Äitikortin käyttö keskustelussa - loistava kolumni jälleen Anu Silfverbergiltä

että b) hyvä kolumni TAAS Ani Silfverbergiltä.

Näin yh-isänä tuo tulee tavan takaa vastaan. Minä ja lapseni emme ole koskaan nähneet NORMAALIA äitiyttä. Toiset ihmiset (myös miehet) ovat äiti-myytin lumoissa ja loukkaantuvat ÄIDIN puolesta. Kun siis tulee sanottua äidistä jotain. Lasteni äidistä ei voi kuitenkaan puhua mitään muuta kuin pahaa. Hän on kuin joku sarjakuvan antisankari. Muiden ihmisten on vaikea käsittää/ymmärtää, että äiti voi todella olla tuollainen.



Lasteni äiti ei ole tehnyt muuta kunnioitettavaa kuin ehkä ymmärtänyt, että lapsilla on parempi elämä isänsä kanssa. Ei vain parempi, vaan että hänestä EI OLE ÄIDIKSI.Jos odottaa muuta, saa aina pettyä.



Se, että joku on äiti biologisesti. Niin ei näytä sosiaalisesti tekevän hänestä äitiä. Nyt maailma ajattelee, että synnytys tekee automaattisesti äidin.



Hellän. Huolehtivan. Kärsivällisen. Vastuullisen jne. Lasteni äiti on kuitenkin kaiken tuollaisen aivan äärimmäinen vastakohta.



Sellaista voi vain halveksia...

En nähnyt sitä niin pahana.



Ehkä hän halusi tuoda poliittisen kiistan henkilökohtaisen puolen esiin. Eikö näillä vankilassa olevilla naisilla ole lapsia? Ehkä tätä laulajatarta vaan otti sydämestä se, kuinka äidit ikävöivät pieniä lapsiaan.

ihmisen ajatteluun tietyllä tavalla.



Itselleni kaikki lisääntymiskykynsä osoittaneet olivat saatanasta ja lapset rasittavia ja kirkuvia kakaroita.



Äitiys kyllä on vaikuttanut ajatteluun aika radikaalisti ja rohkenen jopa väittää, että äitikortin vetäminen pöytään on joskus oikeutettua.