Mitä mieltä tälläisestä kaverista?

soriiiii!

Hän ei varmasti tule ajatelleeksikaan, että voisi antaa rahaa hänelle ostamastasi tavarasta - hänelle kun niin pienet rahat eivät merkitse mitään.



Onko hän ihan jossain pumpulipilvessä kasvanut, kun on niin utelias tavisten elämää kohtaan?



Upporikkaat ovat joskus tosi yksinäisiä. Ehkä hän oikeastikin haluaa olla ystäväsi, mutta ei osaa "muuten vaan" soitella, vaan tarvii jonkun aasinsillan, pienen pyynnön tms.

On hassua, kuinka minä olen hänen ympyröissään orpo - hän vie minua syömään paikkoihin, joissa minulla ei olisi varaa edes alkupaloihin.



Hän on meillä käydessään myös kuin olisi vieraalla planeetalla. Ihmettelee ja kikattelee ihan tavallisille asioille, kuten sille, että meillä on pieni kylppäri, jossa on todellakin talon ainoa suihku, pytty ja lavuaari sekä pyykkikoneet samassa pienessä tilassa.

tyhmä

vai

mikä

mättää?

Lue

tekstisi

ajatuksella.

en ole ap. voitko selventää hieman tätä vastaustasi? minuakin kiinnostaa.

kuulostaa itsekeskeiseltä ja pihiltä. käyttää sinua hyvkseen, kuten rikkailla on tapana.



siis jos ei osta ksokaan sinulle mitään, niin on aika moukkamasita pyytää sinua ostamaan hänelle jotain.



luulee olevansa varmaan joku parempi kuin sinä.

Eipä se kovin "ystävällinen" voi olla, jos käyttää sua vaan hyväkseen, utelee, kärkkyy, on itara eikä ikinä tee mitään vastapalveluksia.

Mieti nyt itsekin ja järkiinny hyvä ihminen.

lahjanaru maksoi 500 euroa, teippi 600 euroa ja pyydä maksamaan ne. Jos se on upporikas joka ei tajua rahasta mitään ja sinä ihan helvetin köyhä, niin teidän ystävyydestähän voi tulla hyvinkin pitkäikäinen tällä menetelmällä.

Jotenkin tuntuu, että on aidon kiinnostunut miltä se taviksen elämä tuntuu ja maksaa.. kuitenkaan makeilematta omilla rahoillaan.



Hän ei vaan tajua, että tuollaiset parin euron jututkin maksaa ja ne voi maksaa takaisin. Hän ei ole ehkä sellaista kokenut ennen, että joku auttaa hyvää hyvyyttään noinkin. Voithan sä sanoa, että se maksoi kolmisen euroa. Ja sitten jäät jännäämään, että maksaako takaisin. ;)



Sitten se rikkaissapiireissä kertoo susta silmät suurina, että voitteko kuvitella..! Sillee hyvällä mielellä. :)

Ap täällä taas.

Maanantaina askartelin hänen kanssaan, tiistaina myöskin eli eilen. Tänään aamulla kello 9:30 olin kaupoilla ostoksilla ja kaveri soittaa että "hei onko sulla aikaa askarrella tänään? Tulisitko kymmeneltä meille?" Sanoin että kymmeneen mennessä olen kotona ja joo voin askarrella sen jälkeen. Vien ensin ruoat kotiin.

Kymmeneltä olin kotona ja vilkaisin lapseni lukujärjestystä, ekaluokkalainen. Koulu loppuu tänään 10:45. Soitin sitten kaverille että kohta lapseni tulee koulusta, en oikein ehdikään tulla nyt. Kun ei ehditä kuin aloittaa ja mun pitää lähteä pois että olen kotona kun lapsi tulee. Hän kuulosti vähän nyrpeältä. Sanoin että hän voi toki tulla meille vaikka heti ja voidaan askarrella miten kauan hän haluaa kun minun pitää olla vain kotona kun lapseni tulee. Hän sanoi että miettii asiaa ja soittaa minulle. Ei ole soittanut vielä :)

Tuntuu vähän siltä, että hän otti nokkiinsa kun en heti taas rynnännyt heille askartelemaan paskartelemaan. Hän ei kuulemma osaa ollenkaan ja minä kuulemma olen niin hyvä että tarvitsee minua siihen.

