt kun sanon, mutta minua jo vituttaa!!

Oikeasti, tätä on jatkunut nyt jostakin elosyyskuun vaihteesta ja lokakuussa mennään, joka ikinen päivä naama nutturalla ja sitruunana ja yleensä useamman kerran päivässä://

Nyttenkin kun on tuolla ulkona isänsä ja sisarensa kanssa niin istuu vaan isän vieressä ja möksöttää.

Ja kun mies yritti kysellä ja jutella niin urahduksia vaan vastaukseksi ja kun sekin kuulema mättää kun ei kavareitakaan viitsi kutsua kotiin kun veli siellä aina. No haloo sitten on ja jos ei kelpaa niin olis sitten ulkona niiden kavareidensa kanssa tai sitten kavereiden luona *kele*!!

Saa nähdä millaisen huolesta ymmyrkäisen äidin purkauksen se opettaja alkavalla viikolla saa kun tapaamme:´(



ap

Tuossa iässä lapsi alkaa kaipaamaan jonkin verran omaa rauhaa ja haluaa päättää itse joistain asioista esim että meneekö ulos vai onko sisällä.

Mihin minä tarvitsen apua? en nyt niin pahassa suossa tämän huoleni kanssa, vielä ainakaan, ole, sitä kylläkin olen jo miettinyt tarvitseeko lapseni apua.

Ja hän kyllä saa, tottakai, omaa rauhaa niin halutessaan ja hän kyllä saa päättää ulkoiluistaan pääsääntöisesti itse, mutta se että ei ikinä ulkoile, se on minusta vanhempana väärä toimintatapa ja siitä olen hälle sanonutkin.

ap

Tuossa iässä lapsi alkaa kaipaamaan jonkin verran omaa rauhaa ja haluaa päättää itse joistain asioista esim että meneekö ulos vai onko sisällä.

Meillä on 12v. tyttö, jolla on kanssa jo murrosikä päällä, mutta en sen kummempaa angstia ole huomannut ellei oikeasti sitten ketuta joku asia ja sehän on ihan normaalia käytöstä sitten, että näyttää niitä negatiivisiäkin tunteita eli suuttumusta, surullisuutta yms. kunhan ei mene esimerkiksi väkivaltaiseen käytökseen toisia kohtaan tai tavaroita hajoteta. Ei ole onneksi niin impulsiivinen lapsi, vaikka tarpeen tullen löytyy tempperamenttiäkin ja osaa suuttua myös tosi kovasti.



Mutta tuossa iässä normaalistikkin se koulun käynti voi alkaa maistua välillä aika puulta, en olisi siis huolissani. Pääasia kuitenkin että saa hyviä numeroita, koska se on hänelle kuitenkin elämää eteenpäin vaikkei nyt sitä tajuaisikaan! Voithan sä tietysti ottaa tämän asian puheeksi siellä juttutuokiossa opettajan kanssa ja ihan hyvä vaan niin, mielummin keskustella asioista avoimin mielin ja säilyttää kodin ja koulun yhteistyö hyvänä, se on vaan plussaa.



Mutta tuo jos sä tavallaan "pakotat" hänet 9v. tytön seuraksi ja hänen kanssa liikkumaan ulos. Niin joo, se on varmasti ihan kiva sille tytölle ja tyttöä ajatellen. Mutta tuossa ALKUVAIHEESSA murrosikää, poikaa ei hirveästi varmaan kiinosta hengailla pikkusiskon kanssa koska ymmärrät varmaan että se on hänestä jotenkin "noloa"...



Joten anna pojan olla. Kyllä se siitä ohitse menee.



En usko että kyse on masentuneisuudesta ymymym. Ellei pojalla ole oikeasti sitten jotakin sellasia juttuja siellä taustalla jotka laukaisisi masennuksen. Kuten vaikkapa kiusaaminen tai joku tälläinen kaverihuoli. Kannattaa kuulostella ihan rauhassa poikaa.

sinulla on fiksu poika, joka pärjää "liian hyvin" koulussa. KOkee ehkä läksyt todellakin liian helpoiksi ja turhautuu. Tylsäähän se on, jos missään ei ole haastetta. Kysäiseppä koululta heidän näkemystään siitä, miten koulussa menee ja miten poika siellä käyttäytyy.

kun itse taistelemme 11-vuotiaan tyttölapsen kanssa. Häntä auttaa kilpaharrastus, jossa treenit neljästi viikossa. Niinä päivinä kun treenejä ei ole, niin välillä tuntuu, että meillä asuu fyysistä turhautumistaan purkava monsteri. Hän ei osaa YHTÄÄN olla paikallaan ja levätä.



