tässä hyvä keino opettajalle puuttua syrjimiseen.
Olin yhdessä koulussa harjoittelijana, jossa yksi lapsista oli pahasti ryhmän ulkopuolella.
Syrjitty tyttö oli ns. epäsuosittu. Hiljainen ja ujo.
Opettaja nosti tytön itsetuntoa järjestämällä jotakin erityistä. Esim. mahdollisuuden muutamalle lapselle tehdä jotakin hauskaa yhdessä.
Tuo syrjitty lapsi sai aina valita, kenet ottaa juttuun mukaan. Ja kappas. Vain muutaman kerran jälkeen tytöstä tuli suositumpi, eikä hän ollut enää niin yksinäinen.
Kommentit (8)
siinä kävis niin, että oli homma miten kiva vaan, kukaan ei tulisi kaveriksi ja juorut sen kun pahenis vaan ja muut jatkaisi liittoutumista. ("Ope lellii tota, ja voi ällöö, se olis halunnut mut mukaan, evvk.")
Ehkä ekaluokalla toimii, tai päiväkodissa.
ovat lähtöisin:(
eikä lellimisestä voi puhua, jos tähän ei tarvitse kuin muutaman kerran.
Mä olen itse ollut se epäsuosittu noin 10-15 vuotiaana ja epäilen että noin olisi käynyt jos ope olisi ruvennut asiaan kiinnittämään huomiota ap:n ehdottamalla tavalla
t:2
tarvii ehkä muunlaiset keinot. Tää on hyvä idea alakoululaisille ja päiväkotiin.
mitä opettaja konkreettisesti järjesti? Mitä tekemistä?
Siis mitä "kivaa" opettaja järjesti ja kenelle? Miten niin vain muutamalle oppilaalle? Vai muutamalle oppilaalle aina kerrallaan? Ja siis oliko tämä syrjitty oppilas aina mukana kivassa tekemisessä ja sai aina toimia valitsijana?
Ei kyllä kuulosta kovin oikeudenmukaiselta tai aukottomasti oppilaan sosiaalista asemaa parantavalta toiminnalta. - Perusopetuksen toimintamallien pitäisi ensinnäkin aina perustua tasapuolisuuteen ja tasavertaisuuteen: jos maanantaina X saa valita itselleen kumppaneita johonkin toimintaan ja toimia jossain kivassa/erikoisessa tehtävässä, seuraavana päivänä pitäisi olla Y:n vuoro jne...Se, että joku saa aina toimia jossain erikoisasemassa, minun kokemukseni mukaan vain LISÄÄ syrjintää ja toisten tuntemaa kaunaa tätä oppilasta kohtaan. (Lapsilla on hyvin voimakas tasapuolisuuteen suuntautuminen, ja kaikesta "pidetään hiljaista kirjaa". Jo se, kuka on saanut pyyhkiä taulun tai vaihtaa luokan kalenterin sivua viimeksi, on tarkassa muistissa. Ja jos joku saa tehdä sen useammin kuin toinen, hän leimautuu "opettajan lellikiksi", ei suinkaan hyväksi tyypiksi.)
Siinä mielessä metodi kuulostaa kyllä toimivalta, että kaikenlainen vastuuttaminen ja osallistaminen yleensä aina vahvistaa lapsen itsetuntoa. Syrjäytyneille ja syrjään vetäytyville lapsille on hyvä antaa luottamustehtäviä. Toiseksi on hyvä sekoittaa ryhmän sosiaalista pakkaa ja laittaa oppilaat toimimaan erilaisissa kokoonpanoissa, ei todellakaan aina sen itse valitun parin/parhaan kaverin kanssa!
Itse alakoulun opettajana pyrin aina saamaan syrjäytyneet tai ujot oppilaat toimintaan mukaan esim. juuri antamalla helleKIN luottamustehtäviä ja laittamalla heidät toimimaan sekaryhmiin tai valitsemalla heille pareiksi vaikkapa suosittuja oppilaita. Minusta KAIKILLE ryhmän lapsille on hyväksi saada vastuuta ja tehdä töitä erilaisten luokkatovereiden kanssa. Ei kuitenkaan tulisi pieneen mieleenkään antaa näille syrjäytyneille jotain sellaisia etuja, joita muut eivät saa. Sekin on leimaava ja syrjäytynyttä ryhmästä erottava teko - ja aikamoista uhkapeliä kaiken lisäksi.
Yleensä myös naamioin harkitut jaot ja parin muodostamiset "sattumanvaraisiksi". Saatan esim. miettiä tarkkaan, kenen kanssa laitan ujon ja vetäytyvän oppilaan työskentelmään mutta saan valinnan vaikuttamaan vaikkapa arvonnalta. Näin muut oppilaat eivät ajattele, että "taas ope huolehtii tuosta X:stä ja on epäreilu".
Kertoisitko, ap, vähän enemmän, miten tämä harjoittelukoulusi opettaja konkreettisesti toimi ja missä tilanteissa!
t. alaluokkien aineenopettaja
siinä kävis niin, että oli homma miten kiva vaan, kukaan ei tulisi kaveriksi ja juorut sen kun pahenis vaan ja muut jatkaisi liittoutumista. ("Ope lellii tota, ja voi ällöö, se olis halunnut mut mukaan, evvk.")
Ehkä ekaluokalla toimii, tai päiväkodissa.