No, huomenna minä en ehdi, on muita asioita aamupäivällä mutta perjantaina voin, mikäli hän ottaa vielä yhteyttä.

Kuulostaa joltain kahden pikkulapsen soittelulta :)



"Tuletko meille askartelemaan?"

-En pääse, tule meille?

"Mietin ja soitan kohta takaisin."

Ehkä me ollaankin vielä ihan pikkulapsia :) Hän tuntuu miettivän pitkään! Tai sitten suuttui kun en tullutkaan, vaikka mielestäni ihan ymmärrettävästä syystä.

ap

ja yksipuolista touhua... jättäisin tuollaisen "kaverin" omaan arvoonsa ja oman onnensa nojaan. anteeksi vain.

Kaveri on kuitenkin ystävällinen ja hauska, että on ihan kiva olla hänen kanssaan. Minulla ei ole paljon kavereita. Siksi suostun hänen pyyntöihinsä, myös seuraksi leikkipuistoon tai sitten näitä askartelu/leipomisjuttuja tms.



On myöskin ihan hauskaa kun tiedän hintoja, mitä hän ei tiedä ja sitten hän kyselee niitä minulta ihan vakavissaan. Minua naurattaa mutta en näytä sitä, kerron vain hinnat.



Minulla ei ole ollut tilannetta, että tarvitsisin hänen apuaan johonkin. Osaan tehdä kaiken itse. Sen takia en tiedä, auttaisiko tämä minua vai ei.

Joskus olen pyytänyt seuraksi leikkipuistoon ja on hän tullut. Mutta sen enempää en ole pyydellyt.



ap

Minulla on vain sellainen tunne, että jos kaveri ei tarvitse mitään niin hänestä ei sitten kuulu mitään, ei ota yhteyttä. Ja he ovat luultavasti muuttamassa noin 20 km päähän joten kun asuvat siellä (nyt ihan lähellä) niin tästä ei varmaan enää koskaan kuulu mitään. Tuhlaan varmaan aikaani tähän kaveriin.

ap

vähän epäilen kaverisi "upporikkautta".

tyhmä

vai

mikä

mättää?

Lue

tekstisi

ajatuksella.

Minusta hän on upporikas. Matkustelevat vähän väliä Malediiveilla, Thaimassa, Dubaissa ja ties missä kaukana koko perhe.

Asuvat 500 m2 talossa. Iso piha ja ainakin kaksi autoa. Sellaisia isoja perheautoja ja ihan uusia. Heillä on iso oma firma ja hirveästi rahaa. Pikkulapsillakin on timanttikorvakoruja ja ties mitä, kaikki kaupoista löytyvät lelut.

Huonekalut ovat sellaisia mitä ei mistään halpahalleista saa.

ap

tosin kiittää siitä kuuluisi!



Pyydä säkin apua johonkin, siitähän se selviää teidän ystävyyden laatu aika hyvin.



Outo ajattelutapa että tuhlaat aikaasi. Tuhlasitko aikaasi myös nuoruuden tai opiskelijakavereihisi jos sittemmin on välit viilenneet?

minä kiinnyn niin ihmisiin että harmittaa jos kaverit häipyvät ja olen kertonut ties mitä omia henkilökohtaisia asioitani ja sitten he eivätkään enää ole läsnä. Tulee tyhmä olo.

Juttelemme leipoessamme ja askarrellessamme kaikenlaista, hänen ja minun asioista.

ap

Minusta on vaan vähän hassua, että noita pyytämiään tavaroita ei edes maksa vaikka käyttää vain merkkivaatteita (lapsensa myös aina) ja aurinkolaseja ja merkkilaukkuja. No, en minä vararikkoon joudu silti vaikka en saa rahoja takaisin. Kaveri kyllä hyvin tietää etten ole rikas.

ap