Meillä oli aika show tässä pari päivää sitten, minkä jälkeen laitoin tytön arestiin omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Typykkä oli sitten karannut huoneensa ikkunasta ja juossut mummon helmoihin. Mummo sitten soitti ja kertoi, että lapsi tuli tänne, paljain varpain. Että semmosta.



Eli samassa liemessä ollaan. Olisin jo soittanut vaikka mihin apua pyytäen, mutta kun nämä tytön puuskat tulevat ja menevät. Kiukkukohtausta seuraavana päivä tyttö on kuin enkeli itse, pyytää anteeksi ja on hyvin katuvainen. Hänellä on selkeästi voimakkaat impulssit, joita ei osaa hallita.

Uskon ja oikeastaan tiedänkin, että opettaja/t olisivat jo laittaneet Wilmaan esim viestiä jos koulussa olisi mitään ongelmia tai olisivat sen kummempia muutoksia havainneet, opettaja on englannissa ja saksassa sama kuin viimevuonna ja muuten ollutkin sama opettaja 1-luokalta lähtien eli tuntee jo oppilaansa hienosti:)

Ja nyt alkavalla vkollahan meillä tosiaan on tuo 15-20minuttinen jossa vaihdetaan kuulumisia yms joten siinä sitten otan tämän puheeksi kyllä.



Poika on hyvin rauhallinen luonteeltaan, osaa toki poksahtaakin mutta se on sitten sellaista "jäkättämistä" ja levy jää päälle, on todella sitkeä luonne ja ei anna periksi, vaatii perusteluja, antaa niitä, kyseenalaistaa ja on hieman pitkävihainenkin jos niin voi sanoa.



Sekin tullut nyt uutena että hän ei enää pidä niin sylittelyistä eikä siitä että halailen ja suukottelen, selvästi herkemmin ja useammin ärähtää "lopeta" ja "mee jo" yms. Ja viekkuun saa lähes joka kerta maanitella.

Toki tuo kaikki murrosikäänkin liittyvää mutta kun sen lisää tähän muuhun niin a´vot ja vielä kun itse rakastan kaikkea hellimistä ja olen myöskin näyttänyt sen heille siitä asti kun syntyivät, kerron myös päivitätin useamman kerran että rakastan ja ovat ihania.



Huokaus, en minä tiedä, en tiedä onko tämä ns ok enää ja vielä vai eikö olla enkä tiedä miten toimia ja olla, olen yrittänyt antaa enemmän omaa rauhaa enkä tietenkään halaile tms jos poika komentaa lopettamaan, vaikka vaikeaa se onkin, ihan kuin ruoskalla sivallettaisiin :´(



ap

siihen liittyen on 2x/vkossa treenit.

Mutta nyt "valittaa" myös jonkinverran noista koulujutuista, kokeista, pistareista yms, aivan niinkuin koulukin olisi muuttunut jotenkin "paskaksi" tai "vaikeaksi" 5-luokan alettua, en tiedä.



ap

ja lapset ovat hankalassa iässä. Kasvamisen ei kuulukaan olla helppoa. Auktoriteettien kyseenalaistamisen kuuluu alkaa jossain vaiheessa ja teillä se on alkanut nyt. Lapset eivät itsenäistyisi ikinä, jos niillä olisi kotona liian helppoa ja mukavaa.

Poika on valitellut kouluaineiden tylsyyttä, ei vaikeutta. Ja sitä miten on samoja asioita esim matematiikassa kuin aiemminkin ollut ja matikka lempiaineensa.

En koe "ongelmana" nyt sitä että hän kyseenalaistaisi auktoriteetteja vaan tuon hänen muun olemuksensa ja asenteensa, on tylsää plaah ja on sitä ja tätä plaah ja naama on sitruunana ja päivittäin onnettoman näköinen jne.

minusta nuo ovat 2 eri asiaa, esim meidän vanhempien kyseenalaistaminen ja tuo toinen asia.

ap

ja lapset ovat hankalassa iässä. Kasvamisen ei kuulukaan olla helppoa. Auktoriteettien kyseenalaistamisen kuuluu alkaa jossain vaiheessa ja teillä se on alkanut nyt. Lapset eivät itsenäistyisi ikinä, jos niillä olisi kotona liian helppoa ja mukavaa.

on tuossa iässä normaalimpaa kuin sellainen hypetys, että voi kun kaikki on niin ihanaa!