Saako lastenne tuoda kavereita sisälle leikkimään milloin vain?
Jos saa kuinka usein teillä on porukkaa? Jos taas ei, niin miksi ei ja minkä verran kaverit saavat teillä viikossa viettää aikaa?
Kommentit (17)
Silti en kieltämäänkään viitsi alkaa, ellei ole jotain erikoista/sovittua meillä muuten.
Tyttö menee nyt tässä kuussa ekalle ja muutamana päivänä viikossa käy kavereita meillä. Jostain syystä muuten aina niinpäin et kaverit tulee meille, oon aatellu et siks kun meillä on eläimiä joista tykkäävät ja tytöllä paljon leluja ja iso huone ja olen aina tosi ystävällinen ja kiva kaikille lapsille, mutta ehkä tää johtuu myös siitä, että muita on kielletty tuomasta kavereita kotiin? Mua kiellettiin lapsena (äiti oli vainoharhainen skitsofreenikko joka vihasi vieraita) , ja se oli kurjaa.
Jos nukun, niin ei saa tulla. Muuten ihan miten vaan, en laske määrää.
Naapurin lapset meillä ovatkin lähes päivittäin, koulu- tai tarhakavereita käy ehkä kerran viikossa. Välillä hätistelen lapset ulos, jos meno käy liian äänekkääksi tai itse teen jotain keskittymistä vaativaa, mutta pääsääntöisesti lasten ei tarvitse kysellä, saako meille tulla vai ei. Onhan se heidänkin kotinsa.
Lapseni ovat nyt 6 ja 8. Toivon, että kun tuosta kasvavat, haluavat edelleen viettää aikaa meillä. Mieluummin niin, kuin että notkuvat jossain ostarilla tai kavereilla, joiden kotioloista ei ole tietoa.
12 - 14 on kielletty vierailuaika, koska hoitolapset nukkuu silloin. Muulloin saa olla aika vapaasti. Meillä on usein teinien ja pikkukoululaisen kavereita. Teinit osaavat olla hiljaa päiväuniaikaankin, mutta alakoululaiset ei ja siksi lapsi ei saa silloin kavereita tuoda.
Meillä ei lasten kaverit käy kuin hyvin harvoin.
Tiedän, tarkoitus on petrata asiassa nyt kun koulut alkaa, mutta olen vain helvetin huono sietämään mitään ylimääräistä häsäämistä, meteliä ja siivoa.
Jep, työskentelen häsäävien, metelöivien ja siivottomienkin lasten parissa joten kodin olisi ihana olla mahd rauhainen ja siisti tyyssijä.
Juuu, omat muksut kyllä tekevät sotkua ja saavat olla ja elää ja mekkaloidakin.
Välillä ärsyttää enemmän, välillä vähemmän. :) Itse en lapsena juuri saanut tuoda kavereita sisälle, joten yritän purra hammasta, kun oma lapseni tuo kavereita kotiin, vaikka ottaakin joskus päähän meteli ja sotku. Ja se, että aina ne tietyt kaverit haluavat tulla sisälle leikkimään, vaikka ulkona olisi mitä mainioin sää. Yksi lapsen kaveri käy myös hermoille ainaisen janonsa vuoksi, vähän väliä pitää käydä juomassa jotain. Onneksi sentään vesi kelpaa tälle litrahuulelle...
kellonaika mikä tahansa. Pojan armeijakaveritkin on käyny parikertaa yöllä tilittämässä onnettomia naissuhteitaan, teetä ja voileipiä saivat, ja kuuntelijan. Mieheni ei aina ymmärrä. Olen saanut parikertaa apua, lähes vierailta ihmisiltä, tosi tarpeeseen. Olen siitä loputtomasti kiitollinen, ja maksan "velkaa". Ja saahan auttamisesta/ huolehtimisesta vielä hyvän mielen.
mikäkin yleinen leikkipuisto jos vapaasti saisi tulla...yleensä pääsee kun kysyvät mutta eivät aina! Joskus haluamme olla rauhassa oman perheen kesken ilman ylimääräisiä ihmisiä.
Kai meillä on leppoisaa ja saa tulla. Tänä kesänä olen käynyt tappelut vieraiden lasten kanssa siitä, että meille ei 12-14 tule kukaan. Ei auta, vaikka olisivat pihassa. Jatkuvasti ravataa ovesta kysymään jotain, huudetaan ikkunan alla, on jano, on pissa, mennään ulos ovi paiskaten perässä, että ikkunat helisee. Pitkään yritin opastaa ja neuvoa. Nyt täyskielto, jota lapset ei oikein ymmärrä. Nuorempi lapsi nukkuu silloin päikkärit ja se on päivän hetki, jolloin minä saan lepäillä, tehdä omiani tai roikkua vaikka täällä av:lla kuten nyt.
Vanhempi lapsi 7, kaverit 7-8.
Nykyään pidetään pari 'vieraslapsivapaata' päivää viikossa.
Lapsilla on aika laaja kaveriporukka eikä suurimman osan kotiin sillä porukalla ole mitään asiaa vaikka osaavat kyllä käyttäytyä kunhan vähän perään katsoo.
