Jos n. 5-9 vuotias kayttaytyy huonosti; itsekkaasti, komentelevasti, kiusaavasti,tekee kiellettyja asioita ja on ylivilkas seka kavereiden kanssa etta aikuisten kanssa.

Riippuu varmasti niin paljon kaikesta.

oletan aina että B

a) Lapsi on uhri, joka on joutunut vanhempien henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi

*********riippuu siitä, tiedänkö mitään kotioloista - hankalasti käyttäytyvien lasten vanhempia mietin lähinnä vain jos tiedän heidät tosi hankaliksi/vaikeiksi/omituisiksi/kasvatuksessaan epäjohdonmukaisiksi - silloinkin täytyy kontaktin olla aika tiivis (5 min ei sano mitään!)



b) Lapsen kasvatus on ollut lepsua ja kurinpito on ollut olematonta.



*********en tiedä



c) Lapsi on synnynynnäisesti " vaikea lapsi"



**********pikemminkin, että lapsi on huonosti ymmärretty



Saatan myös miettiä



d) että lapsella on huono päivä - vaikea kausi - tms

********näitä syitä voivat olla vaikkapa flunssa, kasvuvaikeudet, uudet elämäntilanteet (koulun alku, muutto, pikkusisaruksen syntyminen, vanhempien ero, vanhempien sairaus...)

Eli c-vaihtoehto.

Vaikeastakin lapsesta näkee, onko hällä ollut rajoja ja rakkautta vai ei, vaikka ei aina toimikaan niinkuin vanhemmat ovat toivoneet

Luin kasvatustieteen geenejä käsittelevästä kirjasta, että 40% lapsista on " helppoja" ts. uskovat kaiken mitä heille sanotaan, eivätkä saa uhmaraivareita lattialle heittäytyen.



50% lapsista taas on sellaisia jotka uskovat kun heitä tiukasti komentaa kerran tai pari jos tekevät jotain kiellettyä eli keskivertoja.



10% lapsista taas on synnynnäisesti vaikeita, eivät usko puhetta ja uhmaavat ja raivoavat joka tilanteessa.



Näihinkin prosentteihin mahtuu aste-eroja, helppoja voi olla tosi helppoja ja vaikeita tosi vaikeita.



Tämä on siis ihan tieteellistä faktaa, jotka on saatu tutkimalla identtisten kaksosten käytöstä ja kehitystä mm. eri perheissä kasvaneena.

Uskoisin, että jokaisella lapsella, on hän kasvatettu miten tahansa, on elämässään vaihe/vaiheita jossa " käyttäytyy huonosti" . Se on sitä ns. uhmaikää. Kiltistäkin lapsesta tulee " tuhma" kun hän kokeilee rajojaan, eikä siinä auta kielto tai kaksi.

Silti osassa näistä perheistä lopputulos on ollut toivotun vastakohta: Lapsi käyttäytyy erittäin omapäisesti ja uhmakkaasti eikä kuuntele kun hänelle opetetaan käytöstapoja tai systemaattisesti kieltäytyy noudattamasta mitään niistä.



Sitten tunnen taas perheen, jossa on 6 lasta ja heidän vanhempansa eivät ole koskaan rankaisseet heitä mistään eivätkä opettaneet käytöstapoja. Ovat saaneet elää kuin siat pellossa. Nyt aikuisena kaikki lapset ovat erittäin hyvin käyttäytyviä ja vastuuntuntoisia, heissä ei ole kertakaikkiaan mitään moitittavaa.



Huvittavaa, kun tämä kuusilapsisen perheen vesa tuli kertomaan minulle n. 25-vuotiaana, että työnantajansa oli kehunut häntä niin hyväkäytöksiseksi ja totesi että sinun isäsi on varmasti kasvattunut sinut vanhanaikaisella (kurinalaisella) tavalla, kun olet niin kuuliainen. Tähän ystäväni naurahti minulle, että eipä olisi enempää voinut pieleen mennä tuon tädin mielipide, tietäisipä totuuden...

Ne luonne-erot, jotka näkyvät jo vauvaiässä!!! Saman perheen samoilla periaatteilla kasvatetut sisarukset ovat usein hyvinkin erilaisia, toinen uskoo heti ja käyttäytyy lähes aina kiltisti, toinen taas kokeilee rajoja ihan jatkuvasti eikä usko millään, vaan kiusaa toisia heti, kun vanhempien silmä välttää. Siis vaikka tietää rajat, rikkoo niitä kuitenkin. Kyse ei voi olla silloin kasvatuksen puutteesta vaan lapsen hankalasta luonteesta.



Tosin tutkimusten mukaan vilkkaus, tiedonhalu ja uteliaisuus liittyvät usein keskimääräistä suurempaan älykkyyteen. Lapsi saattaa turhautua, jos ikäkaverit eivät honaa asioita yhtä hyvin kuin hän itse. Osalla vilikureista voi tietysti olla ADHD, mutta harvoin. Myös esim. puheen kehittymisen viivästyminen eli dysfasia voi ilmetä turhautumisena ja sitä kautta hankalana käyttäytymisenä. Pieksetyt lapset ovat kokemusteni mukaan enimmäkseen arkoja ja säikkyjä kuin eläväisiä ja itsevarmoja.

on aika käytökseltään ulkokultaiset lapset. Näin hyvin vähän kokemuksen perusteella!

ja se vasta onkin ärsyttävää!

käytös on ohimenevää ja/tai käytös välillä paranee mukavina hetkinä mukavien ihmisten seurassa esim. mummon luona tai kaverin synttäreillä.

Tarkoitin esimerkissäni jatkuvaa huonoa käyttäytymistä 1-9v asti tai oikeastaan 0-80 ikävuoden välillä. Kaikissa tilanteissa kaikenlaisten ihmisten seurassa paitsi silloin kun ujostelee vierasta ihmistä.

Olin vain utelias tietämään mitä ihmiset ajattelevat lasten käytöksestä ja siitä, mikä on ihmisten mielipide hyvästä kasvatuksesta. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että tuli fiksuja mielipiteitä ja eri näkökulmista.

T: ap

Ihan oikeasti! Meidän pikku jääräpää muuttuu pikku pirulaiseksi melko nopeasti, jos perheen aikuisväestö alkaa lepsuilla telkkarin katsomisen, ulkoilun tai nukkumaanmenoaikojen kanssa. Oma laiskuus kostautuu lapsen riehumisena, vaikka peruskasvatusta, rakkautta ja rajoja on ihan riittävästi.