Lue keskustelun säännöt.
Yöllinen avautuminen
20.08.2012 |
Minussa tuntuu taistelevan kahdenlaista mentaliteettia.
Olen yrittänyt suorittaa, pitää elämän hallinnassa, tehdä elämästä ryhdikästä aikatauluilla ja tavoitteilla. Olen saanut aikaan paljon opinnoissa ja töissä. Olen hyvä esim. järjestämään retkiä, miettimään moneltako ehtii mihinkin, miten ehtii nähdä ja kokea varmasti kaiken, moneltako syödään ja missä pysähdytään...
Kun taas toisaalta en välitä ollenkaan. Olen nyt jättämässä opintoja (toinen korkeakoulututkinto) jäähylle/välivuodelle. Tekisi mieli myös tehdä jotain repäisevää. Muuttaa vaikka ulkomaille.
Tuntuu myös, että en ole saanut aikaan tarpeeksi. En vain jaksa tehdä tutkintoa loppuun. Moni muu on saanut enemmän ja edennyt nopeammin työelämässä. Minä olen jäänyt johonkin roikkumaan.
Tavallaan haluaisin saada elämän hallintaan. Parisuhteeseen ryhtiä ja kodin kaaoksen kuntoon.
Olen kyllä kokeillut järjestystä ja kurinalaisuutta. paljon harrastuksia joita luulin haluavani.
Mutta se ei toimi kohdallani, aiempi ryhtiliike päätyi kaaokseen kun voinkin sisäisesti tosi huonosti.
En edes usko "elämänhallintaan", siihen että voisin ohjata sitä johonkin suuntaan. Näen kyllä paljon sellaisia ihmisiä ympärilläni ja hetken kadehdin. Mutta en osaisi pitää elämän ohjia käsissäni.
Kommentit (5)
hyvinkin auttaa sinua etsinnässäsi ja kaipauksessasi; kirjoittajina mielestäni viisaat miehet, jotka ovat itsekin etsineet ja löytäneet elämässä paljon. Suosittelen lämpimästi ja toivon sulle kaikkea hyvää elämääsi!
- Petri Välimäki: Tartu elämään
http://www.bookplus.fi/kirjat/v%C3%A4lim%C3%A4ki,_petri/tartu_el%C3%A4m…
- Tommy Hellsten: Saat sen mistä luovut http://www.kotisatamankauppa.fi/?sid=30003&tuoteid=13954&luokkaid=&from…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petri Välimäki: Tartu elämään http://www.kotisatamankauppa.fi/?sid=30003&tuoteid=11540&luokkaid=&from…
Minäkin olen entinen huippusuorittaja, joka jostain syystä jäi vaan "roikkumaan", kun yhtäkkiä kaikki työ- ja opiskelukuviot alkoivat vain tuntumaan jollain tasolla turhilta ja merkityksettömiltä. Vahvana esiintyi myös juuri tuota tunnetta, että muut ovat saavuttaneet enemmän. Ainoastaan hyvin voiva parisuhde antaa voimaa tilanteeseeni.
Olisi mielenkiintoista kuulla fiiliksistäsi enemmänkin.
Vertailu toisiin on loputon suo, koska miljoonista ihmisistä löytyy aina joku, joka on sinua parempi asiassa, jota tarkastelet. Jos oletkin menestynyt vaikka töissä, et voi millään olla samaan aikaan ihmiskunnan paras äiti tai sisustaja tai mihin nyt kulloinkin kiinnität huomiosi. Ja jos muuten onkin kaikki hyvin, niin vanhenet päivä päivältä, etkä saa takaisin nuoruuttasi.
Siksi kaikki mielenrauhaan tähtäävät ajatusjärjestelmät kehottavat luopumaan vertailusta.
että yrität suorittaa ja olla kurinalainen ja menestyä ei niinkään siksi, että omasta sisimmästäsi haluaisit niitä asioita, vaan koska sinut on jotenkin saatu uskomaan että sinun PITÄISI. Ja että sinun pitäisi olla vähintään yhtä hyvä kuin toiset uolalisilla ulkoisilla mittareilla kuten työelämän menestys mitattuna.
Mitäpä jos reippaasti koittaisit tosiaan heittää vesilintua noilla kaikilla pitäisi, pitäisi, pitäisi asioilla, ja repäisisit? Ehkä et ole ollenkaan sellainen ihminen kuin mihin muottiin olet itseäsi yrittänyt tunkea, ja voisit paremmin vapaampana ja vähemmän kilpailevana.
Mä en ole enää vuosiin yrittänyt menestyä työelämässä tai harrastaa tai muuta, ihan siksi koska minua ei oikeasti sisäisesti kiinnosta sellaiset asiat. Teen leipätyötäni sen verran hyvin että en saa kenkää mutten sen enempää. En harrasta kun ei huvita. En yritä pitää kotiakaan enää supersiistinä ja tyylikkäänä. Olen paljon onnellisempi näin kuin ennen, vaikka joidenkin mielestä ehkä olenkin surkea luuseri. Sama se mitä muut ajattelee lopulta.