Meidän kotimme ollessa ainoa paikka johon sai tulla milloin vaan tilanne meni sellaiseksi, että koko poppoo vietti meillä lähes kaiken vapaa-aikansa. 2 lapsen kotona saivat käydä joskus, maksimissaan parina päivänä kuukaudessa.
Yhden kaverin luona on saanut viimeisen 2 vuoden aikana käydä 2 kertaa.
Mukava poikaporukka se on, ei siinä mitään.
Mutta on raskasta kuunnella sitä melua päivästä toiseen. Ja kyllähän siivoamisen tarvettakin lisää aika paljon kun lapsikatras kulkee sisälle ja ulos jatkuvalla syötöllä.
Muutenkin tuli semmoinen olo niinkuin pitäisin ilmaista iltapäiväkerhoa :/
Koti on kuitenkin meidän kaikkien. Jos itse on oikeasti väsynyt, niin en jaksa ottaa vieraita vastaan. Silloin vaan sanon että nyt ei käy, menkää ulos tai sille kaverille.
Melkein aina saa tulla, mutta kyllä mä kieltäydynkin silloin kun nään sen tarpeelliseksi jostain syystä.
Kyllästyin olemaan ilman vastavuoroisuutta se kulmakunnan äiti, joka avaa ovensa, ruokkii, juottaa, pissattaa, hoitaa ja ottaa yökylään toisten lapset.
Naapureille ei saa mennä. Lähes ikinä. He eivät pyydä yökylään, vaan lähettävät vain lapsensa meille. Ei käy enää.
Yökyläilijöistä en välitä, mutta heitäkin annan tulla ehkä kerran kuussa tai parissa.
Lasten kavereillekin saa lähes kaikille mennä lähes aina päivisin. Yksi tyttö ei koskaan halua mennä heille, vaikka sinnekin kai saisi mennä.
Meillä on kolme lasta, mutta ei mua kaverit kovasti häiritse, koska isommat ovat jo niin isoja, etteivät möykkää tai sotke. Ja vaikka ovatkin paljon meillä, käyvät myös kavereillaan. Kuopus kavereineen on vielä vahdittavia (juuri 6v,) mutta hekin ovat aika kivasti vuorotellen jokaisella, niin eivät ole aina meillä möykkäämässä.
Ruokaa meillä ei kavereille tarjota, ellei ole etukäteen sovittu niin. Odotan myös, että omat lapseni syövät kotona. Tai no isompien kanssa noissakin jo joustetaan suuntaan sekä toiseen. Herkkuja tarjotaan tietysti myös vieraille.
Yökyläilijöistä en välitä, mutta heitäkin annan tulla ehkä kerran kuussa tai parissa.
Lasten kavereillekin saa lähes kaikille mennä lähes aina päivisin. Yksi tyttö ei koskaan halua mennä heille, vaikka sinnekin kai saisi mennä.
Meillä on kolme lasta, mutta ei mua kaverit kovasti häiritse, koska isommat ovat jo niin isoja, etteivät möykkää tai sotke. Ja vaikka ovatkin paljon meillä, käyvät myös kavereillaan. Kuopus kavereineen on vielä vahdittavia (juuri 6v,) mutta hekin ovat aika kivasti vuorotellen jokaisella, niin eivät ole aina meillä möykkäämässä.
Ruokaa meillä ei kavereille tarjota, ellei ole etukäteen sovittu niin. Odotan myös, että omat lapseni syövät kotona. Tai no isompien kanssa noissakin jo joustetaan suuntaan sekä toiseen. Herkkuja tarjotaan tietysti myös vieraille.
Yleensä etukäteen kysytään että voiko vaikka huomenna koulun jälkeen tulla ja totta kai se sopii, no ehkä joskus on jotain että ei käy, mutta haluan tietää vähän ennakkoon. Käyn esim. koiralenkin alta pois ennen sitä tms. Myös jos miehellä on rankempi vuoroviikko menossa, niin ei välttämättä saa, että saa levätä. Lasten touhutessa ei niin vaan levätä, vaikka lasten huoneessa ovatkin, mutta kun se on just tuota ramppaamista juomassa, silittämässä koiraa, vessassa jne... Onneksi on kyllä oikeastaan koko kesän viihtyneet ulkona melkein aamusta iltaan, äkkiä syömään ja sitten taas ulos. Saapa nähdä kun syksy tulee, muuttuuko meno ja tiivistyykö kysely.
Outoa on, että yhden perheen kotiin ei saa koskaan mennä, syytä en tiedä.
Lapset tosin on jo yläkoululaisia, joten kavereista ei ole "vaivaa". Kyllä meillä kavereita käy päivittäin, mutta usein eivät ole kovin kauaa ja jos on iso revohka, niin ovat itsekin mielummin ulkona. Pihalla saa olla myös aina.
Kun olivat pienempiä, niin olin hieman tiukempi kavereiden tulon kanssa, mutta lähes aina kun joku oli tulossa, niin sai tulla.
Nyt on kyllä kyse jo teineistä, mutta yleensä meillä on 2-3 poikaa kaiket päivät jostakin iltapäivästä klo 22 asti. yökylään saa jäädä lomilla koska vain, kouluviikoilla lähinnä viikonloppuisin.