Alan olla jo sen verran rupsahtanut etten enää kehtaisi mennä luokkakokoukseen

mulle kävi niin etten voinut mennä. :(

olisi kyllä ollut kiinnostavaa nähdä, minkä näköisiä ne muut ovat nykyään



yhden niistä näin tv:ssä eikä ollut oikeastaan muuttunut yhtään



kumma miten jotkut säilyy, no minä en

en viitsi ehkä mennä siksi ensi keväänä luokkakokoukseen, koska olen se työtön paskaläjä, sossun elätti... Eikä mulla ole edes vielä(kään) ammattia, lukio vaan käyty. En päässyt nyt syksyksi aikuisopistoon kouluunkaan, olisi pitänyt jo olla alalta kokemusta.

Hyvin moni ikäisistäni on kovinkin menestyviä, vaikka mitä johtajaa, opettajaa sun muuta.

Sitä paitsi saatat kokea itsesi rupsahtaneemmaksi kuin itse asiassa olet. Ja mitä väliä vaikka joku näyttäisi nuoremmalta ja terhakkaammalta kuin sinä, eivät muut sinua häneen vertaa vaan itseään.

ettei meikäläisistä ainakaan näytä enää kukaan.

Kun ensi-ihmetyksestä pääsee eroon, kuulee vain tutun äänen ja ihminen näyttää yhtäkkiä siltä samalta kuin 20 vuotta aiemmin. Ikinä ei uusien tuttavuuksien tule samanlaista fiilistä. Mene rennosti mukaan vaan ja nauti. Jokaista nolottaa ennen tapaamista, mutta tapaamisessa kaikki kilot, rypyt ja sairaudet unohtuu. Jokaisella on kummasti jotakin murheellista elämässä ja niiden murheiden, mutta myös ihanien asioiden, jakaminen on tosi kivaa. Olisipa mullakin taas luokkatapaaminen...