Lue keskustelun säännöt.
Millaisia olivat omat joulusi kotona lapsuudessa ja nuoruudessa?
28.11.2005 |
Itse en ihan lapsuudenjouluja muista, mutta hieman " isommalta" ajalta. Muistot ei ole mitenkään mieluisia. Äiti oli kauhea stressaamaan joulun kanssa. Kun leipoi, sai olla varpaisillaan, jos vaikka pellillinen pipareita sattui kärähtämään. Sitä kiroamista ja manaamista. Pahalla päällä siivosi nurkkia kuin höyrypäinen ja aattonakin aina jotain paloi pohjaan. Ja sitä omaa odotusta, olisiko äiti selvänä vai ei... Miten monta humalaista ja " räyhähenkistä" joulua olenkaan kokenut! Monet hakkaamiset joulunakin saanut tuntea nahoissani.
Ja nyt tuo " joulunhenki" on siitä asti kun saimme lapsen, suorastaan vaatinut, että saisi tulla meille joulua viettämään. Odotusaikana " hellyin" ja miehenikin suostui että anoppi tulee meille jouluksi. Ja mitä stressiä olikaan aamusta asti, ei minkäänlaista rauhaa kuten jouluna kuuluisi olla. Huutamista, tiuskimista. Päätin, että sai olla viimeinen kerta! Nyt odotan taas kauhulla, kun alkaa se jankutus eikö saa tulla, tullaanko heille...
*tahtoo nauttia jouluna*
Kommentit (3)
Yhdessä leivottiin ja laitettiin, tehtiin siivoja ja koristeltiin. Toki äiti stressasi, mutta ei niin että se olisi kenekään joulumieltä vähentänyt!Joulu itsessään oli rauhallista yhdessäoloa, saunottiin, katsottiin lastenohjelmat, syötiin herkullisia jouluruokia ja jännitettiin pukin tuloa. Me lapset teimme jouluesityksiä vanhemmille. Jouluaamuna mentiin kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivat jännittäviä, hulinaa täynnä, hirveästi lahjoja (80-luvun kulutusvuodet...), mummon laittamat karjalaissapuskat, askartelut, joulupukki jne. Nuoruuden joulut olivat hiljaisempia - kotona perheen kanssa, ei niinkään kulutusjuhlan makua, usein kirkossakin käytiin, äidin kanssa laitettiin joka vuosi jotakin uutta ja kokeellista joulupöytään.
Aattona mummu ja pappa (äidin vanhemmat) tulivat meille, mentiin joulusaunaan ja sen jälkeen syötiin. Myöhemmin iltapäivällä tuli joulupukki - tai yleensä kävi ovella kolistelemassa muttei ehtinyt sisään asti. Illalla mummu ja pappa lähtivät kävelemään kotiin päin.
Joulupäivänä menimme aina mummun ja papan luo syömään.
Kaikki oli rauhallista ja mukavaa. Äiti välillä vähän stressasi, muttei onneksi haitannut tunnelmaa. (Nykyään hän onneksi osaa ottaa rennommin.)
Joinain jouluina kun me lapset olimme isompia, isä joutui olemaan iltavuorossa töissä. (Pienten lasten isille pyrittiin järjestämään vapaavuorot jouluaatoksi.) Jalostamon kun pitää pyöriä oli sitten mikä päivä tahansa... Silloin söimme jo heti puolen päivän jälkeen ja avattiin joitain paketteja. Joulunviettoa jatkettiin sitten ennen puoltayötä isän saapuessa kotiin. Joskus menimme mummulle ja papalle isän työssäoloajaksi.
Näin ne joulut jatkuivat siihen asti kun olin 23-vuotias. Silloin kävimme vielä isovanhemmilla syömässä ja vain pari päivää myöhemmin pappa sai sydänkohtauksen ja kuoli. Mummu käy edelleen mun vanhemmilla aattona, joulua vietetään aika samalla tavalla kuin lapsenakin, paitsi että aattoon kuuluu myös appiukolla käyminen. Mummulla käydään edelleen joulupäivänä kahvilla.
Meillä liittyy jouluun surullisia muistoja muutenkin: 6 vuotta sitten mummi (isän äiti siis) joutui sairaalaan ja juuri ennen joulua meille sanottiin ettei mummilla ole aikaa enää kuin pari päivää jäljellä. Hän kuoli joulupäivänä. Aatto meni soittoa odotellessa, isä oli tosin osan ajasta myös sairaalassa.